"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

603. tarina (Paketeista)

Mieheni on ihana mies. Hän on taitava monessa suhteessa. Kaupoissa hän ei kyllä viihdy, joten minusta on tullut perheen ostovastaava. Joululahjojen hankintakin on jotenkin siirtynyt minun tehtävälistalleni, ehkä jo liiaksikin. Mieshän selvästi olisi tahtonut antaa ainakin asiantuntevia vinkkejä lasten lahjojen suhteen. Monesti kuitenkin ostan kyselemättä ja niin olin tänäkin vuonna hommannut lahjat ilman isompaa konsultointia. Kuusen alle ilmaantui myös mieheltä eri kokoista pakettia meille jokaiselle. Riippumatta paketin koosta, kaikkien niiden sisältä ilmestyi saajansa ilahduttava lupauslappu. Mies halusi antaa meille lisää yhteistä aikaa.

Kolmosen isänsä vei Eyüpissä sijaitsevaan skeittipuistoon. Siellä oli testattu kaikki vempeleet ja kuvattu jokainen hyppy ja temppu kuviksi ja videoksi, joka täällä kotona editoitiin yhteiseksi muistoksi tästä sevästi mukavasta päivästä. Oli osuva lahja, eikä maksanut kuin aikaa ja vähän bensarahoja. 






Kuopuksensakin isänsä selvästi tuntee, sillä tämä sai lahjaksi metsäretken. Retkellä oli mukana piirrustusvälineet, joilla piirrettiin edessä aukeava kaupunkimaisema. Taiteiluiden päätteeksi tehtiin metsäpiknik. Metsäretket on parasta mitä kuopus tietää. Hyvä hänelle, sillä kohtahan niitä metsiä tulee hänen elämässään riittämään. 






Esikoisen ostosreissu ja kakkosen jalisreissu odottaa vielä toteutustaan, mutta mitä luvattiin äidin lahjassa? Siellä oli lupaus kahdenkeskisestä ravintolaillallisesta TAI yhteisestä retkestä huonekalukauppaan etsimään meille pöytäkalustoa tulevaan kotiin. Lupauksen loppu oli erityisen hieno, joten se täytyy kirjoittaa tähän teillekin tiedoksi: "Koska Mine on ollut niin kiltti, lahjakorttia voi käyttää myös molempiin edellämainittuihin aktiviteetteihin…" Päätin siis valita ne molemmat:D.

Eilen kävimme alennusmyynneistä johtuen lunastamassa tuon lupauskortin ensimmäisen puolen ja nyt saamme odotella tällaisia kotiin saapuvaksi: 


Senkki.



Pöytä ja penkit. Tykkään. On pitkät ja valmiiksi kuluneet, joten ei tarvitse pelätä kolhuja:). Ja ympärille pitäisi laskujemme mukaan mahtua jopa 14 henkeä!


Illalla pistettiin sitten porukalla vuosi pakettiin. Talo oli täynnä vieraita ja pöytä pöperöä täynnä. Syödä ja puhua, puhua ja syödä lisää, siitä se ilta koostui. Osa poistui jo aikaisemmin, mutta osa sinnitteli loppuun asti. Rakettejahan täällä ei liiemmin paukutella, joten meidän Uuden Vuoden perinteisiin kuuluu sisällä ammuttava roskaraketti ja ulkona poltettavat tähtisädetikut.





Palataanpa vielä siihen mieheen. 20-vuotta sitten hän lauloi minulle itse tekemänsä laulun uudenvuodenpäivänä ja kysyi siitä naimisiinmenosta. Minä olin heti valmis. Tällä porukalla on hyvä aloittaa tulevaakin vuotta, jonka tulemme varmasti muistamaan suurten muutosten vuotena. Tänä vuonna minä täytän 40-vuotta, joten täytyy kehittää neljänkympinkriisi. Kesällä saamme toivottavasti juhlistaa 20-yhteistä aviovuotta. Muuttaa ensimmäiseen omaan kotiin. Ryhtyä remonttireiskoiksi. Asettua pitkästä aikaa Suomeen. Miettiä, että mitä meistä siellä Suomessa tulee, eli mistä löytyy töitä? Sitä ennen otamme kaiken ilon irti tästä maasta ja sen meille antamista tärkeistä ihmisistä! 

Kiitos sinulle kuluneesta blogivuodesta. Toivottavasti viihdyt kanssamme tänäkin vuonna. Toivon sinulle yllätyksellistä, iloista, siunattua ja onnentäyteistä vuotta 2014! Uskalla yrittää jotakin uutta. Tee lupaus olla hyvä itsellesi. Vietä enemmän aikaa läheistesi kanssa, sillä koskaan ei voi tietää kauanko saat heidät pitää. Yllätä itsesi ja läheisesi useammin. Poikkea totutusta. Pysähdy ihailemaan tiheämmin. Iloitse siitä mitä sinulla on. Unelmoi. Liiku. Anna muille. Vietä hyvä vuosi!

