Paljoa ei ollut matkalaukkuihin mahtunut Suomesta tullessamme, joten ensimmäinen koti perustettiin jokseenkin tyhjästä. Valintoja tehtiin pakon (lue: rahan) sanelemana, ei sisustusblogia silmällä pitäen:). Kaksitoista vuotta sitten Turkissa ei ollut IKEAa. Kaikki skandinaavisen tyyliset vaaleat huonekalut olivat kamalan kalliita, jos niitä edes oli löydettävissä. Päätimme siis yllättäen suosia tummaa turkkilaista.
Täkäläinen tyyli on ostaa huone kokonaisuutena. Näin ei tarvitse miettiä, että sattuuko kalusteet yhteen. Kun raha puhuu, valitaan puristepuusta tehtyjä kalusteita. Näin meille ostettiin makuuhuone ja olohuone setteinä. Lastenhuoneen setti löytyi jostakin pikkukaupasta. Sitten tarvittiin pöytä keittiöön, vierassohva lastenhoitajalle, mattoja, verhoja ja lamppuja. Niin ja ne kodinkoneet.
Turkissa asuntoihin ei kuulu mitkään koneet. Keittiöön pitää siis itse ostaa jääkaappi, pakastin ja hella. Sekä luonnollisesti kaikki mahdolliset muut pienet koneet. Kylppäriin tarvitaan pesukone. Asuntoihin ei kuulu myöskään minkäänlaisia komeroita tai lamppuja. Näistä nuo ensimmäiset ovatkin kodin kalleimpia investointeja. Sitä ei tajuakaan minkälaisen määrän kaappeja sitä tarvitsee, ennen kuin niitä täytyy ruveta ostamaan. Vaatekaappeja makuuhuoneisiin, siivouskaappia kylppäriin, kirjakaappeja, astiakaappeja... Keittiön kaapit nyt sentään onneksi oli talon puolesta.
Kalusteiden oston jälkeen marssittiin mattokaupoille. Olimme ajatelleet tietenkin käsintehtyjä perinteisiä mattoja. Se ajatus karisi hyvin pian mattokaupassa teetä hörppiessä ja myyjiä kuunnellessa. Kielitaito oli vajavaista, mutta sen verran tajuttiin, että meillä ei riitänyt rahat. Verhot oli myös kallis investointi. Siihen aikaan valmisverhoja oli vähän, joten verhot piti teettää. Pelkät sivuverhot ei täällä riitä, vaan tarvittiin myös valoverhot. Tähän on kyllä tullut korjaus Bauhausin ja IKEA:n myötä. Jälkimmäinen on myös melkoisesti helpottanut muutenkin tulijoiden shoppailua. Yhden katon alta kun saa petivaatteet, keittiökamat, kylppäritavarat, säilytyskorit, lamput ja huonekalut. Sisustustavaroista, verhoista, matoista jne. puhumattakaan. Hatunnostoni siis ruotsalaisille!
Haarukoita, veitsiä, lautasia, laseja, taikinakulhoja, paistinlastoja, pyykeitä ja lakanoita, pyykkikoreja, peittoja, tyynyjä, lelukoreja jne. jne. Siihen aikaan saavuimme kaupasta vain tehdäksemme havaintoja; "Ai niin, sekin puuttuu. Tuokin pitäisi muistaa ostaa." Monesti mietin, että onko Suomessa kodin perustaminen yhtä työlästä. Hankaluutta lisäsi tietysti sekin, että meillä ei ollut autoa. Kahden pienen lapsen kanssa ostosreissut ja tavaroiden raahaamiset ei ollut maailman mukavinta hommaa, mutta selvisimme. Pikkuhiljaa asunnosta muotoutui koti.
Muuttaessamme tuonne edellisen postauksen kotiin, tuli lisää neliöitä. Kun ei tarvinnut ostaa kaikkea alusta, pystyi jo hieman satsaamaan sellaisiin kalusteisiin, josta piti. Ei mitään maalaisromanttista ja valkoista todellakaan, mutta ei nyt enää ihan pelkkää tumman ruskeaakaan. Jotakin vaihdettiin, jotakin ostettiin lisää, suurin osa sai jäädä. Meidän koti ei siis ole "yhtenäinen harmoninen kokonaisuus", vaan melkoinen sillisalaatti. Kuopuksella vihreää ja valkoista, esikoisella sinistä ja valkoista, vanhemmilla punaista ja valkoista, olohuoneessa ruskeaa, keltaista, vihreää ja ripaus punaista jne. jne.
