"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 12. marraskuuta 2012

338. tarina (Arkeni- Istanbul juoksee)

Kerran vuodessa loputon autojen virta lakkaa ensimmäisellä Bosborin ylittävällä sillalla. Istanbul Maratonin reitti alkaa hieman ennen siltaa Aasian puolelta ja kiemurtelee sitten Euroopan puolella päätyen lopulta Sultanahmetille. Me emme juokse. Emme täysmaratonia emmekä edes sen pientä osaa. Kerran elämässä on kuitenkin hyvä hyödyntää sillan aukiolo ja kävellä Aasiasta Eurooppaan.





Otamme siis kotoa taksin, josta hyppäämme pois sillan alapuolella. Kivuten ylös sillalle ja lipuen muiden sillanylittäjien joukkoon. Vielä siellä jotkut juoksevat. Etujoukot ovat jo pitkällä edessä, mutta hännän pitäjät ovat vasta matkansa alkupäässä. Eniten sillalla kuitenkin on tässä vaiheessa meitä huviretkeilijöitä





Kävelemme hiljakseen ja tunnemme allamme sillan liikkeen. Ihailemme ympärillä avautuvaa maisemaa, jota normaalisti vilkuilemme liikkuvan auton kyydistä. Innokkaimmat ovat kantaneet mukaansa viltit ja istuvat sillalla nauttimassa aamupalaansa. Moni nojailee ajatuksissaan kaiteeseen ehkä vain siksi, että se on tässä hetkessä mahdollista.







Kun siltaa rakennettiin, oli se tarkoitus avata myös jalankulkijoiden käyttöön. Sitten tuli joko oikeasti itsemurha-aalto, tai vain pelko sellaisesta ja silta suljettiin vain autoilijoiden käyttöön. Joinakin vuosina joku itsemurha-kandidaatti ottaa maratoniin osaan vain saadakseen heittäytyä sillalta varmaan kuolemaan. Näin tapahtui juuri vuonna 2010, jolloin me kävelimme sillan yli. Onneksi emme joutuneet tapahtuman silminnäkijöiksi.




34. Istanbul Maraton järjestettiin eilen. Sillalta ei tällä kertaa hypelty, mutta maraton koitui täkäläisen 34-vuotiaan miehen kuolemaksi sydänkohtauksen vuoksi. Uutisten mukaan myös suomalainen urheilija sai vakavan sydänkohtauksen ja on tällä hetkellä sairaalassa. Me emme tällä kertaa kävelleet sillan yli, vaan kuljimme bussilla sen ali matkalla kohti Üsküdaria. Autuaan tietämättöminä juoksun vaivoista ja heikoista sydämistä.



ps. Maratonin lisäksi täällä on juossut aika. Tulevakaan viikko ei näytä kovin paljoa kevyemmältä. Heti kun jostakin aikaa löytyy, aloitan Mardin-postaukseni. 

11 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Maratonit ovat kivoja.Tel Avivissa on vuosittain parikin maratonitapahtumaa ja tässä viereisessä asuinkaupungissani oli juuri sellainen,ja aina mietin,että olisi kiva juosta,ei sitä koko maratonia mutta vaikka kymmnenes siitä;D Mutta toistaiseksi se juokseminen tapahtuu kuntosalin juoksumatolla;D Usein ikävä kyllä juoksijoita menentyy noissa tapahtumissa,niin täälläkin on käynyt.

A kirjoitti...

Kovin kevytmielisesti ei kannata rynnätä maratonille eikä harjoittelematta!;/ Varmaan se on hauskaa ja mielenkiintoista katsottavaa!<3

Kuvat ovat hyviä ja kauniita. Kiitos postauksesta, Mine, ja oikein hyvää viikon alkua sinulle & perheellesi!<3333

Anonyymi kirjoitti...

Hei!!
Onpa mielenkiintoista, että silta suljetaan autoliikenteeltä joskus....Varmaan uskomaton kokemus kävellä Aasiasta Eurooppaan tai toisinpäin:))
Mieheni ehdottaa monesti, että käydään Istanbulissa ja kyllä niin mielenkiintoisia asioita sieltä kerrot, että minäkin alan haluta sinne.Pelkkä vkonloppumatka ei riitä, vaan vko olisi varmaan sopiva aika olla siellä...on siellä sen verran varmaan nähtävää ja koettavaa.
Nyt vaan Turkish Airlinesin sivuille lentoja tsekkaamaan tai Nazarin sivuille ensi kevään lomamatkaa miettimään....
Terkuin Ulla

Satu kirjoitti...

