"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

702. tarina (On niissä vuorissakin puolensa)

Venetsian jätti taakseen kaksi päänsärkyistä ja väsynyttä hahmoa. Yletön jauho-juhla oli tehnyt tehtävänsä. Oli syöty surutta pizzaa, sämpylöitä, makaronia ja paninia. Sen kyllä huomasi ja tunsi kehossaan.  Sormukset ei mahdu sormiin, kasvot on pöhössä ja vatsa valittaa. Kuka käski syömään sen kaiken?

Matkaa seuraavaan etappiin oli sellaiset 500 kilometriä ja taas vaihdeltiin kuskia kunnon mukaan. Valeltiin niskoihin kylmävoidetta moottoritien reunassa ja tankattiin huoltsikoilta kahvia ja croissantteja. Lisää jauhoa, sillä Italiassa ei ole mitään muuta ruokaa tai välipalaa tarjolla? Onko olemassa italialaista karppaajaa ja mitä hän voi syödä?

Meri se on se minun rakkauteni. Mutta on niissä vuorissakin puolensa. Lähestyessämme Itävaltaa alkoi migreenin terä taittua ja silmä jaksoi taas ihailla jyhinä nousevia ja pilvien takana piilottelevia huippuja. Ensin Italian vuoret, sitten Itävalta ja lopulta Saksan Füssen. Matka eteni välillä jonoissa junnaten ja sitten taas sutjakkaasti lähes tyhjiä teitä pitkin ajellen.





Lähestytään Suomea ja lämpötilat ovat tippuneet reilu viisi astetta. Paikoitellen tihutteli vettä ja aurinko pysytteli pilven takana. Tuntui ihanan raikkaalle. Füssen on pieni ja sievä. Hotellin parvekkeelta voi katsella kaupungin linnaa. Ne muut linnat käydään sitten kurkkaamassa huomenna. Helmi oli tervetullut asustelemaan hotelliin. Se asettui tuonne parvekkeelle ja nauttii varmasti myös viilentyneestä kelistä.


Yllä näkymä hotellilta ja alla kaunis kaupunkinäkymä.







Kaupunki on mukavan kokoinen ja helposti kuljettava. Ihaillaan taas värit, ikkunat ja kaikki muu kaunis. Sisäpihalla on menossa konsertti, jota käydään pariinkin kertaan kuuntelemassa. Välillä pistäydytään oikein rehelliseen saksalaiseen ravintolaan syömään sikaa. Ruoka-annokset on valtavan kokoisia, joten nälkää ei tarvitse täälläkään nähdä. Jälkiruoaksi jäätelöä ja takeaway-kahvit.









Huomenna onkin erityinen päivä, sillä ei niin pikku kakkosemme täyttää 14-vuotta. Ensimmäistä kertaa emme ole aamulla paikan päällä laulamassa sankarillemme. Lauloimme sen sijaan nauhalle ja lähetimme sen sinne Suomeen. Paljon, paljon onnea rakas! Tulossa ollaan, mutta kotvasen kestää vielä.

9 kommenttia :

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Voi, nauttikaapa Füssenistä ja Schloss Neuschwansteinista. Kannattaa katsoa linnaa myös Marienbrücken suunnalta. Kiipesin eilen sinne vuorelle, joka häälyy linnan takana, ja vielä sitäkin korkeammalle vuorelle, jota ei linnan suunnalta näy. Tänään on kaunis päivä, nauttikaa kaikesta :) Tein vain yhden päivän retken, joten eipä harmi vain törmätty. Mutta jos Müncheniin tulette, ehkä sitten!

Rva Pioni kirjoitti...