24 kommenttia :

Betunia kirjoitti...

Löysin tämän blogisi nyt syksyllä ja sattuneesta syystä, kun en oikein voi mitään tehdä olen saanut viettää hyviä hetkiä tähän blogiisi tutustuen. Tämä on just sitä mitä olen loppuvuonna tarvinnut. Kiitos!

Onnea vuoteen 2014!

Terhi kirjoitti...

:)

Pepi kirjoitti...

I.h.a.n.a.t !!!!!
Kyllä on kannattanut olla kiltti :D

Oikein hyvää muutosten vuotta!

mimon mami kirjoitti...

OIkein hyvää alkanutta vuotta!

Anonyymi kirjoitti...

Onnellista uutta vuotta! Kiitos postauksistasi! Olen viettänyt ihania hetkiä kerallasi.
Terv. Aune

Matkatar kirjoitti...

Hieno vuodenvaihde teillä! Erityisesti ihailin kovasti noita kuopuksesi maalauksia -tosi taitavia! Minkä ikäinen hän onkaan?
Onnellista uutta vuotta teidän perheelle!

Tiina kirjoitti...

Siinähän se. Mitäs tuohon nyt enää lisäämään.
Hyvä te!

Riemukasta tulevaa teille kaikille, Helmiä unohtamatta :)

Mine kirjoitti...

Betunia: Kiitos kommentistasi. Mukavaa jos olen osannut jakaa jotakin tarvitsevalle! Oikein hyvää Uutta Vuotta sinulle!

Terhi: :).

Pepi: Eikö olekin. Kiltteyden lisäksi asiassa avitti 20+10% ale, sekä koruptiokohun vuoksi tippunut liiran kurssi. Siitähän tuli minulle ihan joulu!

Muutos on toivottavasti hyvästä.

Mimon mami: Kiitos, samoin sinulle!

Aune: Kiitos sinulle, että olet viihtynyt kanssamme!

Matkatar: kuopus on 7v, mutta on siinä kyllä hänen isänsäkin, 42v maalaus:). Onnellista Uutta Vuotta myös teille!

Tiina: Hyvä me, ja hyvä te, hyvä me kaikki! Riemukasta Uutta Vuotta minäkin toivon ja Helmille monta iloloikkaa. Sitä samaa myös teille!

Tiina kirjoitti...

No mutta sehän piti lisätä, että kalusto on aivan huippuhieno!

Petra kirjoitti...

Ihana mies, voiko parempia lahjoja antaa, tuskin silla sellaisia ei varmasti ole. Ja tuo senkki, ihana, mudostako? olen siella aina hipelöimassa niita ihania jykevia kalusteita...

Jael kirjoitti...

OI miten ihanat kalusteet! Kiitos tästä blogivuodesta,mukavasta tapaamisestammme Tel Avivissa ja kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle!
Onpa kuopuksenne taitava piirtäjä jo tuossa iässä!

anumorchy kirjoitti...

Sina olet onnekas nainen!! Perheesi myos.... :)
Teilla on jannittava ja vaativa vuosi edessa, onnea ja voimia siihen!

Mine kirjoitti...

Tiina: Minustakin ne on ihanat ja ainakin erilaiset kuin muilla. Nyt joutuvat kesään asti olla meidän vanhan kaluston kanssa samassa tilassa. Katsotaan miten passaavat yhteen…

Petra: Minäkin olen viimeiset 13-vuotta aina käynyt Mudossa hypistelemässä ja tuijottamassa yhtä ja toista asiaa. Ovat olleet budjettiimme liian kalliita. Mutta nyt repäistiin ja alennusten ja kurssin vuoksi saimme ihan hyvään hintaan vielä. Oikeastaan päätökseen vaikutti myös Suomen hinnat, sillä surffailin katsomassa suomalaisten nettikauppojen hintoja ja yht'äkkiä jopa Mudo alkoi vaikuttaa ihan edulliselle:).

Ja mies ON ihana tai oikeastaan ihan paras laatuaan….

Jael: On tosiaan mukava, kun ihmiset blogien takana saa kasvot. Kuopus tykkää piirtää, mutta minulla ei nyt ole vertailukohtia muihin hänen ikäisiinsä piirtäjiin.

Anu: Onnekkaaksi minä pääosin itseni tunnenkin. Tosin onhan meillä jokaisella pahat päivämme. Mutta ei tänään. Tänään olen onnekas ihan omastakin mielestäni. Tosin vähän nuhainen sellainen.

Ja päivä vai ja hetki kerrallansa. Sillä tavalla sitä on päästy tähänkin asti.

