"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

648. tarina (Sataa koko kuivan talven edestä)

Sataa koko kuivan talven edestä. Koko viikko on harmaa sateinen suora. Rantatien varteen on parkkeerattu lumiaurat, silläkin lajilla on kaupunkia uhkailtu. Uhkaavasti tyhjentyneet vesisäiliöt kiittävät ja kaupunkia uhannut vesipula on ainakin saanut ensiapua. Hyvä kaupungille, mutta harmi turisteille, jotka sattuivat juuri täksi viikoksi Istanbulin kevättä katselemaan.

Ei auta itku vesisateessa. Vaatetta päälle, kumpparit jalkaan ja pidelkää kiinni sateenvarjoistanne, kyllä Istanbulia voi kiertää näissäkin ilmoissa. Aloitimme eilisen kierroksen ottamalla hotellilta taksin Pammakaristos-kirkolle Çarşambaan. Mielenkiintoisen matkasta teki se, että taksia ajoi nainen. Ensimmäinen naispuolinen taksikuski, johon olen Turkissa törmännyt. Rouva on kuulema ajanut 25-vuotta minibusseja, mutta aloitti taksiyrittäjänä vuosi sitten. 





Pammakaristokselta otettiin suora linja kiemurrellen rantaan. Patriarkaatti oli vierailta jäänyt viime kerralla löytämättä, joten silloin jo lupasin lähteä seuraavalla kerralla sen näyttämään. Samalla saatiin kierros sateisessa Balatissa. Siellä jossakin minua toivottavasti odottaa ne hyllyt.





Hyvää sateisessa ilmassa on se, että ruuhkasta ei ole huolta. Patriarkaatin kirkkoakin saimme katsella ihan itseksemme. Opas nyt vain oli hieman ruosteessa, eikä oikein muistanut, että mitä ne kaikki reliikit olivatkaan. Yritin nyt kuitenkin muistaa näyttää kaiken ja lupasin lähettää tiedot perästä...






Sateella kannattaa syödä pitkällä kaavalla. Vein vieraat Hamdiin kebapille. Eminönün ravintolavalikoima ei ole kovin kummoinen, mutta Hamdi esiintyy selkeästi edukseen. Varmistaakseen kattoterassin näköalapöydän, täytyy tehdä varaus. Sisemmissä pöydissä tai alakerrosten ikkunapöydissäkään ei ole valittamista. Ruoka on hyvin perusturkkilaista, mutta maukasta. Älä unohda mezeitä, joista omat lempparini on täällä ezme, yoğurtlu şakşuka ja hummus. Näytti maistuvan myös vieraille. Jälkiruoaksi voi käydä kuvaamassa näkymät. Jotka tällä kertaa oli, no, sateiset!





Hamdin toiselta puolelta löytyy Egyptiläinen basaari ja toiselta puolelta Rüstem Paşan moskeija. Ne molemmat käytiin vielä katsomassa ja helmikaupassakin helmiä hämmentämässä. Sitten oppaan oli aika palata kotiin lapsia laskemaan. Toivotaan, että turisteilla on mukava loma Istanbulin sateista huolimatta.


Kuukin blogista voimme varmaankin sitten seurata Istanbulin reissun antia, kunhan palaavat Suomeen. Kiitos ruoasta, oli mukava nähdä!




Täällä pakataan. Olemme menossa netin ulottumattomiin, joten kuulumisiin ensi viikolla!

14 kommenttia :

mehtäemäntä kirjoitti...

ompa upea tuo ikonostaasi. kertakaikkiaan ihana kultaisine kokonaisuuksineen..

Kirsi Cifci kirjoitti...

Vai , että sadetta pitää Istanbulissa, täällä on ihanan keväistä, valoisaa ja melko lämmintäkin jo, mutta tuulee ja ensi viikonlopusta alkaen kaikki sitten kuulemma onkin jo taas toisin..., että se siitä aikaisesta keväästä:(
Mukavaa reissua sinulle ja perheellesi!

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos ihanasta matkasta, Mine!
Oikein hyvää matkaa sinulle ♥♥

Jael kirjoitti...

Meilläkin on nyt satanut ,muutaman päivän ajan ja arvasin kun viime viikolla mainitsit sateesta että se tännekin ehtii mutta kylmää ei kuitenkaan ole täällä.
Eilen satoi päivällä Tel Avivin keskustassa kuin saavista kaataen ja saappaitteni sisälle meni vettä! Mutta sitten ihan vieressä Holonissa ei ollutkaan tullut kuin muutama hassu tippa!
Kiva ruokapaikka!

