"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

430. tarina (Arkeni - on ihan juhlaa)

Eilen kello 13.00 katselin, kun taivas pimeni ja aukesivat yläkerran hanat. Vesi piiskasi ikkunaa ja kasteli maata. Jossakin kaukaa jyrähteli ukkonen. Meillä oli ystävien kanssa tarkoitus kävellä iltasella yhdessä rantaan syömään, ja suunnitelmat näyttivät nyt valuvan veden mukana viemäriin. Kunnes pilvet poistuivat yhtä nopeasti kun olivat tulleetkin, aurinko saapui kuivaamaan maassa virtaavan veden ja lämmitti ilman hetkessä niin lämpimäksi, että saimme kävellä ilman takkeja. Tiedättekö ne hetket, kun ymmärtää, että arkeni on ihan juhlaa?

Niin me kävelimme ja puhuimme. Puhuimme ja kävelimme. Minä halusin näyttää millaisia katuja olen löytänytkään. Mitä Istanbul kätkee sivukujille ja mäen nyppylöiden taakse. Kuljetin pitkin muurien reunustaa, kohti aukeaa, josta silmät tavoittavat salmen sinen ja Rumelihisarin muurit. Myhäilin mielihyvästä, kun kuuntelin tyytyväistä hyrinää. "Kuunnelkaa, täällä kuuluu lintujen laulu." Astuimme alas ne rappuset ja katsoimme ohi virtaavaa vettä. Olin kuin löytöretkeilijä, joka innolla esittelee valloittamiaan alueita.











Istuimme pöytään Bosborin ääreen. Tarjoilijat aloittivat työnsä. Alkupalat, mezeet, salaatit, lammasvartaat ja lopulta jälkiruoka. Kolmen tunnin kuluttua katsoimme hämmästyneinä kelloa. Voiko ihminen oikeasti syödä kolme tuntia yhteen menoon? Ei kannata ehkä tehdä siitä jokapäivästä arkea, mutta näin silloin tällöin suosittelen lämpimästi. Suun syödessä korvat voi kuunnella. Nauru pidensi taas ikää. Siinä ympärillä istui vertaisryhmäni, joka tekee elämästä ulkomailla aika lailla helpompaa elää. Kiitos naiset, oli kivaa!



 







PATLICAN SALATASI - munakoisotahna

3 isoa munakoisoa
1 rkl tahinia (seesamitahnaa)
3 valkosipulinkynttä
(persiljaa)
1/2 sitruunan mehu
1 tl valkoviinietikkaa
ripaus valkopippuria
1 tl suolaa
loraus oliiviöljyä

Tee munakoisojen pintaan muutama reikä haarukalla. Paahda uunin keskitasolla 250 asteessa noin 50 minuuttia. Tai turkkilaisesti: paista munakoisoja koko ajan käännellen hellan levyllä, kunnes ne ovat ihan pehmeitä. Kuori munakoisot ja kaavi sisus kulhoon. Sen tulee olla ihan pehmeää. Lisää tahini, puserretut valkosipulinkynnet, sitruunamehu, persilja, etikka, mausteet ja öljy.

EZME - tomaattipaprikapyre

500 g tomaatteja
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
pieni nippu persiljaa
1 tl kuivattua minttua tai 1-2 rkl tuoretta minttua silputtuna
2 punaista paprikaa
2 vihreää paprikaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl chilirouhetta 
1/2 tl mustapippuria
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä

Kalttaa tomaatit. Halkaise kuoritut tomaatit ja pilko ne ihan pieneksi. Kuori ja pilko sipulit, valkosipulit, paprikat, persilja ja minttu. Hienonna ne monitoimikoneessa ja valuta siivilässä. Yhdistä tomaattisilppuun ja lisää tomaattipyree, mausteet, sitruunamehu ja oliiviöljy. 


Ja sitten vielä bonuksena se ŞAKŞUKA (Kiitos vinkkaajille):

2 munakoisoa
2-3 paprikaa
2 tomaattia
1-2 dl tomaattipyrettä 
2-3 valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä paistamiseen

Kuori munakoisot huolettomasti ja pilko pieniksi kuutioiksi (noin 1cm x 1cm) ja laita likoamaan suolaveteen noin puoleksi tunniksi. Paloittele kaltatut tomaatit ja paprikat myös pieniksi kuutioiksi. Kuivaa sitten munakoisokuutiot ja paista sen jälkeen öljyssä kullanruskeaksi. Lisää sitten tomaatit ja paprikat ja paista niitä hetki pannulla miedolla lämmöllä, kunnes alkavat näyttää siltä, että pian hajoavat. Lisää tässä vaiheessa tomaattipyree (koittaisin varmaan itse ensin puolikasta purkkia eli noin  yhtä desiä ja jos ei riitä lisäisin maistellen, että milloin on hyvä) ja valkosipuli ja sekoita kaikki yhteen varovasti sekoitellen ja seosta lämmittäen. Jos tomaatit ovat kuivia, eikä niistä irtoa kunnolla nestettä, voit lisätä tilkan myös vettä. 

