"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

37. tarina (Lissabon- Casa de Alentejon kautta Cervejeria da Trindadeen)

Alfamasta laskeuduimme alakaupunkiin eli Baixaan. Olimme etsimässä Casa de Alentejoa ohittaen katutaiteilijan toisensa perään.


Casa de Alentejo kuului aikanaan Alvercan kreiveille, mutta nykyisin se toimii Alentejon alueen asukastalona. Hieno talokompleksi sisäpihoineen. Yläkerrassa toimi ravintola, jossa ei siihen aikaan päivästä ollut tarjoilua. Sen sijaan saimme vapaasti vaeltaa tyhjässä hämärässä talossa ihailemassa kirjastohuonetta, tyhjiä ravintolasaleja, aulojen oleskelupaikkoja ja sitä ihanaa sisäpihaa. Oli siellä kreivien kelvannut aikaansa kuluttaa, saati sitten meidän tavallisten tallaajien.






Illaksi hurautimme syömään Bairro Altoon entiseen luostariin (niin, jotenkin ne vetävät meitä puoleensa), sittemmin panimoon ja nykyiseen ravintolaan. Moni muukin oli vakuuttunut ravintolan hyvyydestä, sillä paikka oli aivan täynnä. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa ja illan pimetessä ravintolan ulkopihalla söi kaksi tyytyväistä matkalaista ennen pujahtamistaan Lissabonin iltaan.







perjantai 29. heinäkuuta 2011

36. tarina (Lissabon - kaikista kaunein on Alfama)

Lissabonin ihanin, kaunein ja haikein on Alfama. Kukkulan päällä olevan Castelo de Sao Jorge- linnoituksen ja Tejo-joen väliin jäävä kaupunginosa on kallellaan olevien talojen, ikkunasta roikkuvan pyykin, kauniiden kaakeleiden ja arkisen elämän suloinen sekamelska, johon tekee mieli pujahtaa sekaan. Ja joka on oiva kohde hääpäivän viettoon.




Linja-autoilimme aamulla kukkulan päälle ja siirryimme sitten apostolin kyydillä linnoitukselle. Siellä sai tehdä yhtä mielipuuhaani, eli kattoa kattoja. Linnoituksen keskellä olevasta kahvilasta löytyi hellepäivän lounas yhdistellen kaikkea sitä mitä teki mieli. Se olikin mielenkiintoinen kokoelma suolaista ja makeaa. Lisäeksotiikkaa lounaallemme antoi yläpuolellamme puussa istuvat riikinkukot.








Linnoitukselta kävelimme sinivalkoiseen Pyhän Vincentin kirkkoon ja luostariin. Usein siirtymiset ovat se kaikkein merkittävin asia, niin tämäkin. Pysähtyä seinän viereen odottamaan ohikolistelevaa raitiovaunua, ihailla pyykkiä ripustavaa mummoa tai kekseliästä kahvilan kylttiä ja tutkia niitä kaikissa väreissä ja kuvioissa pröystäileviä kaakeleita talojen seinissä. Vaikka melkein nenä kiinni seinässä.










Lopulta olimme perillä luostarilla. Siellä aika kului ihastellessa kaikkea sinivalkeaa, kiivetessä kirkon katolle, pysähtyessä kuninkaiden haudoilla ja kahvitellessa luostarin viihtyisässä kahvilassa. Kahvia hörppiessä opimme, että asiakaspalvelukin voi olla onnen täyttymys, sillä sellaisella antaumuksella palveli meitä asiakkaitaan kahvilan täti.








Luostarin takaa löytyi hauskaksi vastapainoksi joka tiistainen ja lauantainen "varkaiden tori" eli paikallinen kirpputori. Myyjää ja myytävää olikin sitten laidasta laitaan. Eräiden pöytien tarjonnasta päätellen pääasia ei ollut se, että sai myydyksi, vaan se, että oli paikalla.





Varkaiden torin jälkeen oli aika lähteä kapuamaan alaspäin ja siirtyä hääpäivän viettomme toiseen osaan. 




torstai 28. heinäkuuta 2011

35. tarina (Lissabon - Hop on Hop off)

Koska käytössämme ei ollut kovin montaa päivää, oli Lissabon otettava haltuun "tehokkaasti". Kirjastosta lainatut Lissabon-oppaat olivat olleet opiskelun alla jo ennen matkaa ja kulkivat kassissa mukana matkapäivinäkin. Tärppejä oli saatu konkareilta (Kiitos Liivia!).  Ensimmäisenä varsinaisena matkapäivänä otettiin lisäksi käyttöön äärimmäiset keinot - ja hypättiin turistibussiin.





Hop on - Hop off- bussien tarkoitus on antaa turistille mahdollisuus hypätä kyytiin tai kyydistä pois haluamassaan paikassa.  Me istuimme kaikki kolme linjaa autojen avonaisilla katoilla hiusten hulmutessa ja muodostimme yleiskuvaa. Opastuksesta sai poimia sen verran tietoa kuin kaipasi ja muun ajan kuunnella haikeaa portugalilaista musiikkia, fadoa, maisemien lipuessa ohitse.







Sana fado tarkoittaa kohtaloa ja musiikkityylinä se on 12 kielisellä kitaralla säestettyä laulumusiikkia. Laulajana on useimmiten kohtalokas nainen, joka kertoo laulussa aina tarinan. Tunnelma on lähellä suurta kaipuuta, surua ja haikeutta, jonka kieltä ymmärtämätön turistikin voi heti aistia. Etenkin, kun sen saa liittää ympärillä näkyvään rapistuvaan kaupunkiin ja sen haikeisiin väreihin.





Hop on - Hop Off- päivämme anti oli yleiskatsauksen lisäksi hidastettu kiertely Fado-museossa, kiipeäminen Tejo-joessa olevaan linnoitukseen Belemissä, sekä hissimatka vuonna 1902 rakennetulla hissillä Bairro Altoon illalliselle. Aina tilaisuuden tullen pysähdyimme nautiskelemaan pitkällä kaavalla edullisiin kahviloihin, ihan siitä ilosta, että kukaan ei kinunut McDonaldsiin, eikä mihinkään muuallekaan. Sekä siitä tiedosta, että aarteet olivat sukulaisten hyvässä hoidossa mummolassa ja saisimme heidät varmasti vielä takaisin.