"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

705. tarina (On mennyt ajan taju)

Rakkaat ystävät,

Kiitos kaikille mukavista kommenteistanne, joita käyn kurkkimassa juuri ennen nukkumaan menoa, hämärän rajamailla. Me olemme nyt täysin uppoutuneet rautakauppojen ja  maalauksen ihmeelliseen maailmaan. On mennyt ajan taju. En osaisi suoralta käsin sanoa, että kauan me olemme olleet täällä Suomessa. Aamulla aikaisin kello soi ja alkaa remonttipuuhat. Valoisat illat tekevät tepposensa ja jossakin vaiheessa sitä aina huomaa, että päivä on päättynyt ja pitäisi mennä jo kiireesti nukkumaan. En siis ehdi nyt nettiin ja uuden blogin aloitus taitaa hieman odottaa parempaa aikaa. Etenkin kun tarvitsen siihen tuota teknistä tukihenkilöäni, joka nyt priorisoi ihan oikein, eli laittaa rempat blogien edelle:). 

No, mutta on sitä jotakin saatu aikaiseksikin, eli auto on purettu ja tullattu. Keittiö on pesty. Jääkaappi, pakastin ja uuni on käytössä ja astiat kaapissa. Sauna on pesty ja pyykkikoneet pyörii. Yläkerrassa maalattu kuopuksen ja kakkosen katot. Tänään ajoin Riihimäen seutuville leiriläisiä hakemaan. Kävin paijaamassa äitiä hoitokodissa. Illan iloksi on valittu seinien sävyjä ja tehty listaa huomisaamun rautakauppa-iskulle. Huomisen tavoitteena on alakerran kattojen maalaus. Ja jos on mahdollista, niin meidän makkarin seinät saisi myös maalinsa. Jos katot saadaan tehtyä, alkaa ensi maanantaina lattioiden hionta ja….


Bloggari ei ehdi kuvata. Tämä taitaa olla ainut kuva. Se on otettu meidän astuttuamme Taloon heti Suomeen saapumisen jälkeen. Tässä on tuleva olo-ja ruokailuhuone. Huomenna siis katto pitäisi valkaistua ja ensi viikolla lattiaan saadaan toivottavasti uusi vaha. Tapetit ovat myös lähdössä vaihtoon.

Eipä tarvitse miettiä, että mitähän sitä tekisi! 

Pienen pellavapäisen pojan iloinen naama keittiön ikkunan takana, kun hän oli keksinyt, että parvekkeelta pääsee tikapuille ja siitä pihalle. Siivotut kaapit, joihin sain pistää omat astiani. Tämän illan maalausurakan jälkeen isi ja pienimmät oman kodin saunassa ja juoksemassa välillä tien yli mereen uimaan. Aamuinen pyöräilyni mummolasta talolle, kun matka vei kosken vierestä ja metsän poikki pientä hiekkatietä pitkin. (Matka mummolaan on pyörällä 10 minuuttia entisen yli 3000 km sijaan, aika onnea sekin.) Äiti on sängyn pohjalla toipumassa keuhkokuumeesta ja heikennyt silmissä, mutta ainakin ehdin tänne ja saan saatella hänet tämän elämän loppuun. Ymmärrys Prisman juustohyllyillä, että nämä ovat nyt jatkuvasti saavutettavissani. Kuopus pihalla puuhaamassa ja huikkaamassa oven suussa; "Äiti, käyn leikkikentällä." Esikoisen ja kakkosen tapaaminen kahden viikon tauon jälkeen leiripaikalla. Mummo pesemässä mattoja. Pappa kanttarellisaaliineen. (Se oli minimaalisen pieni:)). Serkut, sisarukset, sukulaiset, ystävät, uudet naapurit. Mansikat rahkassa. Se hetki, kun avaa Talon oven ja tuntee, että on tullut kotiin. Siinä Minen onnen murusia kuluneilta päiviltä.