Vuosien varrella koti on elänyt, niin kuin kodit tapaavat tehdä. Vaihdetaan sohvat. Ostetaan lisää hyllyjä. Vaihdetaan huoneita ja järjestystä. Vaimo ostaa liikaa sisustustyynyjä ja astioita. Mies keräilee soittimia. Perhe kasvaa ja eteinen vie äidiltä järjen epäkäytännöllisyydellään ja ainaisella kaaoksellaan. Jotakin tekisi yleensä mieli vaihtaa ja muuttaa. Maristaan säilytystilojen puutetta ja ärsyynnytään kuivaustelineistä eteisen käytävällä. Pääosin kuitenkin eletään hyvää arkea. Rakennetaan majoja, levitetään legot lattialle, pöllytetään jauhoja keittiössä, käperrytään sohvan nurkkaan, istutaan ruokapöydässä ja muistetaan iloita näistä väljistä neliöistä. Siitä, että on tämä koti.
Turkissa asuntoihin ei kuulu mitkään koneet. Keittiöön pitää siis itse ostaa jääkaappi, pakastin ja hella. Sekä luonnollisesti kaikki mahdolliset muut pienet koneet. Kylppäriin tarvitaan pesukone. Asuntoihin ei kuulu myöskään minkäänlaisia komeroita tai lamppuja. Näistä nuo ensimmäiset ovatkin kodin kalleimpia investointeja. Sitä ei tajuakaan minkälaisen määrän kaappeja sitä tarvitsee, ennen kuin niitä täytyy ruveta ostamaan. Vaatekaappeja makuuhuoneisiin, siivouskaappia kylppäriin, kirjakaappeja, astiakaappeja... Keittiön kaapit nyt sentään onneksi oli talon puolesta.
Kalusteiden oston jälkeen marssittiin mattokaupoille. Olimme ajatelleet tietenkin käsintehtyjä perinteisiä mattoja. Se ajatus karisi hyvin pian mattokaupassa teetä hörppiessä ja myyjiä kuunnellessa. Kielitaito oli vajavaista, mutta sen verran tajuttiin, että meillä ei riitänyt rahat. Verhot oli myös kallis investointi. Siihen aikaan valmisverhoja oli vähän, joten verhot piti teettää. Pelkät sivuverhot ei täällä riitä, vaan tarvittiin myös valoverhot. Tähän on kyllä tullut korjaus Bauhausin ja IKEA:n myötä. Jälkimmäinen on myös melkoisesti helpottanut muutenkin tulijoiden shoppailua. Yhden katon alta kun saa petivaatteet, keittiökamat, kylppäritavarat, säilytyskorit, lamput ja huonekalut. Sisustustavaroista, verhoista, matoista jne. puhumattakaan. Hatunnostoni siis ruotsalaisille!
Haarukoita, veitsiä, lautasia, laseja, taikinakulhoja, paistinlastoja, pyykeitä ja lakanoita, pyykkikoreja, peittoja, tyynyjä, lelukoreja jne. jne. Siihen aikaan saavuimme kaupasta vain tehdäksemme havaintoja; "Ai niin, sekin puuttuu. Tuokin pitäisi muistaa ostaa." Monesti mietin, että onko Suomessa kodin perustaminen yhtä työlästä. Hankaluutta lisäsi tietysti sekin, että meillä ei ollut autoa. Kahden pienen lapsen kanssa ostosreissut ja tavaroiden raahaamiset ei ollut maailman mukavinta hommaa, mutta selvisimme. Pikkuhiljaa asunnosta muotoutui koti.
