"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

653. tarina (Määrätä kaapin paikat)

Kävin aamulla Balatissa hyllyjäni hakemassa. Ne olivat melkein valmiit. Mehmet-usta hioi siellä kaapin kuvioita vanhemman näköiseksi ja pisti pikkuveljensä viemään "hanım efendin" teelle sillä aikaa. Istuin siellä kapoisan tien varressa pikkuliikkeiden välissä matalan pöydän ääressä. Pöytäseuranani oli hiljainen pikkuveli, joka ei kyllä ollut kovin pikku, vaan varmaankin lähemmäs 50-vuotias. Naapuripöydässä sen sijaan istui oikeasti pienikasvuinen setä, joka tarjosi minulle pidettään. Sitten hyllyt olivatkin valmiit.






Olisi oikeastaan reilua kuvata teille meidän kotia noita alakuvia laajemmalti, niin saisitte totuudellisemman kuvan tästä vallitsevasta tilanteesta. Tyydyn nyt kuitenkin kuvailemaan sanoilla: Ovesta sisään tullessa joutuu hyppimään papereiden yli. Äiti on purkanut siihen uusien kaappien käärepaperit ja jättänyt ne lojumaan. Olohuoneessa ja keittiössä on sikin sokin tuoleja, joille ei oikein ole nyt paikkaa, sillä meillä on nyt huonekaluja aikamoisen reippaasti. Taloon muuttavat ja ne, jotka pitäisi myydä. Keittiön lattialla lojuu roskikset. Maltoin tyhjentää ne, mutta en asettaa uusia pusseja vielä tilalle. Minullahan oli tietenkin kiire määrätä kaapin paikat ja asetella hyllyille tavaroita. Tiskikone on auki ja kaipaisi tyhjentämistä ja täyttämistä. Äiti ei nyt kerkeä, sillä äiti bloggaa. Yritän painaa tämän tilanteen aivoihini ja muistaa sen silloin, kun nalkutan lapsille levälle jääneistä tavaroista. Ehkä heidänkin kohdalleen on sattunut joku akuutti mielenkiinnon kohde, joka on vienyt kaiken heidän huomionsa. Sotku ei katoa, ehtiihän sitä raivaamaan myöhemminkin? 





Tällä puolella olohuonetta siis mukaan lähtevä kalustus ja taakse jää se Turkkiin jäävä, joka pitäisi laittaa myyntiin. Niin ja otetaanhan me sohvatkin tietysti mukaan.

Vessan kaappi on lähtöön asti keittiön sivupöydän kaappi. Tuossa sivupöydän alahyllyllä olikin säilössä tuo lasten vessan käsienpesuallas, jotka sitten pitäisi Talossa asentaa paikalleen. Vielä puuttuu muuten allastaso, joka saisi olla nyt tällaista samanväristä vanhempaa puuta. Pitäisiköhän kysyä Mehmetiltä… Kaapista tuli oikein hyvä ja sinne mahtuu hammasharjat ja muut tarpeelliset tilpehöörit. Lisäksi se on taatusti yksilöllinen tuote!




"Katsomasi tuote on sataprosenttisesti kierrätystuote. Olen keränyt siinä käytetyt materiaalit purkutaloista." Mehmet Sönmez

Yksi hylly on vielä auton paksissa, sillä mies ei ehtinyt sitä sieltä vielä purkamaan. On siis maltettava iltaan. Nyt minun täytyy kuitenkin rientää vähän siivoushommiin. Lapset ei valita äidin ympärilleen jättämistä tavaroista, mutta mies kyllä joskus valittaa. Kummallista, eikö se nyt ole itsestään selvää, että uudet hyllyt ei voi odottaa, mutta vanhat sotkut voi? 

Perjantai. Ehkä viikon paras päivä. Hyvää viikonloppua kaikille!

10 kommenttia :

Tiina / Namustellen kirjoitti...

Upeita ovat (pöydästä lähtien). Nam! Ja onko parempaa pohjaa työlle kuin itse purkutaloista kerätty materiaali...
Näin se vaan on, että uudet jutut eivät voi odottaa, vanhat kyllä!

Pepi kirjoitti...

I H A N A !!! Varsinkin tuo iso!
Ja teetä nyt hyvänen aika siellä se taso tuolle altaalle, ei täällä saa samanlaista - ja jos vaikka saisikin, niin sehän maksaisi silkintilkkuja!
On teillä ihanat huonekalut tulossa tänne uuteen kotiin!

Satu kirjoitti...

Kyllä se vaan niin on, että siivoamiset saavat odottaa, silloin kun inspis iskee! :-)

Kauniita kaappeja, ja hyvin sopivat teille.

Kirsi Cifci kirjoitti...

Onpas tosi ihanat kaapit...uskoisin että kannattaa hankkia nyt sellainen kaikki mitä tekee mieli, mitä luultavammin saatte sieltä edukkaammin, kuin sitten muutettuanne Suomeen takaisin.Minä pidin myös kuvissasi näkyvistä: keramiikkavadista ja siinä olleista munista.Sotkut ehtii siivota viikonlopun aikana vielä moneen kertaan, eikös se niin mene, että first things first;)Viikonloppuja !!!

Mine kirjoitti...

Tiina: Tärkeysjärjestys se olla pitää!

Pepi: Pitää varmaan käydä vielä kysymässä, että paljollako tuo pöydän tekaisisi. Tosin reikä lavuaaria varten täytyy tehdä joka tapauksessa itse, niin luulen.

Satu: Minustakin tuo isompi sattui niin kivasti tuon pöydän ja senkin kanssa. Se toinen isompi onkin sitten jo toinen juttu. Saas nähdä mihin se sijoittuu.

Kirsi: Keramiikkavati on siis lavuaari. Se on tarkoitus pistää lasten vessaan:). Nyt se toimii säilytysastiana milloin millekin.

anumorchy kirjoitti...

Upeita!!Kylla sinulla on nyt mahtavat mahdollisuudet kerata kivoja kalusteita uuteen Suomen taloon.

Matkatar kirjoitti...

Ihanuus miten kauniita löytöjä olet taas tehnyt, varmasti ei löydy muilta kunhan saatte ne Suomeen! Kivan valoisaa ja kotoisaa siellä teillä :)

Aili Mummo kirjoitti...

Mine, onpa uniikki ja hieno kalustus teillä pian Suomen kodissanne..:))

Varmaan tulee aika edulliseksi tuon hankinta, mutta pitää se vielä tuoda kotimaahan!!

Kaikkea hyvää sinulle & perheellesi, Mine ♥ ♥

Jael kirjoitti...

Aivan ihania ja voin kuvitella miten hyvältä sitten näyttävät siellä Suomen kodissanne:)

Mine kirjoitti...

Anu: Niin on. Kunpa vain olisin aloittanut hamstrauksen hieman aikaisemmin. Nyt taitaa tulla vastaan kukkaron ja ajan rajat?

Matkatar: Täällä on siis ihan uskomattoman ihana kevät. Valoa virtaa ja aurinko lämmittää. Tänään oli pakko aukaista parvekekausi.

Aili: Kyllä on todella edullisempaa täällä kuin siellä. ja erilaista. On sitten mukavaa muistella Istanbulia, kun kodin tavarat tuovat kaupungin mieleen.

Jael: Ainakin uskon niiden hyvin sattuvan Suomen kotiin. Yksi kaappi miettii vielä paikkaansa, mutta muista on idea olemassa.