"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

655. tarina (Bananasplit tai juustokakku)

Neljän viikon uurastukseni kuntosalilla ei ole kuulema mennyt ihan hukkaan, vaikka puntari mokoma ei hievahdakaan alaspäin. Kuntosaliohjaajani on minuun varsin tyytyväinen ja väittää, että minusta on hävinnyt puolitoista kiloa silkkaa rasvaa. En huomaa sitä, mutta haluan uskoa. Jollakinhan se motivaatio täytyy pitää yllä? Ja jollakin keinolla kuntosalin täytyy pitää asiakkaansa tyytyväisinä?

Kun on saavuttanut jotakin, sitä täytyy tietenkin juhlia. Kuinka sattuikaan, että juuri täksi punnituspäivän illaksi, olin luvannut etsiä ystäväporukallemme ravintolan illallista varten. Kuntosalilta suunnistin siis Anadolu Hisariin, jossa olin jo aikaisemmin katsellut tätä ravintolaa sillä silmällä. Menü näytti oikein hyvälle ja harrastin jo mielikuvasyömistä kaikesta siitä mitä illalla tulen syömään. Alkupalalautanen miehen kanssa puoliksi, pääruoaksi ehkä yugurttikebappia ja jälkiruoaksi joko bananasplit tai juustokakku. Huomenna kuntosaliohjelmani vaihtuu, joten palataan sitten taas arkeen ja kaurapuuroon.




Kevät ympäröi minut joka puolelta, joten miksi en samalla hieman kävisi kävelyllä. On sedät rapsuttamassa veneitään, naiset puistelemassa mattoja, auringossa laiskana makaavat kissat ja mäkeä ylös puuskuttava bloggari. Täällä on todella lämmintä!








Mäen päällä on umpikuja. Ei haittaa, kun sieltä on näin kaunis näkymä? Istanbulin kevät on maailman kaunein ja muutenkin olen vähän sitä mieltä, että tämän kauniimpaa kaupunkia ei ole olemassakaan. On kevään alkava vihreys, kukkivat puut ja puutalojen kattojen yli pilkottava vesi. Sainpahan kokea taas tämänkin, edes yhden kerran vielä.








Kaiken näennäisen rauhan alla Istanbul kyllä jännittää. Ensi sunnuntaina on vaalit, joissa katsotaan hallitsevan puolueen kannatus. On ollut Gezi-puistoa, rahoja kenkälaatikoissa, puhelunauhoitteita pääministerin rahoista, terroristisyytöksiä 14-vuotiaana kuolleesta Berkinistä ja viimeisenä Twitterin sulkeminen Turkissa.  Pääministerin pokka pitää, mutta mitä tuumaa kansa? Ämyrit huutaa ja liput liehuu, kuka voittaa ja muuttuuko mikään? Jos muuttuu, niin mihin suuntaan?






Edellisen kotimme vuokraisäntä selitti meille kerran turkkilaista sielunelämää. Hän kertoi kaivanneensa rauhaa ja selkeyttä. "Asuin sitten muutaman vuoden Euroopassa ja olihan siellä järjestystä ja rauhaa, oikeaa demokratiaakin. Mutta kuinka tylsää sellainen elämä olikaan. Muutin takaisin Turkkiin." Mielenosoitukset ja mellakat, nyrkkitappelut eduskunnassa, pääministerin pullistelut jne. kuuluvat ikään kuin asiaan. Jossakin aina tapahtuu, mutta sivukaduilla on rauha ja Bosborissa vesi virtaa. Bloggari hyppää bussiin ja palaa kotiin valmistautumaan iltaa varten.

8 kommenttia :

Kirsi Cifci kirjoitti...

Voihan kevät;)Näyttää niin mukavalta siellä...Twitterin sulkeminen hmmm...mitäpä siihen voi oikeastaan sanoa...kuin että jo on aikoihin eletty!Vaalit;niin muuttuuko mikään?Kuntosali...juu pitäisi ottaa ohjelmistoon, mutta kun ei millään saa aikaiseksi...kotona iltajumppa saa nyt toistaiseksi luvan riittää.Mukavaa iltaa!!

Aili Mummo kirjoitti...

Taitaa Turkki olla valovuoden perässä Eurooppaa, luulisin!
Mutta kevät on aina kaunis ja ainutkertainen ♥♥

Jael kirjoitti...