Muuttaessamme tuonne edellisen postauksen kotiin, tuli lisää neliöitä. Kun ei tarvinnut ostaa kaikkea alusta, pystyi jo hieman satsaamaan sellaisiin kalusteisiin, josta piti. Ei mitään maalaisromanttista ja valkoista todellakaan, mutta ei nyt enää ihan pelkkää tumman ruskeaakaan. Jotakin vaihdettiin, jotakin ostettiin lisää, suurin osa sai jäädä. Meidän koti ei siis ole "yhtenäinen harmoninen kokonaisuus", vaan melkoinen sillisalaatti. Kuopuksella vihreää ja valkoista, esikoisella sinistä ja valkoista, vanhemmilla punaista ja valkoista, olohuoneessa ruskeaa, keltaista, vihreää ja ripaus punaista jne. jne.
Vuosien varrella koti on elänyt, niin kuin kodit tapaavat tehdä. Vaihdetaan sohvat. Ostetaan lisää hyllyjä. Vaihdetaan huoneita ja järjestystä. Vaimo ostaa liikaa sisustustyynyjä ja astioita. Mies keräilee soittimia. Perhe kasvaa ja eteinen vie äidiltä järjen epäkäytännöllisyydellään ja ainaisella kaaoksellaan. Jotakin tekisi yleensä mieli vaihtaa ja muuttaa. Maristaan säilytystilojen puutetta ja ärsyynnytään kuivaustelineistä eteisen käytävällä. Pääosin kuitenkin eletään hyvää arkea. Rakennetaan majoja, levitetään legot lattialle, pöllytetään jauhoja keittiössä, käperrytään sohvan nurkkaan, istutaan ruokapöydässä ja muistetaan iloita näistä väljistä neliöistä. Siitä, että on tämä koti.
17 kommenttia :
Tummissa huonekaluissa on kylla se etu ettei ne muuta variaan ja kellastu sellasen saunapuun variin. Niin meilla on kaynyt olkkarin Ikean vaaleiden Billy-hyllyjen, ruokapoydan ja sohvapoydan kanssa. Etelan voimakas valo tekee tuhojaan.
Ja siis meilla ei todellakaan ole mitaan suoraa auringonpaistetta olkkariin. Ja tuo kellastuminen sitten arsyttaa minua jostain syysta ihan kauheesti. Ja jos poydalla on placematit tai jotkut kaitaliinat niin niihin tulee sitten viela vaaleet lantit niihin
peitettyihin kohtiin.
Meillakin asunnot tulee ilman kodinkoneita ja vaatekaappeja.
Minullakin on Anun mainitsema Billy (koivun värisenä) mutten ole vielä huomannut kellastumista.
Ja kuten hän tuolla mainitsi,niin ei täälläkään tule mitään kodinkoneita.Kaikki piti ostaa itse ja se olikin suuri investointi.
Keittiön kaapit nykyisin onneksi tulee jos ostaa uuden asunnon,ennen ei sitäkään.Minulla on vanha asunto ja edellisiltä asukkailta ostin heidän melko uuden ja hyvännäköisen kaappinsa.Myöhemmin tuli mieleen,että tuskin he olisivat sitä purkaneet ja uudestaan pystyttäneet;kallista ja hankalaa,joten olisin voinut olla maksamattakin siitä.Toisen kaapin sitten ostin itse.Suomessa on asuntoon muuttaminen niin helppoa,täälläkin paljon vaikeampaa.
Minusta teidän koti näyttää oikein viihtyisältä! Meillä on myös käytössä aika sillisalaatti eri tyylien ja värien kanssa, mutta niin ne kaikki (tai ainakin melkein kaikki) kuitenkin näyttää yhdessä hyvältä:)
Kauniin kodin olette silti luoneet. Olisi se kyllä aikamoinen kokemus alkaa koota kotia tyhjien seinien sisälle, hellaa myöten kaikki kaupassa. On siinä urakkaa kerrakseen!
Ei ihan heti täällä muuttaessa tule mieleen, että vain pienessä osassa maailmaa se käy yhtä noileesti kuin täällä!
Varustetaso on poikkeuksetta jos ei loistava, niin ainakin hyvä. Ja monesti saa vielä remontoida mieleisekseen.
Kauniin kodin kuvista päätellen olette sinne rakentaneet, mutta kotihan onkin se maailman tärkein paikka, missä se sitten sijaitseekin. Eiköhän sen eteen aina yritä tehdä parhaansa, vaikka välillä vähän haasteelliseksi menisikin :)
Ihana tuo prinsessan lukuhetki !!
