"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Tunnustus



Yaelian muisti minua tällaisella blogimaailmassa kiertävällä tunnustuksella. Kiitos Yaelian:). Sen saajan tulee kertoa kahdeksan ennen tuntematonta asiaa itsestään ja laittaa tunnustus taas eteenpäin.

Olette ehkä huomanneet, että tykkään olla matkoilla, mutta ette ehkä tienneet, että:

1. Minä olen perheessämme se, joka pääosin suunnittelee kaikki matkamme. Mihin menisimme, minkälaisia nähtävyyksiä kävisimme katsomassa, mitä teitä pitkin tällä kertaa ajaisimme. Mietin ääneen ja heitän ideoita perheen kuullen suunnitteluvaiheessa.  Mies puuttuu todella asiaan yleensä silloin, kun istumme autossa ja olemme lähdössä. Ei siksi, ettei häntä kiinnostaisi, vaan siksi, että minua kiinnostaa niin paljon enemmän. 

2. Emme varaa koskaan hotelleja etukäteen. Pysähdymme sinne missä kello ilmoittaa illan lähestyvän. Mies on pääsääntöisesti se, joka käy tarkistamassa hotellien kunnon ja päättää, että onko se tarpeeksi hyvä ja siisti meidän jäädä. Emme todellakaan etsi luksusta ja viiden tähden hotelleja (lue: sellaiseen meillä ei ole varaakaan, mutta en kestä likaisia huoneita, enkä tupakanhajua).

3. Vihaan pakkaamista. Jokaiselle reissulle lähtöä edeltää äidin pakkausahdistus. Minulla on tapana yrittää varautua kaikkeen, mikä tarkoittaa sitä, että raahaamme joka reissuun ihan tolkuttomasti tavaraa, paljon myös ihan turhaa. Onkin onni, että matkustamme pääosin autolla. Näin tavararöykkiöiden liikuttelu on edes jotenkin mahdollista, vaikkakin tyhmää.

4. En ole rantaihminen. Saan auringonpaisteesta viikset ylähuulen päälle:). Koetan siis vältellä paahdetta.

5. En mielelläni ui alle 25 asteisessa vedessä. Ylipäänsä en ole uimari. Menee helposti niskat jumiin, kun en osaa oikeaa tekniikkaan.

6. Minua viehättää kaikki vanha, kulunut, romuromanttinen ja kauniisti rappeutunut. En ole kiiltävän, modernin, enkä ylisisustetun ystävä. Osaan myös etsiä kaunista ja tarvittaessa ummistaa silmäni rumalle. Viihdyn siis hyvin erilaisissa maissa ja ympäristöissä. 

7. Isäni vanhempien koti jäi rajan taakse Karjalaan. Olen käynyt muutaman kerran Venäjällä ja sitä maata kohtaan minulla on tunnelukko. Eikä vain Venäjää vaan myös kommunismia ja sen mukanaan tuomaa rumuutta. Se on sääli ja toivon, että avattavissa.

8. En jaksaisi opetella uutta mitä tulee kuvien järjestelyyn, tietotekniikkaan jne. Mies kuitenkin pakottaa ja jälkikäteen osaan (ehkä) olla siitä kiitollinen. (Kiitos Kulta!) Siksi olen iloinen, kun saan jonkun asian ratkaistuksi itse, kuten vaikka tuon kuvan laittamisen tuohon ylös:). 

Laitan tämän tunnustuksen eteenpäin seuraavasti.

Kirjailijatar, jonka sanankäyttöä ja kauniita kuvia käyn säännöllisesti seuraamassa.
Liivia, jonka kuvista tykkään myös ja jotka ilokseni ilmestyvät usein juuri aamukahviaikaani.
Mizyena, joka kuvaa kauniisti kotimaataan Tunisiaa ja auliisti opasti minua oman matkamme suunnittelussa.
Bisquits, joka kirjoittelee elämästään Hollannissa ja antoi vinkkejä Hollannin reissullemme (tulossa, joskus).
Karoliina, jonka elämän käänteet Turkin ja Suomen välillä kiinnostaa erityisesti henk.kohtaisenkin tuntemisen kautta.
Ebru, jonka Turkki-blogi oli ensimmäinen, jonka löysin. Ebru saa kunnioitukseni säästelemättä jääneistä suoristakin kannanotoista tätä maata ja sen ilmiöitä kohtaan. Positiivisia kommentteja unohtamatta.
Vihreatniityt, joka avaa mukavan arkisestikin Irlantilaista elämää sanoin ja kuvin.
Kirjatoukka, jonka kanssa istuimme vierekkäin Hangon rannalla, mutta tajusin sen vasta jälkeenpäin, kun löysin bloginsa lehden kautta. Terveisiä Hankoon!

12 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Kiva kun teit tämän:) Näitä "paljastuksia" on aina mielenkiintoista lukea.Huomasin,että meillä on paljon yhteistä:en pidä pakkaamisesta (eksä pakkasi minunkin laukun..)en ole rantaihminen ja kohta 6 on paljon samaa mistä pidän.
Ja tuosta ,ettei hotelleja tilata ennakkoon;ihan sama käytäntö oli meillä eksän kanssa kun kiertelimme eri maissa.

ebrufin kirjoitti...

Kiitos Mine:)

Kirjailijatar kirjoitti...