Juustokakkua mieluummin.Eihän se paino lähdekkään alussa laskuun,kun rasvan tilalle tulee lihaksia...Minä jätin kuntosalin marraskuussa ja nyt tekisi mieli taas mennä uudestaan,kohta avataan uusi sali ihan lähelle,joten ehkä taas.Twitterin sulkeminen on kyllä ihan älytön juttu,mutta luin että presidentti ja joku ministeri kuitenkin pääsivät sitä käyttämään;D
Kaunista teillä kun on noin vihreää.Meilläkin nyt kukkii kaikkialla ja on vihreää kun tuli sadetta mutta lämpimää säätä päin ollaan menossa joten kauan se ei kestä.

Terhi kirjoitti...

Ihana kevät!! Täällä myös tänään vuoden ensimmäinen oikesti lämmin päivä odotettavissa, jee!!
Ja kuntosalista: muista, että lihas painaa enemmän kuin läski! :) Mittanauhalla saa todenmukaisemman tuloksen, kun ympärys kapenee, vaikka paino pysyy samana.
Itse olen aina palautunut herkuttelukausista vähän itsestään takaisin normipainoon, mutta nyt yhtäkkiä tammikuisen Suomen reissun jälkeen paino ei olekaan hievahtanut, oikeastaan on vain tullut lisää! Mitä tapahtuu?? (oikeasti tiedän kyllä vastauksen...ei ne kolmen lounaan iltapäivät ainakaan painoa alenna, ja kaipa tuo lisääntyvä ikäkin tekee tepposensa. Apua!)

Mine kirjoitti...

Kirsi: Seuraavaksi lakkausuhassa youtube ja mitä vielä. Pm ilmeisesti ajattelee, että ihmiset on mahdollista vaientaa?

Aili: No, miten sen nyt ottaa. Onhan se aika värikästä tuo politiikka Italiassa ja monessa muussakin Euroopan maassa?

Jael: Otin silti bananasplitin, mutta juustokakku olisi ehkä ollut parempi. Ensi kerralla sitten:). Minä vihaan sitä kuntosalilla käyntiä, mutta ei se ole yllätys. Minusta puuttuu täysin urheilullisuuden takaava geeni. Ja ainoa ilo ja hyvä olo, joka kuntosalilla käyntiä seuraa, on ilo siitä, että se on ohi. Mutta nyt ei auta itku markkinoilla. Jotain on PAKKO tehdä.

Terhi: Sitä minä nyt yritän itselleni vakuutella, mutta kun on yrittänyt jo MONTA VUOTTA päästä niistä viidestä vatsaan jumahtaneesta kilosta, ei se paljon motivoi, kun vaaka pysyy kuin paikalleen liimattuna! ARGH! Voi kesi-ikäinen naiseus sentään. Ja joku on vienyt mittanauhani, en löydä sitä mistään, eikä uuttakaa ole kaupoissa. Mutta nyt sitten taas sinne kuntosalille….

ii kirjoitti...

Twitterin "sulkeminen". Sitähän alettiin käyttää räjähdysmäisesti enemmän Turkissa tuon sulkemisen jälkeen :D

Jatka vain kuntosalilla, olen varma, että tuo ohjaaja on oikeassa. Ja kyllä se puntarikin jossain vaiheessa ymmärtää yskän! Itselläni ei ole vieläkään aikaa salille, mutta juoksun olen aloittanut ja kerran viikossa käyn joogassa, ihanaa.

Anonyymi kirjoitti...

Varmasti haikeus rinnassa, kun Istanbul on hyvästeltävä. Haikealta tuntuu sekin, että postauksesi sieltä loppuvat. On ollut hienoa saada ripaus syvemmältä kaupungin elämästä kuin mitä käväisevälle matkailijalle mahdollista. Kiitos sinulle!

Tuollaista keväistä kirkkautta, mitä nytkin kuvissasi, saa näillä leveyspiireillä harvoin ihastella. Tunnelmat ja muistot eletystä kulkevat mukana, Anisi

Mine kirjoitti...

ii: Niin se varmaan on, mutta kyllä minua sapettaa, että joku luulee voivansa tukkia ihmisten suut ja tekee sen vielä ylpeillen. Seuraavaksi sitten Facebook ja Youtube.

Anisi: Istanbulin kevät on selkeästi se vuodenaika, jota tulemme varmasti joka kevät kaipaamaan. Kesä täällä on liian kuuma, joten vaihdan sen mieluusti Suomen kesään (jos ei nyt ihan koko kesää sada!!!) ja Suomen syksyä olen kaivannut monet vuodet, vaikka täkäläinen syksykin on ihana. Talvi on molemmissa maissa se, jonka kanssa täytyy vain elää:).