Voi miten ihania kuvia taas. Ja mukava, että tuonne pääsee ihan hupikävelemäänkin, ettei sillalla oleilu ole sallittu pelkästään maratoniin osallistujille.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Aivan upeita kuvia taas...kiitos sinulle!

pikkujutut kirjoitti...

Minusta tälläiset liikuntatapahtumat ovat kivoja,varsinkin jos itse osallistuu. Hieman kärsimme sääolosuhteista tänä vuonna mutta onpahan jotain mitä muistella myöhemmin. Ja saattaapi olla, että teidän maraton vei täältä väkeä sinne.Ovat aika lähekkäin. Hieman turvallisempaa kenties lisäksi.

Lissu kirjoitti...

On upeaa, ettà edes joskus kadut ovat vain ihmisià varten. Muistan elàvàsti uudenvuoden varhaisaamun vuonna 2006, jolloin olin ainoa aamukàvelijà Venezuelan pààkaupungin Caracasin pààkadulla. Tunne oli huikea! Tapasin vain sisareni menemàssà miehensà kanssa aamukirkkoon. Muut ihmiset olivat nukkumassa yòn juhlittuaan.

Mine kirjoitti...

Yaelian: Ymmärtäisi sen, jos olisi kamalan kuuma ja siksi sydän olisi ylikierroksilla. Tämä kuollut oli niin nuori, että mikä siihen sydämeen sitten meni? Minä en haaveile juoksemisesta, mutta iloitsen mahdollisuudesta sillan yli kävelyyn.

Aili: Niin, eipä sitä huonokuntoinen jaksaisikaan juosta. Eikä näköjään kaikki hyvempikuntoisetkaan.

Ulla: Kyllä tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki! Hienoin missä olemme ikinä olleet. Tai ainakin mielenkiintoisin ja monipuolisin.

Hippu: Se on kyllä napuriystävällinen teko. Siis että päästävät myös meidät maleksijat menemään.

Irmastiina: Kiitos itsellesi ystävällisestä viestistäsi.

Pikkujutut: Viime vuonna täälläkin satoi ja ilma oli kamala.Useimmiten on kuitenkin ollut aurinkoisen kaunis syyssää. Jännä tosiaan, että miksi siellä pistivät samaan aikaan maratonin...

Lissu: Tuolla ei kyllä tarvinnut kävellä yksin. Porukkaa oli ihan hurjasti. Yksinäiset kadut olisikin kiva kokemus. Istanbulissa sellaisia on ehkä joskus aamuyöstä?

Anonyymi kirjoitti...

Voi, voi ! Laiskuri täällä uupuu pelkästä ajatuksesta, että pitäisi lähteä juoksemaan kilometri tolkulla...Ei sopisi kyllä minun hipiälle (huono vitsi) ! Kävely ja pyöräily ovat minun juttuni; tosin tämä loputon selkäkipu ja -jumi eivät rohkaise kohta enää niihinkään...

Ihastuttava kuva erityisesti tuo, jossa oli nuo kaksi huivitettua neitoa ja yhtä ihastuttava myös tuo kuva kolmesta kauniista blondista...! Kohta saatte / joudutte hätistelemään poikia pois tyttöjenne kimpusta !

Mukava lähteä kohta matkaan kanssasi, mutta arkikin on ollut tosi mukavaa ! KIITOS vielä kerran noista upeista ruokaohjeista ! Tomaattikeittoa aion kokeilla minäkin... t: Tiina

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, Suomessa muuten suositellaan sydämen rasituskoetta, jos alkaa äkkiseltään harjoittelemaan vaikka pitkien matkojen juoksua; ainakin näin vanhemmalla iällä... t:Tiina

Ja voihan moisessa rasituksessa nuoremmaltakin "pumppu paukahtaa", jos vaikka olisikin ollut joku synnynnäinen ongelma, josta ei oltu etukäteen tiedetty. Lukiossa ollessani esim. erään opettajan yläkouluikäinen lapsi kuoli sydänkohtaukseen (tai johonkin sydänongelmaan joka tapauksessa)kesken kauniin kesäpäivän...Eihän näistä ihmisen elon päivistä onneksi etukäteen tiedä ? t:Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Kyllähän se esikoinen selvästi poikien silmiä hivelee:). Ja kuopus sekä miesten, että naisten:D. Täällä on aika selvät sävelet käyttäytymisnormien kanssa ja esikoinen saa kulkea vain hyvin valvotusti. Osaa kyllä täkäläisen kulttuurin eleet, kuten äitinsä. Kaduilla ei hymyillä eikä katsella vieraita miehiä silmiin.

Onhan se maraton elimistölle melkoinen rasitus. Rukouksissa on tämä suomalainen mies, että pääsisi vielä palaamaan kotiin, jossa häntä varmasti sydän syrjällä odotetaan.