Hyvää yötä!

Ps. Puuha-Petulaan tiedoksi, että kaikki apu otetaan mielellään vastaan, mutta majoitusta ei pystytä tarjoamaan, eikä muuta kuin ruokapalkkaa. Tarjolla on maalausta, tapetointia, tapettien irrottamista (Jaiks) ym. erittäin mukavaa puuhaa. Hyvässä seurassa tietenkin:).

20 kommenttia :

Rva Pioni kirjoitti...

Tämä on niin ihanan sekalaista,
juurikin varmaan sellaista, kun
elämänne on nyt…
Kaikkea hyvää uuden alkuun.
Tärkeät asiat erottuvat vähemmän tärkeistä,
on ihana huomata :)

mummeli kirjoitti...

Onnea asettumiseenne Suomen kotiin ja kaikeen siihen sisältyvään. Hellettäkin nyt ettei ero entiseen olisi siinä suhteessa niin suuri.

mimon mami kirjoitti...

Ihanaa elämää kotia oman näköiseksi rakentamassa...

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Tsemppiä! Ja onnea uuteen kotiin :)

Matkatar kirjoitti...

Ihania onnen hetkiä! Onnea uuteen kotiin ja voimia remonttiin!

Anonyymi kirjoitti...

Oih, tuli kyynel silmäkulmaan. Ihania onnenmurusia Suomessa. Sauna, juusto, lasten vapaus, läheiset, oma koti - nauttikaa! Tsemppiä ja voimia remonttiurakkaan.

t. H-M

Tibs kirjoitti...

Kerro, jos tarvitset sisustusapua ;)!

Aili Mummo kirjoitti...

Onnea on asettua taloksi, ja tehdä rakkailleen lämmin ja viihtyisä koti;))

Tervetuloa, Mine ja perhe, koti-Suomeen! ♥♥♥

Hurmioitunut kirjoitti...

Arjen iloja ja onnen hippuja. Ihanaa luettavaa. Remppailkaa rauhassa, kyllä me jaksetaan odottaa. :) Aurinkoista viikonloppua!

Anonyymi kirjoitti...

...Se hetki, kun avaa Talon oven ja tuntee, että on tullut KOTIIN...

...Tervetuloa takaisin sisar
palatessasi olkoon kotisi ja kotimaasi
sinulle entistä rakkaampi
ja ilosi ystävien tapaamisesta
kaksinkertainen... -AP-

Kärsivällisyyttä, malttia ja hyvää mieltä remontin keskelle ! Toivottaa: Tiina

Kirjatoukka kirjoitti...

Te reippaat! Muistakaa huokaista välillä, kyllä ne seinät odottavat :)

MatkaMartta kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta ja sieluni silmin voin kuvitella myös kuinka ihanalta siellä pian näyttää. Mansikkarahka, meri, Suomen valoisat yöt ja hiekkatiet :)
Voimia aherrukseen ja terveiset kaikille! Olette ajatuksissa!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanalle kuulostaa :-) Iloa ja voimia sinne :-).

Liityn pe:ksi mukaan talkooavuksi, soittelen loppuviikommasta, kun hahmottelette jo, että mihin tarvitte apua.

Lämmin iso tervetulovirtuaalihali :-)!

t. mari

Vihreatniityt kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin ja energiaa remonttiin. Täällä silitetään verhoja ja etsitään tauluille paikkaa.
Nauti rahkasta ja oltermannista!

Mine kirjoitti...

Rva Pioni: Meidän elämä on nyt aika yhtä ja samaa, eli remonttia aamusta iltaan, mutta välillä voi koittaa havainnoida ympärillä tapahtuvaa:). Pyhäpäivä oli kuitenkin lepopäivä ja tänään pidettiin taukoa, jotta jaksetaan taas aamulla aloittaa.

Mummeli: säissä ei ole valittamista:).