Aika työlästä tuo "tyhjästä nyhjäisy", mutta hyvin on teiltä silti onnistunut; kauniita pilkahduksia kodistanne !
Täällä kun muuttaa, niin vanhoissa on yleensä kyllä keittiöt yms. valmiina, mutta uutta ostaessa on aika tavallista, että ostaja voi jo valita mitä haluaa esim. lattiolle tai kaapistoja yms. Itse ostimme vanhan talon, joten niillä mentiin (ja mennään), mitä oli valmiina. Pintaremonttia on vuosien varrella tehty -- sentään ! Haluaisin uudet keittiön kaapit, mutta on liian kallista !
Ihanaa ja iloista arkea ! t: Tiina
Anu: Ei minulla ole mitään tummiakaan vastaan, ei ihmisiä eikä huonekaluja:). Raha se vain valinnoissa ratkaisee ja pitää luopua jostakin ihanteista ja haaveista. Tärkeintä on kuitenkin ilmapiiri ja ihmiset. Että tässä kodissa eläisi tyytyväinen perhe.
Yaelian: Vai että keittiön kaapitkin. Se tuntuisi nyt jo aika hölmölle. Onhan keittiöt kovin eri kokoisia ja mallisia. Miten niitä nyt voi kuljettaa mukana?
Sennie: Minä olen tyytyväinen tähän kotiin, kaikkinensa. Kuulun niihin, joilla mielipiteet vaihtuu, joten en edes kuvittele minun pitävän samoista ratkaisuista koko elämäni ajan. Näillä mennään nyt. Meidän mielestä tämä on kodikasta näin.
Mummeli: Urakkaaapa hyvinkin. Lopussa koti seisoo:).
Punatukka: Minä olen maalannut tämän kodin uusiksi. Alkuunsa kaikki seinät olivat vaalean keltaiset ja maali lähti pyyhittäessä. Sellainen remontti on siis sopivaa tehdä. Tapetoimista ei varmaan uskaltaisi eikä kannattaisikaan, sillä täällä on sen verran likaista.
Tiina: Minähän sain uuden keittiön, mutta en valita sitä itse. Ihan hyvän valinnan vuokraisäntä teki, ei sen puoleen. Muutenkin kaikki kaakelit yms. on ihan hyvät, sopivan maanläheiset. Täällä kun voi olla mitä tahansa. Yhtä kotia mm. käytiin katsomassa ja siellä oli kaikki pinkkiä. Keittiönkaapeista lähtien. HUH!
Meillä ei vieläkään löydy IKEAa eikä sen puolin mitään muutakaan länsimaista. LUdvig XIV olisi todella kateellinen näistä kalusteista mitä täältä löytyy ja ah, niitä huonekaluja on sitten tsiljoona kappaletta per huone. Uusimmissa varta vasten expateille tehdyissä vuokra-asunnoissa on jo hieman normaalimpaa kalustusta.
Edellisessä asunnossa oli hulppeat 250 neliötä mintunvihreillä, aprikoosilla ja pinkillä seinillä :)Juu, ei asuta enää siellä.
Mekin asusteltiin ilman jaakaappia, pesukonetta ja uunia useampi kuukausin kun tahan kotiin muutettiin, juusto oli ikkunanraossa viileassa ja aamulla lahistön kissat sita kyttaamassa. Elettiin toasteilla ja salaateilla ja hyvin parjattiin, oltiin niin onnellisia kaytettyjen tavaroiden kaupasta löydetysta vanhasta sohvakalustosta ja sangysta :) Myöhemmin kalusto sai uuden verhoilun, sehan on Turkissa halpaa ja kalusteita alkoi kertya. Varastotilan puute harmitti alussa mutta nykyisin olen siihen tottunut, eipahan kerry liikaa turhaa tavaraa varastoon. Onneksi remontti- ja nikkarointiapu on edullista Turkissa silla vanhassa talossa on niille toisinaan tarvetta.