Vauhdilla etenette kohti tätä metsien maata. Täällä saa päivän ajaa, niin ettei juurikaan tule eteen muuta kuin metsää, ja raikastakin on :)
Minusta on erityisen mukava lukea tätä matkakertomusta ja kuvitella tuntojanne millä mielellä painatte nyt kaasua siellä Saksan leveillä teillä. Minä joka en ole milloinkaan automatkaillut, tunnen taas lievää kateutta, miten soljuvalta ja kiintoisalta saat kaiken näyttämään.
Tuo jauho-juhla oli osuva;)

Carola Lehtonen kirjoitti...

Saksassa en olekaan aiemmin käynyt;)kiitos siis kauniista kuvistasi , olette edenneet kohti kotia jo mukavasti, turvallisia kilometrejä jatkoonkin!

Pepi kirjoitti...

Komeita maisemia, ei voi muuta sanoa!

Tänään on muuten luvassa tännekin ensimmäinen hellepäivä, edellinen oli 7.6!
Sateista ja ukkoskuuroista ei tietoakaan, eli tervetuloa vaan tuttuihin lämpötiloihin :)

Anonyymi kirjoitti...

Matkanne on edennyt sekä mielenkiintoisesti että joutuisasti; hienoja kuvia vähän sieltä sun täältä !

Turvallista loppumatkaa ! t: Tiina

JKL:ssä on vietetty SEKL:n kesäpäiviä; meidän Keskimmäinen on osallistunut nuorten "iltarientoihin" kavereiden kanssa. Äitinä sanoisin kyllä "yörientoihin", sillä perjantainakin iltaohjelma taisi alkaa klo.22.00 ! Mukavaa on Neidolla ollut, vaikka unen puuteta näkyy ja kuuluu olevan reilusti...

A kirjoitti...

Kiitos hienosta matkaraportista!
Oikein kaunista ja mukavaa sunnuntaipäivää teille molemmille, Mine! ♥♥♥

Petra kirjoitti...

Nuo Keski-Euroopan kaupunginkeskustat ja talot ovat sitten sievia, mina paatin teinina vanhempien kanssa reissatessa siella etta muutan Itavaltaan koska siella oli niin kaunista. No enpa muuttanut kun tanne mutta muutinpa kuitenkin johonkin. Hyvaa matkan jatkoa, kiva on seurata kotiinpaluutanne, hitaasti mutta varmasti.

Unknown kirjoitti...

Onnittelut 14 vuotiaalle enolta...

Mine kirjoitti...

Helmi-Maaria: Kävimme Munchenissä syömässä eilen. Se oli niin pikainen pyrähdys, että törmäämisen mahdollisuus oli häviävän pieni:). Linnan alueella mietinkin, että sielläkö sinä vipellät. Kävimme sillalla ja kiipesimme siitä vielä aimo matkan ylöspäin.

Rva Pioni: Automatkailu on mukavaa, sillä siinä näkee hyvin paikkoja ja voi pysähtyä minne mieli tekee. Mutta onhan se myös rankkaa. Nyt päivämatkat ovat olleet sellaista 500-900 km ja siinä on kyllä istumista. Rankinta on kerätty väsymys ja tunne siitä, että ei jaksa pitää silmiä auki. Silmät kiinni ajaminen taas on hieman hankalaa:).

Kirsi: Saksa on super kaunis, sen olemme saaneet aiemminkin todeta. Ihan mielettömän ihana matkailumaa.

Pepi: Minähän sanoin, että tuomme viimeistään lämmön mukanamme:). Joskin nyt sitä on riittänyt siihen malliin, että hieman viileämpi remontti ilmakin meille sopisi.

Tiina: edetty on ja loppukin jo häämöttää. Ja nuorena sitä jaksaa. Ja vanhempanakin, jos on pakko:).

Aili: Suloinen oli sunnuntai. Parasta tietenkin nämä tääällä odottaneet ystävät.

Petra: Etenkin nuo Saksan pienemmät kaupungit ovat kuin karkkeja. Tuntuu, että sinne ei ole sujahtanut sekaan mitään rumaa. Ja jokainen yksityiskohtakin tuntuu niin mietityltä.

Vilho: Toivottavasti luki onnittelut:).