Mimon mami: On se vaan oma koti ihana asia. Ja kun se on ensimmäinen oma koti, on se vielä ihan erityisen ihanaa sitä laitella.

Helmi-Maaria: Kiitos tsempityksistä. Niitä tarvitaan.

Matkatar: Vielä on sellainen vaihde, että sormet syyhyää eikä malttaisi lopettaa.

H-M: On tässä puolensa. Nyt on ne kaikki hyvät puolet esillä, mutta muistan kertoa sitten sen kolikon toisenkin puolen, kun se aika tulee:D.

Tibs: Kiitos tarjouksesta, mutta minusta oma koti on oma koti silloin kun sen tekee justiinsa sellaiseksi kuin itse tykkää? Se on tietysti huono sanoa sisustusalan ammattilaisille:D.

Aili: Koti on tärkeä paikka ja sitä tärkeää paikkaa on mukava tehdä.

Hurmioitunut: Ilolla on otettu vastaan niin aurinko kuin sateet. Eikä haittaa huomiselle luvatut ukkosetkaan.

Tiina: Sanoit sen jo ajat sitten. Ja niin on nyt käynyt. Keittiökin josta en oikein tykännyt, on siivouksen myötä muuttunut MINUN keittiökseni:).

Kirjatoukka: Takaraivossamme paukuttaa lähiaikoina tuleva kontti tavaroineen. Jos ehtisimme katot ja lattiat ennen sitä, niin se olisi huikean hienoa. Huokaistaan kuitenkin päivittäin, ettei ihan olla burnoutissa silloin, kun työt alkaa:). Reippaita sitä on oltu siellä Suomen Hangossakin. Hyvä te.

MatkaMartta: Tervetuloa vain Martalle katsomaan, kunhan näille ilmansuunnille saavut.

Mari: kiitos ja tervetuloa. Hommia piisaa, joten pääset ihan valitsemaan sen omasi:).

Vihreatniityt: Kyllä nautinkin. Voi pojat. Ja tänään korkattiin uudet perunat. Ensi kesänä meinasin kasvattaa omat. Tsemppiä sinnekin kodin kohennukseen.





Vilijonkka kirjoitti...

Sydämellisesti tervetuloa! Toivon Suomen ottavan teidät lempeästi vastaan... Tsemppiä remppaan, mutta muistakaa nauttia myös kesästä, sillä remontoinnit odottavat paikallaan mihinkään katoamatta, toisin kuin lyhyt ja vähäluminen Suomen kesä!

Etävoimahalauksen lähettäen, Vilijonkka.

Anonyymi kirjoitti...

Hieman enemmän huonekaluja oli viimekäynnillä tuossa huoneessa.
T.esa

Allu kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä mummolat kutsuvat, mutta olen niin iloinen, että sait kiinni fiiliksestä / kokemuksen siitä, mitä tarkoitin "jo ajat sitten". t: Tiina

On ollut mukava lukea täältä kommenteista, kuinka läheisenne ja ystävänne iloitsevat paluustanne sekä tarjoutuneet remontti- yms. avuksi; tuntuu varmaan hyvältä ?!

Mine kirjoitti...

Vilijonkka: Sitä mekin toivomme. Tähän asti on ollut lempeää, joskin toimeliasta. Luulen, että totuus nähdään sitten joskus marraskuussa.

Esa: Varmasti:).

Allu: Kiitos. Ensimmäinen oma kotini. Tai pankin koti. Onhan se onnea.

Tiina: Niin, kun toisesta luopuu, toisen saa. Ei täällä nyt apulaisia ole oikeastaan liiaksi näkynyt talolla, mutta ruokaa saapuu tasaisesti, lapset hoituu ja hommat etenee. Enempää ei odotettukaan ja äärimmäisen kiitollisia ollaan lähisuvulle heidän venymisestään. Meidän lapset on siis asunut mummolassa jo 18 päivää. Ensi viikolla tulee tavarat joten pakko on nyt vain painaa pitkää päivää.