"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

390. tarina (Lasten Istanbul - palatsiin)

Olen samaa mieltä monen muun kanssa siitä, että Topkapı vetää vertojaan monenkertaisesti näille Istanbulin pömpöösipalatseille, joilla matkittiin eurooppalaisia kuninkaallisia. Tuliko Sulttaani Abdül Mecitille siis identiteettikriisi vai mikä, kun hän vuonna 1843 käski rakentaa ottomaani-eurooppalaisen palatsin, joka tekee vaikutuksen jokaiseen, joka sen näkee. Näin valmistui vuonna 1856 Dolmabahçen palatsi, jonka luulisi kiinnostavat ainakin perheen pikku prinsessoja.






Palatsiin on tarjolla vain opastettuja kierroksia. Jos ei jaksa kiertää molempia osioita (selamlık ja harem), kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa ainakin se vastaanottopuoli eli selamlık. Siellä kimaltaa kristallit ja kulta. Jopa siinä määrin, että perheen vanhempia rupeaa mietityttämään. Millaisessa kurjuudessa mahtoi elää kansa, kun sulttaani joi aamukahviaan kultaisista mukeistaan? Mitä näillä palatseilla pönkitettiin ja eikö vähempi olisi todellakaan riittänyt? Etenkin, kun tämän palatsin jälkeen näitä eurooppalaistyylisiä palatseja rakennettiin lisääkin. Näistä käymisen arvoinen on ainakin sulttaanin kesäpalatsi Beylerbeyssä.













Kiinnittäkääpä huomio palatsin kelloihin. Niistä jokainen näyttää aikaa 9:05. Tässä palatsissa näet kuoli maan isä Mustafa Kemal Atatürk 10.11.1938 klo. 9.05. Yhä edelleen Atatürkin muistoa kunnioitetaan tuona päivämääränä ja kellon ajalla hiljaisella hetkellä. Joka ei kyllä ole kovin hiljainen, sillä silloin soi autojen torvet ja sireenit. 

Kysäisepä muuten mahdollisuuden tarjoutuessa turkkilaisilta lapsilta Atatürkistä. Sieltä tulee välittömästi ainakin rimpsu, jossa osataan sanoa hänen syntymäaikansa ja -paikkansa, sekä kuolinaika ja -paikka. Esikoinen kävi aikoinaan turkkilaista tarhaa ja oppi kyllä varsin hyvin kaiken oleellisen ja ylikin. Kun joskus häntä kotona komensin, kuului heti: "Sinä et täällä määrää. Täällä määrää Atatürk."

Nykyään palatsia käytetään museona, mutta siellä järjestetään edelleen myös joitakin maan virallisia tapahtumia. Kukaan presidentti ei tietääkseni ole kuitenkaan enää käyttänyt palatsia asumuksenaan Atatürkin jälkeen. 



Muistakaa ihailla myös linnan upea puutarha. Meidän lapsia kiinnostaa siellä ainakin lintuhäkit, joissa voi käydä lintuja katsomassa. Pihalla on myös Kristalli-palatsi niminen rakennus, jota on kehuttu hienoksi, mutta joka on itseltä vielä syystä tai toisesta näkemättä. Ja jos huikoo, pihalla on myös kahvila, josta voi käydä ostamassa juomista ja jotakin pientä syömistä.

Niin, ja jos tämä muuten onkin prinsessakohde, niin kylläpä kiinnosti perheen pikkuprinssejä ainakin tämä vahdinvaihto. Palatsin ovilla vartio ilmeettömät vartijat aina kahden tunnin vuoroissa. Siinä ei ilmekään miehillä värähdä, oli sitten helle tai jäätävä tuuli. Uskomattomia tyyppejä.

21 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Tämä tarkoittaa siis sitä, että tämä palatsi on Atatürkin museo, näin ymmärsin! Upea palatsi (jonka nimeä en osaa kirjoittaa, kun ei ole turkkilaisia aakkosia).

