"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 27. joulukuuta 2013

600. tarina (Tapaninpäivän ajelulla)

Täällä ei sattuneista syistä voi lähteä Tapaninpäivänä sukuloimaan. Pitää siis ajella jonnekin muualle. Tänä vuonna lähdimme elokuviin. Kakkonen oli ostanut sisaruksilleen joululahjaksi elokuvaliput. Isi lähti isompien elokuvaseuraksi katsomaan Hobbit 2:sta. Koska pienimmälle ei mennyt mitään sopivan oloista elokuvaa, lähdimme tutustumaan ostarin viereen avattuun Hello Kitty- taloon.





Talossa ei ollut muita kuin me, joka haittasi suunnattomasti kuvaamista. Yli-innokas myyjä seurasi meitä joka ikisessä kerroksessa, kun hai laivaa. Se on ehkä ärsyttävintä mitä tiedän. Kun kysyin lupaa ottaa kuvia, sanoivat, että "Ei noin isolla kameralla, kännykällä voitte kuvata." No, minulla ei ole kännykkää, jolla voisi kuvata, enkä ymmärtänyt kiellon ideaa muuten. Miksi ei saa ottaa kuvia kameralla, jos niitä saa ottaa kännykällä? 


Vessa - vain tytöille.





Alakerrassa olisi ollut Hello Kitty huone, jossa Hello Kitty sänky, kaappi, pöytä, tuoli jne. Sekä Hello Kitty kauppa lemmikkieläimille. Hello Kitty talutushihna, ruokakuppi jne. Hinnat olivat päätä huimaavat ja muutenkin joulukuun ostelukiintiö täynnä, joten kaikki sai jäädä kauppaan. Onneksi tässä perheessä ei ole kukaan ihan hurahtanut kyseiseen hahmoon muutenkaan, muuten tämä talo olisi epilemättä ollut melkoinen tarpeiden luoja.

Lopun elokuva-ajan luuhasimme kahvilassa, eläinkaupassa lepertelemässä lasihäkeissä oleville koirille, pupuille ja marsuille, sekä viimeiset puoli tuntia elokuvateatterin aulassa. Näitä elokuvateattereitahan täällä piisaa. Vajaan kymmenen kilometrin säteellä meitä on ainakin kuusi isoa elokuvateatteria ja todennäköisesti paljon enemmänkin. Näitä kuutta teatteria olemme käyneet itse testaamassa. Turkkilaiseen elokuvateatteriin pitää varautua korvatulpin, sillä äänet ovat niin lujalla, että ne sattuu korviin. Tajusin siellä oven takana odotellessamme, että kaikki elokuvat ovat täällä nykyään 3D-leffoja, mutta minä en ole ikinä nähnyt sellaista. Pitäisi kai joskus mennä elokuviin?






Joulu on siis juhlittu. Olo on jokseenkin tönkkösuolattu ja läpikotaisin turvonnut. Tekisi mieli jo siirtyä tammikuun ensimmäiseen ja tehdä sitä ennen kasa uudenvuoden lupauksia liittyen syömiseen, liikkumiseen ja muutamaan muuhunkin asiaan. Menikös siellä suklaaöveriksi vai pysykö mopo paremmin käsissä?

7 kommenttia :

Amalia kirjoitti...

Mä meen tänään Katsoo tuota Hobbitti 2:sta. Oot jäänyt paljosta paisi, kun et oo käynyt 3d kuvissa :)

Rva Pioni kirjoitti...

Suklaaöveri tuntuilee nenänpielissä
mutta muu syöminen pysyi kohtuudessa,
vatsan sisäisestä toiveesta. On teillä ollut mainio
tyttökohde. Meidän perheen tytöt olisivat voineet olla mielihyvin kanssanne tuolla kuvaamassa.
Niin tyttömäistä että...

sannabanana kirjoitti...

Joulusaldo: 3 kiloa! Joulua edeltänyt viikkokin tosin vaikutti. Nyt ruotuun (sanoi hän punaviinilasi kädessä...)!

Ihana määrä leffateattereita, olisin siellä varmaan joka ilta. Ja Hello Kittykin kelpaisi meillä hyvinkin. Tuputtava hai-laiva-myyjä tosin ei...

Anonyymi kirjoitti...

Täällä "naapurissa" kuusenalus tyhjennettiin jo aatonaattoiltana ja aattoaamuna syötiin riisipuuroa. Sitten toinen lähti töihin ja toinen kaupoille (itseasiassa samaiselle ostarille, missä olitte elokuvissa) ja illaksi kouluun. Niin ja taisi yksi konvehtirasiakin mennä. Ensi vuonna joulu ehdottomasti Suomessa! :)

S

Jael kirjoitti...

OI Hello Kitty-talo;tuolla ohjattavai Ester olisi ihan innoissaan,sillä hän on suuri Hello Kitty-fani!
Mukavia välipäiviä MIne!

Allu kirjoitti...

Vähän epäloogista tuo kuvauskielto. Minä olen syönyt puoli levyä Fazerin ihanaa piparisuklaata ja nyt lähdetään kohta elokuviin katsomaan The Lunchbox.

Mine kirjoitti...

Amalia: Pitäis kai mennä sitten. Kunhan sattuu sopiva elokuva kohdalle.

Rva pioni: Minulla on mennyt kaikki överiksi ja itsensä ruotuun pistäminen näyttää olevan hankalaa. Ehkä sitten ensi vuonna….

Ja oli oikea tyttömäisyyden temppeli koko talo.

Sannabanana: Samat luvut. Ja ruotuun yritti tänään, mutta ei onnistunut. Pitää vissiin syödä kaikki talosta löytyvä suklaa ensin pois härnäämästä.

S: Ensi vuonna mekin Suomessa. Hui. Mudon alennusmyynneissä olenkin juossut paijaamassa pöytiä. Sellainen iso pöytä on etsinnässä, jotta mahtuu mahdollisimman monta syöjää sen äärelle. Turkin korruptiosotkut on avittamassa ostoja, sillä liiran arvo on jo melkein 1€=3TL.

Jael: Meidän pienin tykkää kyllä Hello Kittystä, mutta ei ole mitenkään hulluna siihen. Onneksi. Osaavat hyvin ottaa rahat pois tuollaisilla jutuilla.

Allu: Eikö olekin. Etenkin kun talossa ei ollut asiakkaita. eikö ilmainen mainos tulisi vain tarpeeseen? Minä en (onneksi) niin välitä siitä piparisuklaasta. Lapset sai syödä sen. Mutta kaikki muu suklaa maistuukin sitten sen edestä ja ne vihreät kuulat….