"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 4. syyskuuta 2012

298. tarina (Kaş- pääsi seurapiireihin)

Kun kävimme Kaşissa ensimmäisen kerran, se oli pieni sympaattinen kalastajakylä. Keskusta oli kovin vaatimaton, mutta mukava. Hotellitarjontaa löytyi ja hinnat olivat kohtuulliset. Hiekkarantoja Kaşissa ei oikeastaan ollut ollenkaan. Siellä pulahdettiin uimaan kallioilta.

Luulimme palaavamme, mutta tulimme johonkin ihan toiseen. Sitä mielikuviemme Kaşia ei enää ollut, mutta oli toinen Kaş. Tämä oli kehittänyt keskustaa, päässyt seurapiireihin ja kaunistunut. Vetänyt puoleensa turisteja ja nostanut hintoja. Maisema oli kuitenkin pitkälle entinen. Tällaiselta paikalta me katselimme sitä aamupalalla ja illalla hotellilla oleskellessamme.




Illan ollessa oventakana me kävelimme hotellilta alas rantaan. Uudistuneet kauppakujat odottivat meitä muutaman kadun päässä. Ihastelin liikkeiden esillepanoa ja pidin Kaşin uudesta ilmeestä. Sopivasti kunnostettua vanhaa. Turkkilaista, mutta ei sitä ihan typerintä turistikrääsää.








Tinkasimme laivaristeilyjä seuraavalle päivälle, mutta emme päässee yhteisymmärrykseen hinnoista. Päättelimme, että Kaşissa lomailee nykyään hyvin toimeentulevaa porukkaa, jolla on mahdollisuus maksaa palveluista ylihintaa. Unohdimme siis valmisristeilyt ja siirryimme etsimään ruokapaikkaa. 








Meren ääreltä löytyi sopiva soppi illallistamista varten. Muistelimme sitä Kaşia jossa olimme käyneet aiemmin. Siellä kakkonen oppi uimaan kellukkeilla ja hyppäsi pelottomana altaisiin. Perhe mahtui vielä kolmen hengen huoneeseen. Vauva nukkui rattaissa ja esikoinen ja kakkonen jalat vastakkain yhdessä pedissä. 

Ruoan jälkeen me jalkauduimme iltaan. Maistoimme elämämme ensimmäisen kerran kaktuksen hedelmää. Ihailimme meren eläviä ravintoloiden edessä. Paijasimme kulmakunnan kissat. Rohkeimmat kahlasivat vielä pimeään viileään mereen iltauinnille. Kaşin edustalla mereen nousee kylmiä virtauksia, joten vesi on siellä erilaista kuin muualla. Rannassa kirpeän kylmää, syvemmällä taas lämmintä ja sopivaa.











Kaunis oli seurapiirienkin Kaş. Kyllä täällä muutaman päivän viettäisi.

11 kommenttia :

Allu kirjoitti...

Ei olisi minullakaan mitään tuota paikkaa vastaan, aivan mahtava.

Amalia kirjoitti...

On tosiaan Idyllisen näköi paikka. Kyllä minäkin siellä viihtysin.

Pepi kirjoitti...

Teit kuule juuri sellaisen matkailumainoksen, etä Turkin matkailukeskuskin jäi toiseksi (tai kuka/mikä liekään on tehnyt sen erittäin onnistuneen tv-mainoksen)!
Voisin lähteä tuonne vaikka heti ☺

Jael kirjoitti...

Ihana paikka,ja nuo merenelävät,nami! Miten te löydättekin aina niin ihastuttavia paikkoja:)

Sennie kirjoitti...

Upeita kuvia, ihan aistii tunnelman!

Anonyymi kirjoitti...

Jep, kyllä minäkin tuolla viihtyisin päivän tai pari; ehkä viikonkin...

Teki melkein mieli lähteä ostoksille tuonne kauppaan, jossa oli noita valkoisia vaatteita. Nuo merenelävät minä jättäisin väliin; en syö lainkaan kalaa ! Olen kehittänyt itselleni psyykkisen allergian ja saan jopa oireita, jos syön kalaa tai muuta sellaista. Mieheni ei millään ymmärrä minua tässä asiassa; hän on suuri kakaruokien ystävä.

Iloista päivää ! t: Tiina

Petra kirjoitti...

İhana Kaş, ihanin lomapaikka koko Turkissa juuri sen oman tunnelmansa vuoksi. Sielta on juuri sen verran matkaa lahimmille lentokentille etta jattilaishotelleita ei ole (kai?) ilmestynyt alueelle. Rakastan tuota maisemaa ulapalle rinteessa olevien hotellien parvekkeelta. Hinnat ovat kylla aika suolaiset, satamaan pysahtyvat purjehtijaporukat kai niita nostavat. İhania boheemeja pikku putiikkeja ja hyvia ruokapaikkoja.

Mine kirjoitti...

Allu ja Amalia: Viihtyisä se todella onkin. Ei sellainen perinteinen turistirysä. Täällä käy enemmälti paikallisia turisteja.

Punatukka: No hienoa, Turkki on siis menettänyt minussa hyvän mainostykin, kun ei ole ymmärtänyt palkata. Suosittelen, jos täällä suunnassa liikkuu.

Yaelian: Etsivä löytää:). Minä itse en syö mereneläviä. Paitsi kalaa. Katselen vain tutkivasti:).

Sennie: Se on kaunis pieni paikka. Lähellä ei ole lentokenttiä, joten sen puoleen on suojassa suurimmalta turistiloinnilta.

Tiina: Minä syön kyllä kalaa, mutta en mitään muuta limaista jota meri sisällään pitää. Puistattaa ihan koko ajatus simpukoista, mustekaloista, ravuista jne. Mies on meillä se ennakkoluuloton maistelija.

Petra: Olipas siellä muuttunut kaikki. En nyt sano, että huonompaan suuntaan, mutta sekin vaara on olemassa. Kas pitäisi mielestän pysyä sellaisena pienenä ja sievänä.

Sateenkaari kirjoitti...

Kaynnistani Kaş:issa on myös kauan. Siis minakin olen kaynyt siella sen "vanhan ajan" ollessa. Ja silloin Kaş oli aarettöman kaunis ja viehattava pikkukaupunki. Mutta kauniilta nayttaa edelleen kuvistasi paatellen.

pikkujutut kirjoitti...

Nuo kankaiset pyyhkeet- olen kehittänyt itselleni lähes pakkomileteen niistä- saatava olisi niitä. Löytyykö niitä myös Istanbulista? Toisaalta tähänkin asti olemme tulleet toimeen ilman niitä, joten ...Mutta tuohon paikkaan voisimme kyllä tulla lomalle.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Kaunis se olikin. Kauniimpikin kun ennen. Muistan sen aikanaan vähän sellaisena nukkavieruna. Väkimäärä kaduilla oli selvästi enentynyt.

Pikkujutut: Löytyy kuule. Mitä Istanbulista et löydä, sitä et tarvitse. Paitsi lakritsaa, salmiakkia, raesokeria.... Pyyhkeitä myydään basaareilla ja joissakin kaupoissakin. Tänne vaan ostamaan.