Jael kirjoitti...

Ja hyvää matkaa!

hietzu kirjoitti...

Ah,sydän lepää noissa mosaiikkiseinissä! Voiko noihin koskaan kyllästyä? Minä voisin varmaan viettää kaikki ulkomaanmatkani kierrellen ja ihastellen vain kirkkoja :) No okei, kyllä sinne aina pitäisi jokin museokohdekin ujuttaa.

Satu kirjoitti...

Onpas harmi, että turisteille sattui huonot ilmat. Itselläni vaikuttaa sää ainakin hirveästi matkafiilikseen, vaikka tiedän, että sen ei pitäisi antaa vaikuttaa.

Hyvää matkaa! Toivottavasti on aurinkoakin tiedossa!

Mine kirjoitti...

Mehtänemäntä: Kyllä kiiltää ja liekö kaikki mikä kiiltää kultaa?

Kirsi: Sade on kyllä luonnolle tarpeen, joten ei pitäisi valittaa. Kyllä se kevät tulee, vaikka välillä ottaisikin takapakkia.

Aili: Kiitos. Laukut alkaa olla pakattu…

Jael: Ja hyvä ruokakin oli. Täällä on nyt satanut urakalla. Ja sitä lajia jatkuu. Onneksi näyttää aurinkoisemmalta tuolla Etelämmässä, minne aamulla suunnataan.

Hietzu: Minä en ole ainakaan kyllästynyt. Mutta matkalla huomaan, että aina jossakin vaiheessa iskee kirkkoähky. Eli ei niitäkään loputtomiin jaksa.

Mine kirjoitti...

Hietzu: siis en ole kyllästynyt mosaiikkeihin, piti sanomani.

Satu: Vaikuttaahan se sää tietenkin, vaikka onneksi Istanbulissa on paljon sisäkohteita. Meillä näyttäisi olevan aurinkoista ja noin 15 astetta määränpäässä. Hyvä vaihtokauppa siis.

Madame Kissankulma kirjoitti...

Kiva postaus taas kerran. Katsoin juuri tänään Yle:n juttusarjasta Lähdin Turkkiin osan Bursasta, Izmiristä ja Pamukkalesta sekä Iznikin kaakeleista. Eniten kuitenkin tykkäsin osiosta, jossa valmistettiin ihanaa Iskender kebabia, sellaista ei saa mistään muualta kuin Turkista! Ja mezet totta kai, voi että. Vesi kielellä täällä luin postaustasi.

Terhi kirjoitti...

Täällä ei ole satanaut, mutta eilen alkoi tuo rannikkokaupungin tyypillinen myrskytuuli, kohta lentää katonpalasia ilmojen halki... Mutta hyvä asenne; ei se sade kaupungilla kiertelyä estä, josko nyt vähän hankaloittaa. Kunnon kumpparit jalkaan, niin sillä siitä selviää! Minun pitää lähteä tuonne myrskyyn, pitäisköhän liimata hattu päähän kiinni...?

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy nyt tämän blogin jonkinaikaa sitten sattumalta löytäneenä kehua, että kiva blogi ja paljon hyviä, tunnelmallisia kuvia!!

Tosiaan taitaa siellä olla peräti kurjempi keli kuin täällä, Helsingissä tänään +13 astetta ja aurinkoa. Lumet sulivat jo lähes kaksi kuukautta sitten:)

Mine kirjoitti...

Madame Kissankulma: Onko tuollainen ohjelmasara menossa nyt Suomen telkkarista vai onko se jossakin arkistossa? Sepäs mielenkiintoista. Minua kiinnostaisi ne kaakelit:).

Terhi: Sinun pitää ostaa hattu, jonka voi solmia leuan alta kiinni….

Anonyymi: Kiitos sinulle! Nyt onneksi Istanbulissakin taas aurinko paistaa. Sateen jälkeen sen luulisi tarkoittavan kukkaloiston puhkeamista täyteen loistoonsa...

Cheri kirjoitti...

Miten upeita mosaiikkeja. Takatalven päivää virkistää kun pääsee matkustamaan vaikka näin virtuaalisesti :)