Tuulia kirjoitti...

Voi, mikä kaunis postaus! Ihana ja huomaavainen on miehesi! Parhaimmat joululahjat saitte. Edesmenneellä äidilläni oli tapana sanoa: "Kiitollisuus on lyhin tie onneen." Se kuultaa tästä kirjoituksesta. Kaikkea hyvää uuteen vuoteen!

Marjatta Mentula kirjoitti...

Kiitos! Minusta on aina kiva lukea tekstiä, jossa nainen kirjoittaa arvostaen miehestään ja lapsistaan.

On teillä isojen muutosten vuosi tulossa, onnea sen kaikkin käänteisiin! Sinun asenteellasi kaikki onnistuu.

Mine kirjoitti...

Tuulia: Ihana ja huomaavainen. Ihan totta. Äitisikin oli ymmärtänyt jotakin oleellista. Tyytyväisyys ei ole asia, jota voi saavutta sitten kuin. Se on tässä ja nyt, jos osaa katsoa asioita oikeasta suunnasta. Keskittyen siihen mitä on saanut ja mitä voi jakaa. Sen sijaan, että vaatii koko ajan enemmän.

Marjatta: Olen sitten kanssasi samaa maata. En ymmärrä oman pesän likaamista. Sitä, että vika on muka aina muissa. Jos joku ei toimi, kannattaa miettiä, että miten tilanteen voi korjata. Niin metsä vastaa kun sinne huutaa? Ellei ole kyseessä psykopaatti tai muuten vinksahtanut ihminen?

Muutoksia kohdatessa kannattaa asentautua positiivisesti. Joskus saattaa onnistaakin. Kaikki saattaa mennä juuri niinkuin on tarkoitettu:).

Sasse kirjoitti...

Onnellista uutta vuotta! Voi kuinka ihania lahjoja miehesi oli paketteihin käärinyt. Niistä jää hyvät muistot lapsille loppuelämäksi, jotka aika vielä kultaa. Kiva paketti myös sinulle. Nykykurssilla kannattaakin shoppailla. Jälkeenpäin on yksittäisiä huonekaluja tuhottoman kallista lähetellä maasta pois jos joku jää mieltä kangertamaan.

Mine kirjoitti...

Sasse: Katsotaan kuinka liiralle käy, sillä vielä on muutama muukin asia ostoslistalla. Tämä liiran kurssi on niitä asioita, joiden ei saisi toivoa tippuvan turkkilaisten tähden. Mutta jos se tippuu, se vaan olisi itselle isoksi avuksi.

Mutta raha ei ratkaise, ainkaan kaikkea. Minäkin luulen, että isin lahjat oli lastenkin mielestä sieltä parhaasta päästä!

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos postauksesta, Mine; olet valtavan viisas nainen.♥
Tuollaista lausuntoa ei varmasti monikaan nainen antaisi omasta elämästään, Suomessa varsinkaan...

Kiitän sinua näistä hienoista ja ymmärrystä lisäävistä postauksistasi, ja toivotan sinulle kaikkea mahdollista hyvää ja Jumalan siunausta vuodelle 2014.♥

Mine kirjoitti...

Aili: Voi kiitos. Olipa kaunis kommentti ja hyvää mieltä virittävä. Kaikkea tuota samaa myös sinulle, Aili!

Cheri kirjoitti...

Ihanat lahjat, jotka eivät koskaan joudu roskikseen tai kirpparille vaan säilyvät ikuisesti sydämessä. Komeat kalusteet, ei varmaan pöytä kaadu railakkaammissakaan juhlissa :) Siunattua vuotta 2014!

Allu kirjoitti...

Onpas teillä taiteilijoita, niin hienot maalaukset on tehty. Hyvää tätä vuotta!

Kirjatoukka kirjoitti...

Mitä mahtavinta alkanutta vuotta, Mine ja poppoo! KAIKKI JÄRJESTYY!

Mine kirjoitti...

Cheri: Parhainta on kalusteet, joilla on tarina. Näillä nyt on. Mies niin vihaa tuota kaupassa käymistä, että sekin on suuri lahja, kun lähtee mukaan eikä huokaile yhtään:). Ja meidän lasten kanssa on kyllä retkeilty. Huomasimme näet miehen kanssa jo varhain, että itsekin muistamme lapsuudesta parhaiten ne perheen kanssa tehdyt hiihtoretket, nuotiotulet ja onkireissut. Niitä on nyt viljelty jälkikasvullekin. Ja toivottavasti viljellään Suomessakin.

Allu: Niin on, ihania taiteilijoita!

Kirjatoukka: Kyllä toukkaseni, kaikki järjestyy. Toivoa on joka päivälle ja joka aamukin armo uus.