"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

643. tarina (Istanbul - syntyi pieni kulta)

Torstaina saapunut viesti kertoi, että jotakin suurta on tapahtumassa. Meidän elämä eteni normaaleissa tohinoissa ja asia jopa unohtui siinä arjen tiimellyksessä. Perjantaina taas muistin ja soitin. Kuulin, että kello viideltä sinä aamuna oli syntynyt pieni kulta. Onnellisen uuden äidin ääni puhelimessa vakuutti, että oli syntynyt jotakin aivan ihmeellisen ihanaa. "Niin suloinen pieni poika".

Miten pienestä kaikki olikaan ollut kiinni. Niissä alkuvaiheen hädän hetkissä, jolloin maailma oli romahtaa odotus-uutisen myötä ja kaikki tuntui olevan mennyttä. Hätääntynyt ihminen abortti-lääkärin luona, joka viime hetkellä päättääkin sanoa kyllä elämälle. Sulkee oven perässään ja sanoo "ei" muka helpoille ratkaisuille. Kaikki se taloudellinen turvattomuus, ylenkatse ja suru, joka näiden kuukausien myötä on kääntynyt jopa onnelliseksi odotukseksi. Ja nyt palkinto oli saapunut ja se totisesti kuulosti olevan sen kaiken arvoista.

Eilen lähdin matkaan esikoisen kanssa. Seurasimme kämppäkaveria Tarlabasin kaduilla. Ostimme apteekista rasvaa, lähikaupasta hedelmiä, mehua ja suklaata. Oli aika tavata uusi äiti ja hänen pieni kultansa.





Muistatteko kuinka pieni on vastasyntynyt, tuo kahden päivän ikäinen ihmistaimi? Minä aina unohdan. 2,7 kiloa, joka ei paina mitään. Tarkkaavaiset silmät ja ne pienet varpaat ja sormet, jotka saavat sydämen sykkyrälle. Äidin onnellinen ja ylpeä hymy, kuin sanoen "hän on minun, me kuulumme yhteen". 

Opeteltiin kuinka vaihdetaan vaippa, miten puhdistetaan napa, kuinka hoidetaan leikkaushaavaa ja minkälainen on hyvä imetysasento. Haettiin apteekista tarvittava rekvisiitta. Syliteltiin uutta elämää, halattiin ja kannustettiin äitiä ja vedettiin henkeen vauvantuoksua. Gözünüz aydın! Allah bağışlasın!





Elämä on ihme! Lapsi on mittaamattoman kallis lahja! Pidetäänpäs se taas mielessä siellä arkielämän haasteissa. Kiitos vielä kerran kaikille teille, jotka olitte osaltanne auttamassa tätä ihmettä ja hänen äitiään! Helppoa elämää ei ole edelleenkään luvassa äidille eikä pojalle, mutta päivä vain ja hetki kerrallansa. Elämä saa luvan kantaa!

18 kommenttia :

Tiina / Namustellen kirjoitti...

:)

Petra kirjoitti...

Ihana ja uskotaan etta elama kantaa.

Kirsi Cifci kirjoitti...

Onnea vaan rohkealle naiselle ja hänen ihanille ystävilleen jotka ovat olleet ja ovat tukena!Asioilla on tapana järjestyä.

Jael kirjoitti...

Miten suloinen pikkuinen:) Onnea äidille ja onnea pikkumiehen elämään ja äidinkin.

hietzu kirjoitti...

Voi kuinka ihania uutisia ja ihana uusi elämä! <3

Mine kirjoitti...

Tiina: :)

Petra: Niin ihana.

Kirsi: Toivossa on hyvä elää. Nyt mennään päivä kerrallaan.

Jael: Onnea ja ihan tavallista arkea, sitä toivotaan.

Hietzu: Ilo on pinnassa, että tähän asti päästiin.

Anonyymi kirjoitti...

Kun on oikein pieni:

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

-Kristiina Louhi-

Melkein tunsin vauvan tuoksun...

t: Tiina

Vihreatniityt kirjoitti...

Aivan ihana pieni vauva. Mikään ei ole niin kaunista kuunneltavaa kuin vauvan tuhina. Toivomme äidille ja pojalle kaikkea hyvää ja, että elämä kantaa vaikean alun jälkeen.

Pepi kirjoitti...

Joko se aika hupsahti näin pian :)
Onnea urhealle äidille ja uskoa tulevaan!!

Mine kirjoitti...

Tiina: Minä TUNSIN vauvan tuoksun. Voi mikä ihanuus hän onkaan.

Vihreatniityt: Niin. Minä toivon, että jotenkin tämä ensimmäinen vuosi järjestyisi. Sen jälkeenhän jo äiti voisi mennä työhön ja laittaa pikkumiehen päivähoitoon. Mutta ihan pientä ei hennoisi laittaa, kun täkäläiset työpäivät on niin pitkät.

Pepi: Hupsahti, ja valmista syntyi.

Anonyymi kirjoitti...

Voi onpa suloinen pikku kaveri! Paljon onnea äidille ja pikkuiselle! Elämä kantaa, uskotaan niin!
Terv:H
:)

savisuti kirjoitti...

Ihana pieni! <3

Kirjailijatar kirjoitti...

Aivan suloinen pikkuinen. Paljon paljon onnea äidille ja tällä ihmeelle! Ihan varmasti elämä kantaa.

Mine kirjoitti...

H: Niin uskotaan tai ainakin toivotaan!

Savisuti: Ainutlaatuinen!

Kirjailijatar: Se olisi ainakin suotavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Masha Allah! Ihana pieni, toivon kaikkea hyvaa hanelle ja aidille!

Viivi

Mine kirjoitti...

Viivi: Lähetetään toiveet tiettäväksi hänelle, jolta kaikki hyvä tulee...

Cheri kirjoitti...

Niin pieni, mutta toivoa täynnä! Onnittelut äidille!

Mine kirjoitti...

Cheri: Maasta se pienikin ponnistaa. Ja toivossa on hyvä elää!