Saman tyyppisen rakennuksen näin Budapestissä...

Anonyymi kirjoitti...

oijoi mikä palatsi! Ikinä ei tullut sisällä asti käytyä vaikka kaveri Besiktasissa asuikin, mutta näyttääpä oikein prinsessamaiselta :) ulkopuolella olevassa kahvilassa käytiin aina joka reissulla teekupposella. Nyt paikallinen kaveri muutti Bosborin toiselle puolelle, niin täytyy löytää sitten uudet lempikahvilat ja ostarit.. voi näitä huolia :D

Leena Lumi kirjoitti...

Ihana kuva tyttärestäsi lammen rannalla, kukkien keskellä.

Hauska tuo 'kirjallinen' piilobaari;-)

Sude kirjoitti...

Ihanaa kun kirjoittelet Istanbulin nähtävyyksistä. Siellähän niitä riittää. Vaikka olen itsekkin kolunnut siellä aika paljon, niin olet kirjoitellut monesta paikasta, josta en ole koskaan edes kuullut. No, tämä ihana palatsihan kuuluu niihin "pakollisiin" nähtävyyksiin, mutta minulta se valitettavasti on jäänyt väliin. Toivottavasti vielä joskus näen senkin.

hietzu kirjoitti...

Huhhuh,sanattomaksi vetää tuo koreus ja kauneus. Mutta toisaalta, kuten sanoit, millaisissa oloissa ovat mahtaneet kansalaiset elää...
Ihana katsella näitä kuvia missä näkyy lapsia,ovat näemmä tottuneet äitinsä kuvailuihin sen verran että ei ole sellaista "pakollista poseeraamista ja poseerausilmettä" aina kun kameran näkevät. Osaavat olla luonnollisesti ja kauniisti.

Mine kirjoitti...

Aili: Kyllä kai se niinkin on. Paremminkin se tallentaa sisälleen muiston sulttaaniajan menneestä loistosta.

Anonyymi: Onneksi löytyy kivoja paikkoja ympäri Istanbulia, älä siis huoli:). Minusta on kiva käydä Euroopassa, mutta en haluaisi asua siellä. Se on liian tukkoinen ja ahdas. Täällä Aasiassa on enemmän tilaa hengittää. Jos joskus pääsemme miehen kanssa kaksin palaamaan, etsisin asuntoa ilman muuta Uskudarin lähistöltä.

Leena: Sellainen sinulla pitäisikin olla:).

Sude: Olen nyt itselleni muistutellut, että PITÄISI lähteä kiertämään nähtävyyksiä, sillä meilläkin on vielä monta paikkaa näkemättä. Jos nyt ei tule mentyä, niin milloin sitten?

Hietzu: Totta, ovat kasvaneet kameran edessä:). Minä taidan olla se tämän perheen vaikeiten kuvattava.

Hippu kirjoitti...

Nauratti tuo "sinä et täällä määrää". Olen lueskellut viime päivinä Lasten suusta -kirjaa, ja siellä oli joku samantapainen lausahdus. Harmi kun en nyt muista sitä.

En kyllä tajua noita vartijoita. Kuinka ihmeessä he pysyvät niin ilmeettöminä, vaikka eteen tulisi mitä?! Heidän täytyy varmaan käydä jonkinlainen ilmeettömyys-koulu... :-)

Pepi kirjoitti...

Käyköhän tässä kohta niinkuin muutaman muunkin paikan kanssa, että kun on kerran käynyt, täytyy päästä takaisin. Pian! :D

Tiina kirjoitti...

Istanbul alkaa vaikuttaa mielenkiintoisemmalta ja mielenkiintoisemmalta....
Sen yhden kerran kun olen Turkissa ollut, tuli kyllä selväksi, kuinka tärkeä herra Ataturk oli/on. Paikallisten kanssa jutellessa (yrittäessä jutella) Ataturk vilahteli usein puheessa ja myös hänen patsaansa esiteltiin... Aikamoista palvontaa.