Jätä viilenemään. Mezeet tarjoillaan kylmänä lämpimän leivän ja yugurtin kanssa.

Afiyet olsun ja rentoa viikonloppua!

ps. KIITOS kaikille tähän mennessä äänestäneille (kts. alla)! Olette selvästi tehneet hyvää työtä, Vau!

20 kommenttia :

Maria kirjoitti...

Ihana tarina taas! Näin se on, pienissä hetkissä on elämän juhla.
Kiitos kuvistasi ja elävästä kertomuksestasi! Näin pääsin jälleen nojatuolimatkalle:)

A kirjoitti...

Kiitos postauksesta, Mine!
On osattava tarttu hetkeen kiinni, ja sinä osaat todella sen taidon..:)))
Kiitos myös ihanista ruokaohjeista.<33333

Anonyymi kirjoitti...

Kiireen + imuroinnin keskeltä piipahdin virkistämään itseäni ja tajusin samalla suureksi surukseni, että minulla ei ole ollut oikeastaan reiluun kahteen ja puoleen vuoteen aikaa ystäville; anoppikaan ei soita enää minulle, vaan yhdelle ystävälleni...Työ yhdistettynä opintoihin on vienyt kaiken ajan (ja ehkä motivaationkin) ystäviltä. Siksi ehkä sinunkin blogista on tullut niin merkittävä minulle ( ja parista muustakin). Tämä olikin aika hämmentävä ajatus tähän kohtaa viikonloppua ! Toisaalta meille on tulossa Miehen pikkuserkku + vaimonsa + poika + koira viikonlopun viettoon, mutta silti tässä nyt puhaltelen...

Toivottavasti ystäväni antavat joskus anteeksi laiminlyöntini ? Iloitsen siitä, että sinulla on siellä noin upea joukko ystäviä ympärillä ja jatkan imurointia... t: Tiina

Ps. Minäkin piipahdin äänestämässä blogiasi.

Satu kirjoitti...

Minulle kaksi tuntiakin oli joskus ruokapöydässä pitkä aika, mutta kun seura on hyvää, niin kummasti se aikakin mennä luiskahtaa. :-)

Petra kirjoitti...

Onko ihanampaa kun ihana seura ja hyva ruoka eika tuo maisemakaan hullumpi ole. Patlıcan salatasi on ihanaa!

Mine kirjoitti...

Maria: Kiitos kun tulit pöytään mukaan, mitä useampi seurassa, sen parempi.

Aili: Elämä liukuu ohi, jos ei tartu hetkiin...

Tiina: Liian usein se täälläkin menee niin, että jokainen hukkuu omaan arkeensa. Siksi yritämme pitää kiinni kerran vuodessa olevasta viikonloppuretkestämme ja sopia näitä tapaamisia silloin tällöin. Heti kun keksitään joku hyvä (teko)syy...

Vielä minä sinunkin ovelle saavun, tai kuljetan sinua Istanbulin katuja?

Satu: Eilinen oli kyllä ihan kumma, en voinut uskoa, että olimme istuneet siinä niin kauan.

Petra: Ei todellakaan ollut hullumpi. Ikkunan takana nähtiin sininen hetki ja tumma sametti...

Kuule, tiedätkö sen mezeen, jossa on munakoisoa, paprikaa ja ehkä tomaattia. Sellaisina kuutioina tms. paloina. Söimme eilen sitäkin ja se taisi olla kaikkien lemppari. Haluaisin löytää sen ohjeen, mutta kun en muista, että mikä sen nimi on?

Pepi kirjoitti...

Kokeilepa olisko tuo etsimäsi Kizartma ( tai sinnepäin), se on mulle jäänyt mieleen samalla lailla kuin Menemen - jota en sitten nytkään syönyt!
Täytyy vissiin yrittää seuraavalla kerralla :)

Ei ihme että olet johtopallilla kisassa !!
Ja aika hyvällä sijoituksella muissakin, huomasin :)

Sulla on ollut hyvä päivä :D

Pepi kirjoitti...

