"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 20. maaliskuuta 2014

652. tarina (Ostetaan kaksi, eiku kolme)

Istanbul taisi hyvitellä viikon itkuaan. Eilen oli yksi kevään kauneimmista päivistä. Olin seuraneitinä vieraallemme. Käytiin hoitamassa lentolippuasioita, tehtiin vierailu ja rojahdettiin sen jälkeen ruokapöytään. Vieraalla meinasi tauti ottaa vallan, mutta lääkittiin se aisoihin. Kotimaassa ehtii kuulema sitten sairastamaan. 


Minä päätin viedä vieraan uuteen rakkauteeni eli Balatiin. Olihan minulla sillä matkalla ketun häntä kainalossa, sillä päätin käydä tinkimässä niitä hyllyjä. Hurautimme siis metrolla Kultaiselle sarvelle. Pysäkki on hauskasti ihan keskellä siltaa. Syyrian pakolaiset ympäröi meidät sillä silmän räpäyksellä, kun astuimme alas kävelysillalle. Pieni matka bussilla ja perillä oltiin.



Anna rahaa, Abla!











Hyllykauppa löytyi ja kauppa ei ollut käynyt. Kaikki hyllyt seisoivat siellä odottamassa. Mieleeni oli jäänyt tuo allaoleva, mutta muistin sen olevan huomattavasti pienempi. Sen oli tarkoitus tulla lasten vessaan, mutta eihän se sinne mahtuisi. Sitten oli se yksi toinen olohuoneeseen. Mitä jos ostaisin nämä molemmat? Tekijä haettiin paikalle ja lopulta huomasin ostavani kaksi, eiku kolme hyllyä. Kahdesta hinnan tingittyäni kävin näet ajattelemaan sitä vessakaappia ääneen ja sellainen luvattiin minulle perjantaiksi tehdä. "Työskentelen vaikka yöt läpeensä, perjantaina on valmista."





Hyllykauppias tekee myös näitä painojuttuja kiviin ja puuhun. 

Kolmen hyllyn onnellinen melkein omistaja lampsi pitkin Kultaisen sarven rantaa. Perjantaina olisi tarkoitus ajaa autolla Balatiin hyllyjä noutamaan. Kahdelle hyllylle on paikka mietittynä, kolmas löytää toivottavasti paikkansa sitten, kun olen paikan päällä näkemässä. Aika tavaran nauttii, sanoi äitini. Kultaisen sarven lautta nappasi meidät kyytiin ja kuljetti Üsküdariin.










Pakolliset tulppaanit vielä satamasta ja bussilla kotiin. 


"Mitenkäs päivä meni?" kysyi rakas siippani. "Hyvin, ostin meille kolme hyllyä." "Hyvä kulta, hyvin ostettu." Olenkos koskaan kertonut, että elämässäni olen tehnyt ainakin yhden erinomaisen päätöksen. Se oli se, kun päätin, että tuon minä haluan miehekseni. Katsotaan sitten perjantaina, että onko hän samaa mieltä minun ostosteni suhteen:).

15 kommenttia :

Kikka N kirjoitti...

Ihanaa:
Kaunis päivä upeat kuvat ja hienot ostokset! :) Tuleeko yhdestä hyllystä nyt sitten Nukkekoti?
;)
Kikka

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Taas niin virkistäviä kuvia. Ja oi, mulla on tapahtunut elämässäni sellainen asia, että saatan voida sanoa pian samaa. Että tuon minä haluan miehekseni :)

Pepi kirjoitti...

Pitäiskö sanoa kuten nuorin rinsessa taannoin: hyvä tyttö :D

Ja sen vähän perusteella minkä olen saanut seurassanne viettää voin sanoa, että tehän olette ihan toisillenne luodut!

Aili Mummo kirjoitti...

Ihanaa että olet löytänyt mieleisesi miehen, onnenne jatkukoon ainakin seuraavat sata vuotta ♥♥♥

Kiva postaus, kiitos Mine:)

Terhi kirjoitti...