Yaelian kirjoitti...

Tuonne kun pääsisi;näyttää kyllä niin upealta!Ataturkhan oli täällä myös jonkun aikaa jossain hommissa,Jaffassa;olin kerran turistikierroksella ja meille osoitettiin paikka missä Ataturkin toimisto oli ollut...

Mine kirjoitti...

Hippu: Minä olen varma, että jos joutuisin tuolla tavalla seisomaan, niin aivan varmasti minua kutittaisi vähintäänkin nenästä. Tai aivastuttaisi tai... Mutta nämä ei kun seisovat, vaikka kaiken maailman turistit tulevan ihan eteen ottamaan kuvia...

Pepi: Tottakai. Tänne on pakko aina palata.

Tiina: Nykyinen hallitus ei todellakaan fanita Maan isää. Eli, elämme jännittäviä aikoja...

Yaelian: Vai on se Ata sinnekin kerennyt? Mitähän mahtoi tehdä Jaffassa? Hän oli kyllä kerkeävä ja taitava mies. Saa minun kunnioitukseni monessa asiassa... Mutta ei nyt sentään kuitenkaan määrää tässä perheessä.

ii kirjoitti...

Ilmeisesti sisälläni asuu prinsessa sillä rakastuin heti ensi visiitillä tohon paikkaan. Ei kyllä uskois, siis sitä prinsessajuttua! :D

Mine kirjoitti...

ii: Kaikissa meissä asuu pien prinsessa. Jotkut tietävät sen, toisille se on piilossa....

Petra kirjoitti...

Hohotin aaneen tuolle taalla et sina maaraa-jutulle :) Tama on ihana palatsi, Istanbuliin lomalle alkoi taas tekemaan mieli.

M. Metrossa kirjoitti...

Hienon näköistä (myös jo isoksi kasvaneen prinsessan mielestä)! Joku ostaa identiteettikriisiin moottoripyörän, joku toinen rakentaa palatsin... :D

Saga kirjoitti...

Teidän nuorimmaisessa ainakin asuu pikku prinsessa, eikä se ole piilossa, ainakaan ulkopuolisille. Niin söpö tyttö. Peilikuva on hänestä on hyvä.

Minä en välitä ns. pakollisista nähtävyyksistä, siksi Topkapikin on jäänyt näkemättä. Olisi kuitenkin ollut vilkaisun arvoinen, huomaan nyt.

Mine kirjoitti...

Petra: Tykkäsin itse asiassa vielä enemmän Beylerbeyn palatsista, siellä oli huonekaluja yms. restauroitu ja jotenkin sellainen viimeistellympi tunnelma. Mutta siellä ei saanut kuvata:(.

M. Metrossa: Niin, ja joku vaikka nahkahameen. Riippuu siis hieman tuosta tulopuolestakin:).

Saga: Kuvassa on itse asiassa esikoinen vuosia vuosia sitten. Tytöt ovat tosi paljon saman näköisiä, etenkin nuorempana.

Pakolliset ja pakolliset. Minä olen yrittänyt kiertää pakolliset ja ei niin pakolliset, että ei sitten myöhemmin harmita, että miksi en mennyt, kun olisi ollut niin lähellä... Vielä tosin on monta paikkaa, johon pitäisi mennä...

Nonna kirjoitti...

Onpa upea ja kaunis palatsi, kaikkine yksityiskohtineen!!

Mine kirjoitti...

Nonna: On se hieno. Kannattaa käydä, jos on lähistöllä...

Kirjatoukka kirjoitti...

"Sinä et täällä määrää. Täällä määrää Atatürk." :D :D :D Päiväni piritys <3

Mine kirjoitti...

Kirjatoukka: Olihan siinä vähän pokassa pitämistä.