Tunnustus

Yaelian muisti minua tällaisella blogimaailmassa kiertävällä tunnustuksella. Kiitos Yaelian:). Sen saajan tulee kertoa kahdeksan ennen tuntematonta asiaa itsestään ja laittaa tunnustus taas eteenpäin.

Olette ehkä huomanneet, että tykkään olla matkoilla, mutta ette ehkä tienneet, että:

1. Minä olen perheessämme se, joka pääosin suunnittelee kaikki matkamme. Mihin menisimme, minkälaisia nähtävyyksiä kävisimme katsomassa, mitä teitä pitkin tällä kertaa ajaisimme. Mietin ääneen ja heitän ideoita perheen kuullen suunnitteluvaiheessa.  Mies puuttuu todella asiaan yleensä silloin, kun istumme autossa ja olemme lähdössä. Ei siksi, ettei häntä kiinnostaisi, vaan siksi, että minua kiinnostaa niin paljon enemmän. 

2. Emme varaa koskaan hotelleja etukäteen. Pysähdymme sinne missä kello ilmoittaa illan lähestyvän. Mies on pääsääntöisesti se, joka käy tarkistamassa hotellien kunnon ja päättää, että onko se tarpeeksi hyvä ja siisti meidän jäädä. Emme todellakaan etsi luksusta ja viiden tähden hotelleja (lue: sellaiseen meillä ei ole varaakaan, mutta en kestä likaisia huoneita, enkä tupakanhajua).

3. Vihaan pakkaamista. Jokaiselle reissulle lähtöä edeltää äidin pakkausahdistus. Minulla on tapana yrittää varautua kaikkeen, mikä tarkoittaa sitä, että raahaamme joka reissuun ihan tolkuttomasti tavaraa, paljon myös ihan turhaa. Onkin onni, että matkustamme pääosin autolla. Näin tavararöykkiöiden liikuttelu on edes jotenkin mahdollista, vaikkakin tyhmää.

4. En ole rantaihminen. Saan auringonpaisteesta viikset ylähuulen päälle:). Koetan siis vältellä paahdetta.

5. En mielelläni ui alle 25 asteisessa vedessä. Ylipäänsä en ole uimari. Menee helposti niskat jumiin, kun en osaa oikeaa tekniikkaan.

6. Minua viehättää kaikki vanha, kulunut, romuromanttinen ja kauniisti rappeutunut. En ole kiiltävän, modernin, enkä ylisisustetun ystävä. Osaan myös etsiä kaunista ja tarvittaessa ummistaa silmäni rumalle. Viihdyn siis hyvin erilaisissa maissa ja ympäristöissä. 

7. Isäni vanhempien koti jäi rajan taakse Karjalaan. Olen käynyt muutaman kerran Venäjällä ja sitä maata kohtaan minulla on tunnelukko. Eikä vain Venäjää vaan myös kommunismia ja sen mukanaan tuomaa rumuutta. Se on sääli ja toivon, että avattavissa.

8. En jaksaisi opetella uutta mitä tulee kuvien järjestelyyn, tietotekniikkaan jne. Mies kuitenkin pakottaa ja jälkikäteen osaan (ehkä) olla siitä kiitollinen. (Kiitos Kulta!) Siksi olen iloinen, kun saan jonkun asian ratkaistuksi itse, kuten vaikka tuon kuvan laittamisen tuohon ylös:). 

Laitan tämän tunnustuksen eteenpäin seuraavasti.

Kirjailijatar, jonka sanankäyttöä ja kauniita kuvia käyn säännöllisesti seuraamassa.

Liivia, jonka kuvista tykkään myös ja jotka ilokseni ilmestyvät usein juuri aamukahviaikaani.

Mizyena, joka kuvaa kauniisti kotimaataan Tunisiaa ja auliisti opasti minua oman matkamme suunnittelussa.

Bisquits, joka kirjoittelee elämästään Hollannissa ja antoi vinkkejä Hollannin reissullemme (tulossa, joskus).

Karoliina, jonka elämän käänteet Turkin ja Suomen välillä kiinnostaa erityisesti henk.kohtaisenkin tuntemisen kautta.

Ebru, jonka Turkki-blogi oli ensimmäinen, jonka löysin. Ebru saa kunnioitukseni säästelemättä jääneistä suoristakin kannanotoista tätä maata ja sen ilmiöitä kohtaan. Positiivisia kommentteja unohtamatta.

Vihreatniityt, joka avaa mukavan arkisestikin Irlantilaista elämää sanoin ja kuvin.

Kirjatoukka, jonka kanssa istuimme vierekkäin Hangon rannalla, mutta tajusin sen vasta jälkeenpäin, kun löysin bloginsa lehden kautta. Terveisiä Hankoon!