Kiitos sinä ihana! Oli mielenkiintoista lukea näitä. Minäkin haluaisin matkustaa niin, ettei olisi tietoakaan hotelleista tms., jokainen ilta toisi yllätyksen. Nyt on muutenkin ihan hirveä matkakuume. Tuntuu, että lomasta on ikuisuus ja on ikävä johonkin. Minä otan kopin tästä ja vastaan mahdollisimman pian. Taidan elää nyt yhtä kiireisintä syksyä, eikä se aina tunnu edes kovin kivalta. Halauksia sinne!

Mine kirjoitti...

Yaelian: Kiitos vain itsellesi. Minä taiteilen sen välillä mitä täällä blogissa haluan kertoa ja mitä en. Kivaa, kun joillekin tämä riittää:).

Ebru: Ole hyvä. Katsotaan mitä sinulla on kaapeissasi paljastettavaa?

Kirjailijatar: Ole hyvä sinä ihana. On siinä hotelli käytännössä toinenkin puolensa. Voin sen tässä paljastaa. Käymme etsimään hotellia illalla, yleensä liian myöhään. Joskus käy niin, että sitäpä ei helpolla löydy. Lapsilla alkaa kierrokset nousta päivän autossa istumisen jälkeen ja lasten kierrosten myötä myös äidin. Isäntä onneksi säilyttää tyyneytensä meitä muita paljon pidempään. Hotellin laatukriteerit alkavat laskea ja joskus löydämme itsemme ties mistä. Sitten käymme keskusteluja aiheesta: Olisiko valmismatkailulla meille sittenkin jotakin annettavaa? Onneksi unohdamme ikävät aika pian ja hullun optimisteina käymme taas hotellijahtiin seuraavassa paikassa. Yleensä kuitenkin onnistaa, joten näin on jatkettu kaikki nämä vuodet...

Liivia kirjoitti...

Kiitos kovasti! Katsotaan ryhdynkö enää paljastelemaan mitään, olen niin monta kertaa paljastellut...

Mekin mentiin ennen aina ilman tietoa hotellista, kerrankin Roomassa meni päivä kun kierrettiin matkalaukkujen kanssa ovelta ovelle. Mutta en halua enää sitä lapsen kanssa. Kaksi aikuistahan voi istua vaikka baarissa koko yön, ellei majapaikkaa löydy.

Mine kirjoitti...

Liivia: Olisimme varmasti järkevämpiä vanhempia, jos lentäisimme. Olkoon selitys hulvattomaan käytökseemme auto:). Lapset voivat kuitenkin nukkua odotellessa autossa, jos hotellin etsintä vallan venyy. Näin on meille käynyt juuri nimenomaan Roomassa, jossa etsimme hotellia tuntitolkulla, mutta kaikki paikat olivat täynnä. Onneksi yleensä petipaikat löytyvät helpommin, ainakin täällä Turkissa ja Itä-Euroopassa.

Niin ja sinä löydätkin niin ihania majapaikkoja. Sellaisia aarteita harvemmin löytää extempore! Vaativat tutkimustyön netissä.

Kirjatoukka ja Herra Kamera kirjoitti...

Mine-Mine-Mineee! Siellä niitä salaisuuksia nyt on, blogissa. Toivottavasti kukaan muu ei lue niitä:) Kiitos tunnustuksesta ja halaus Hangosta. A

Mine kirjoitti...

Kirjatoukka: Kävin oppimassa 8 asiaa sinusta. Tuntui, että haluaisin oppia kahdeksan vielä lisääkin. Ehkä sitten ensi kerran karusellirannassa tai jos voitamme lotossa, niin taiteilijaresidenssissä?

Kirjatoukka ja Herra Kamera kirjoitti...

Olisi oikein hauska tavata, Mine. Vierastaloomme teidän "karuselli-katraanne" ei taida mahtua (ainakaan vielä, kun yläkerran kämppää ei ole vielä valmis!), mutta emmeköhän me jotain keksi! Suomessa on muuten jaossa ensi viikonloppuna 10 miljoonan euron ennätys-lottopotti. Olen lähettänyt universumille pyynnön, että se tulisi juuri tähän risukasaan :)

Mine kirjoitti...

Kirjatoukka: Minäkin haaveilen lottovoitosta, vaikka en lottoa. Oikeasti mielenterveyteni ei ehkä kestäisi olla lottomiljonääri. Mutta lottovoittoa 200 000 euroa puhtaana käteen en pistäisi hanttiin:).

Karoliina kirjoitti...

Kiitos Mine! Naköjaan ristiin tuon tunnustuksen laitoimmekin sun kanssa :) Kaksi asiaa pisti heti sun tunnustuksissa silmaan: minunkin isovanhempien koti jai rajantaa, tosin Viipuriin. Ja hei, mulle tulee se tumma varjo myöskin auringossa tuohon ylahuulen paalle :D

Mine kirjoitti...

Karoliina: Eikö ole ärsyttävää, siis nuo viikset:)? Oli sekin ärsyttävää, että mummo ja pappa joutuivat jättämään kotinsa. Ehtivät juuri rakentaa sotien välillä ja tuikkasivat tuleen lähtiessään:(. En ole käynyt siellä, mutta haluaisin. Ja karjalaisuuteen koen sympatiaa ja pohjalaisiin, sillä toinen puolisko minusta onkin sitten tuolta pohjanmaalta.