Nonnii , samalla kun tässä hellan ääressä kirjoittelen, jää sana pois.....siis jossain oli kizartma mezeler listalla ja silloin sain just jotain jossa oli em. ainesosia - tiedä sitten onko se ollut van joku viittellinen nimi, siitä kun on aikaa....

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Onpa hyvän mielen nostattava kirjoitus. Ystävät ovat rikkaus. Ja oikeassa seurassahan voi syödä vaikka kuusi tuntia putkeen :)

Saga kirjoitti...

Merimaisemat ja hyvä ruoka, sehän on aivan lyömätön yhdistelmä. Arjen juhlaa tosiaan ja hienoa, että sen onnen osaa löytää arjestansa.

Ääneni annoin ja näin kiitokseni sinulle kannoin!

Petra kirjoitti...

Oliskohan se şakşuka? Siita on kai vahan erilaisia versioita, mutta juurikin munakoisoa, paprikaa ja yleensa perunaa kuutioina ja jonkunlainen tomaattiseos tai sitten tomaatteja paloina. Anoppi paistaa pannulla kaikki erikseen ja lopulta sekoittaa ne keskenaan, lisaa vahan salçaa, sokeria, suolaa ja oliiviöljya seka persiljaa paalle. Ihan huippua niinkun kaikki missa on munakoisoa mun mielesta!

Mine kirjoitti...

Pepi: Karisik Kizartma näyttää jo ainakin aika lähelle. Luulen, että ainakin kokeilen sitä. Siinä oli kesäkurpitsaa, jota minusta tuossa etsimässäni ei ole, mutta ei haittaa, tykkään kyllä kesäkurpitsastakin.

Enkä nuolaise, ennenkuin...

Helmi-Maaria: Kyllä vain. Hyvä ruoka on myös ainainen iloni:).

Saga: Kiitos sinulle! Ryhdytäänkös tänä keväänä viljelemään tomaatteja? Ostin niitä pieniä, mutta multa puuttuu..

Petra: Jaahas. Pitääpäs googlettaa. Minä olen kanssa munakoisofani. Oi oi. Perunaa ei minusta ollut tuossa ravintolan versiossa, mutta senhän voi ottaa tai jättää....

Riina kirjoitti...

Ihania kuvia taas! Hei mikä tuo pyörylä tuossa lukon yläpuolella on? Vai onko se vaan koriste?

Saga kirjoitti...

Kyllä, viljellään taas yhdessä tomaatteja :) Mulla on kahdenlaisia siemeniäkin, taidan laittaa tänään itämään, hymyn sinuun päin heittäen.

Pepi kirjoitti...

Laitapa muuten ohjetta jos löydät :)
Just sellaista jota vois itsekin kokeilla....huomenna aamiaiseks teen menemenin, on nyt niin paljon kananmunia että täytyy käyttää pois !

Mine kirjoitti...

Riina: Se on oven nuppi. Eikö olekin hieno?

Saga: Minä puristin vaan tomaatista siemenet multaan ja hyvin onnistui. Nyt pitäisi vaan hakea kaupasta sitä multaa...

Pepi: Lisäänpä tuohon edellisten perään. Hetki pieni...

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuli monta asiaa mieleen:
Ensinnäkin minäkin olen monta kertaa pysähtynyt tuon sykähdyttävän ajatuksen ääreen, että oma arkeni on juhlaa. Siltä minusta monesti tuntuu.

Ja kiitos ihanista resepteistä. Pakko kokeilla! Olen muutenkin nimennyt ensi viikon itselleni kokkailuviikoksi.

Ja kolmanneksi onnittelut tuosta edellisen postauksen ehdokkuudesta. Ihan mahtavaa!! Minä menen nyt heti äänestämään sinua, etten unohda.

Kuukki kirjoitti...

Ihania ruokia! Ja muistan omilta ulkomaanasumisajoiltani, kuinka rentouttavaa oli tavata suomalaisia ystäviä. Sen jälkeen jaksoi taas paremmin kulttuurieroja ja kieliongelmia ;-)

Kuukki kirjoitti...

Ai niin, unohdin sanoa, että tykkään erityisesti noista kalastuskuvista!

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Hyviä kokkailuja. Minä meinaan itsekin yrittää. Syön siis näitä sujuvasti ravintolossa, mutta en ole itse vielä tehnyt...

Kuukki: Niin se on. Nämä tietää hyvät ja huonot, kummassakin maassa. Siksi niiden kanssa eniten naurattaakin.