Ihanan aurinkoisen näköinen päivä ja sininen taivas!! Kauniita kuvia :)

Petra kirjoitti...

Kuvaathan sitten viela ostokset perjantain jalkeen? Ihania kuvia, hyva puoliso on kaikki kaikessa.

Merve kirjoitti...

Onpa ollut antoisa reissu! Mukavaa, että hyllyt löytyivät ja voivat vaihtaa omistajaa noinkin pian. :) Aivan ihania kuvia kerrakseen.

Kirsi Cifci kirjoitti...

Mikä sinisyys...kevään voi niin aistia kuvistasi, Hienot hyllykaupat , onnittelut niistä.Barbara Nadelin kirjoissa Balat on hyvin edustettuna, olen lukenut 3 hänen kirjaansa ja jotenkin kiva nähdä kuvia ns."paikan päällä".Kevään kukkaloisto viimeisimmässä kuvassasi saa hymyn huulille myöskin.

Mine kirjoitti...

Kikka: Katsotaan mitä niistä tulee. Ehkä minun täytyy ruveta ostamaan pieniä koriste-esineitä:D.

Helmi-Maaria: Sinun elämässä sitä sattuu ja tapahtuu:).

Pepi: Minustakin me ollaan hyvä pari, monessa suhteessa. Ja ostoksien tekemisessä minä olen hyvä tyttö!

Aili: Kyllä minulle sopisi yhteiset sata vuotta, mutta taitaa tulla jo elämän rajat vastaan ennen sitä:D.

Terhi: Kyllä Istanbul nyt hellii. Tänäänkin oli aamusade ja sen jälkeen pelkkää paistetta.

Petra: Ne hyllyt on sellaisia seinälle ripustettavia. Ei taideta enää täällä ripustella, mutta jos saan jotenkin kuvattua, niin näppäisen. Viimeistään sitten talolta!

Merve: Ne kaksi hyllyä olisi saanut vaikka heti matkaan, mutta kun ei ollut autoa, oli kuljettaminen hieman haastavaa:). Huomenna sitten.

Kirsi: Kiitos kirja-vinkistä. Piti heti käydä googlettamassa Barbara. Kotkan kirjastosta sitten voi etsiä hänen kirjojaan ja kaiholla kaivata Balatiin!

Jael kirjoitti...

Onnea hyllyostosten johdosta:) Meillä on nyt niin lämmintä jo,mutta kylmää ehkä vasta sitten ensi talvena.En tiennyt että Syyrian pakolaisia myös Istanbulissa,luulin että vain rajojen lähellä,Tulee ihan tippa linssiin kun katsoo kuvaa tuosta rääsyisestaä pikku pojasta.

Miltsu kirjoitti...

Onnea kolmen hyllyn uudelle omistajalle :) Ja voi että miten ihana tuo teidän pupu on tuossa edellisessä postauksessa! Vapaanako se noin pysyy?

Minä aloitin taas julkisen blogin. Profiilista löytyy jos kiinnostaapi :) Kyllästyin salaiseen blogiin mutta valitettavasti en laita vauvasta kuvia tuohon julkiseen :/

Allu kirjoitti...

Onnea hyllyistä ja miehestä. :D. <3

Mine kirjoitti...

Jael: Pakolaisia on matkustanut Istanbuliin todella paljon. Etenkin Eminönun seudulla heitä on kerjäämässä joka puolella. Todella kurjaa!

Miltsu: Kyllä kiinnostaa, kiitos vinkistä!

Allu: Onnea on, ne molemmat!

valokuvan TAKANA kirjoitti...


Kauniita, koskettavia kuvia! Mies kananmunien keskellä nojailee odottaen oven karmiin, lapsen puhuva katse, vanhukset rupattelevat ikkunalla... Ovat kuin Kultakauden arkirealismia kauneimmillaan.

T/
Eeva

Mine kirjoitti...

Eeva: Kiitos! Arki onkin ihan parasta, minä en niin pidä sellaisista pönötyskuvista:).