Vähän kerrallaanhan sitä kotia rakennetaan, varsinkin kun ensi kertaa asuntoa sisustetaan. Hienoa, että keittiössänne oli kaapit valmiina, mutta ei koneita; ne ovat tosin kalliita. Vaivannäköä ja työtä uusi koti vaatii, mutta kyllä se kannattaa..;)))
Teillä on kaunis ja tilava koti, ja siinä auu onnellinen ja tyytyväinen perhe!<3333
Oikein hyvää ja leppoisaa uuden viikon allakua, Mine!<333
Aivan ihanaa kuulla teudän arjesta ja asettumisesta. Tälläiset tekstit aina koskettaa, tuli kyyneleet silmiin postaustasi lukiessa. Jään odottamaan jatkoa :)
Pikkujutut: Jotenkin voin KUVITELLA. Makuasioistahan ei kannata kiistellä, niinpä pidän pokan, kun naapuriin kannetaan kultaista sohvaa. Skandinaavinen tyyli on täkäläisistä varmaan tosi tosi tylsää.
Petra: Minun oli tarkoitus verhoiluttaa entiset sohvat, mutta se olisi tullut niin kalliiksi, että sillä hinnalla osti uudet Ektorpit Ikeasta?? Onkohan siellä teillä halvempaa, kun täällä?
Aili: Pikkuhiljaa, mutta välttämätön on tietysti pakko ostaa heti. Onneksi oli vähän säästöjä, niin päästiin pakollisista tarpeista.
Daniela: Hyvä sitten, joskus sitä miettii, että miten jotakuta voisi kiinnostaa meidän arki?
Voi sentään ! Kyllä teidän arki kiinnostaa taatusti muitakin kuin minua ! Olen tosi iloinen, että rohkaistuit siitä kertomaan ! Blogisi on niin ihanan elävä ja elämän makuinen ! Teidän arki on teille arkea, mutta minulle se on vähintääkin seikkailu. Ihan totta !
Itse asiassa arki on parasta; se tasainen, tylsä ja harmaakin ! Meillä nykyihmisillä on semmoinen luulo, että tarvitaan lähes koko ajan joitakin hyper-kokemuksia; ei tarvita ! Potilailtakin kun kysyy, mitä he lopulta haluavat elämäänsä, niin suurin toive on arkea ! Tervettä ja tasaista; sehän tarkoittaa, että kaikki on hyvin !
Mukavaa, että jaat tätä hyvää meille "kärpäsille katossa" ! t:Tiina
Ostimme aikoinaan sohvakaluston ( 2 sohvaa 2 tuolia) kaytettyina 300 liiralla, puuosat ovat hyvassa kunnossa ja olemme tykastyneet kalustoon, verhoilusta maksoimme 1300 liiraa, hintaan sisaltyi sisuksien vaihto ja laja pikkutyynyja. En tieda olisimmeko saaneet samaan hintaan jo uuden kaluston mutta tama on kestanyt aikaa ja omannaköisemme. Suomessa yhden tuolin pelkka verhoilu kustantaa helposti 500 €. Verhoilu on vaaleasavyinen ja tyttö on nyt reilun vuoden joten olen suunnitellut etta tama verhoillaan viela ainakin kertaalleen sitten kun on taynna suklaatahroja ja neidin piirustuksia :) Teidan arjesta on kiva lukea!
Tiina: Kyllä minäkin olen arjen ystävä. Itse asiassa olen blogannut läheisille meidän arjesta jo uodesta 2003 salasanan takana. Sen ymmärtää, että mummoa, pappaa, kummeja, tätejä, enoja ja lähiystäviä kiinnostaa, että mitä tänäään syötiin ja kuka oppi potalle, mutta ei sitä ajatellut koskaan koko kansalle raportoida:).
Petra: Jotakin tollaista se kai olisi täälläkin ollut. Kankaasta riippuen. Päädyttiin sitten vaihtamaan sohvat uuteen, kun ei ne entiset olleet mitkään unelmieni sohvat. Jos olisi ollut ihan omanlaiset, niin sitten olis varmaan päätetty toisin.
Nättiä on teillä ja oikein viihtyisää, kiva että laitoit kotikuvia!
Riitta: Kiitos. Toisten kodit kiinnostaa meitä naisia. Sitä perheeni miespuolisen henkilön on hieman vaikea ymmärtää:).
Lähetä kommentti