"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 31. elokuuta 2012

295. tarina (Göynük- kävellään kanjoniin)

Viimeisenä yhteisenä päivänämme Kemerissä, Mert sai päiväksi vapaata normaaleista töistään ja vei meidät Göynük kanjoniin. Kanjoni sijaitsee hieman Kemeristä Antalyaan päin. Tämä kanjoni oli ollut hänen työpaikkansa pari vuotta, joten nyt saimme viettää aktiivisen ja hauskan päivän kokeneen oppaan seurassa. Hän oli sopinut ja suunnitellut päivän ohjelman ja me vain heittäydyimme tapahtumien vietäväksi.





Alkuun kävelimme hetken matkaa kanjonia pitkin ja saavuimme kahvilalle, jossa oli maksun vuoro. Sen jälkeen meidät kuljetettiin Jeepillä pitkin melkoista näköalareittiä niin pitkälle kun autolla pääsi. Loppumatka taas käveltiin ja pian jo oltiin perillä.




Kanjonin pohjalla oli pieni mökki, josta meille annettiin märkäpuvut ja kengät, joilla pystyi kävelemään vesissä ja kivissä. Lopuksi kypärät päähän ja kuopukselle kellukkeet. Näin tyylikkäänä me olimme valmiita ensimmäiseen kanjonikävelyymme. Itse reitti oli sen verran märkää puuhaa, että kamera piti jättää mökille. Ikuistamatta jäi melkoiset maisemat ja hauskat ilmeet:).




Reitti ei ollut pitkä, vain noin 750 metriä suuntaansa. Se kulki pitkin kanjonin pohjaa. Välillä uimme paikoitellen hyvin kylmissä vesissä, välillä kävelimme kuivalla maalla. Märkäpuku piti lämpimänä, kunhan alusta selvittiin. Matkan varrella oli mäenlaskua kallioita pitkin, kurkistuksia luoliin ja lopuksi vesiputous, jonka alla kävimme vesihieronnassa ja hyppelemässä laidalta vesiin. Kiipeileminen sujui kaikilta, etenkin kun saimme apua vaikeimmissa kohdissa. Jokainen pienistä isompaan tykkäsi kovasti kokemuksesta. Täällä ei ollut muita ryhmiäkään juuri silloin, joten kuljimme ihan omaa tahtia. Yllä olevasta kuvasta näette kohdan, josta kanjonikävely alkoi.

Sitten riisuimme asusteet ja palasimme kioskille kävellen alamäkeä sen saman reitin, jonka tullessa olimme ajaneet Jeepillä. Olipa maisemat, joita kävellessä ehtii paremmin ihailemaan. Musiikkina hirmuinen siritys.





Seuraavaksi nautiskeltiin välipalaa vesien päälle rakennetuissa loikoilupaikoissa. Vesimelonia, kakkua, teetä ja juomista. Maistui niissä helteissä ja antoi tarvittavan määrän energiaa seuraavaan kokemukseen, joka myös oli meille ensimmäinen laatuaan. Tosin kanjonikävely oli hyvää helle-puuhaa, sillä siellä ei todellakaan ollut kuuma, vaan erittäin sopivan lämmintä, kunhan kylmimpien vesien läpi oli päästy.




Kanjonin yllä kulki kolme eripituista ja eri korkeudella olevaa köysirataa. Meille puettiin yllemme valjaat ja saimme kannettavaksemme kiinnityslaitteet. Sen jälkeen alkoi huristelumme pitkin köysiratoja. Englanniksi tätä kutsutaan zipplingiksi, mutta en tiedä sen suomenkielistä nimeä? Pieninkin pistettiin menemään, vaikka alkuun häntä jännittikin. Turvasysteemit tuntuivat loppuun asti mietityiltä ja ensimmäisen laskun jälkeen kaikki halusivat laskea loputkin. Jokaisella pisteellä oli lähettäjä ja vastaanottaja, joten ei kun menoksi.










Tämä ei nyt ole maksettu mainos, vaan vilpitön suositukseni. Jos matkailet Antalya- Kemer suunnassa ja haluat tehdä jotakin tällaista rantalomailun vastapainoksi, ota yhteyttä ecofunin poikiin täältä. Olet varmasti hyvissä käsissä, kun teet mitä sanotaan! Tämä oli yksi lomamme hauskimmista päivistä, ehdottomasti. (Mert, bu hoş bir gün için sana çok teşekkür etmek istiyoruz. Diğer arkadaşlara da bol bol selamlar!)

Kaiken tämän päätteeksi ajoimme Antalyaan, jossa meillä oli treffit hänen kanssaan. Kahvi tekikin hyvää kaiken touhun päätteeksi. Mies koetti järjestää lapsille tekemistä, että me saimme Sateenkaaren kanssa vaihtaa enimpiä asioita sydämen päältä. Oli kiva saada kasvot tällekin blogille. Kiitos yhteisestä hetkestä Sateenkaari. Toivottavasti Antalyassakin pian viilenee.

13 kommenttia :

Lissu kirjoitti...

Voi että! Tuommoisilla lomamatkoilla minäkin viihtyisin. Olipa pikkuisinkin rohkeä tyttö!

Petra kirjoitti...

Onpa siella ollut paljon vetta! Aikoinaan tuota zippling rataa ei ollut eika noita lepopaikkojakaan mutta paikka oli silloinkin jo kiva. Kuulostaa kylla kivalta paivalta, pitaapa pistaytya tuolla. Saisikohan jostain aanitettyna tuota siritysta, on niin ikava sita.

mimon mami kirjoitti...

Olipa teillä hieno ja kokemusrikas päivä! ...ja hienot maisemat.

Amalia kirjoitti...

Tähän ei kyllä enää sanat riitä. Upeeta!!

Mine kirjoitti...

Lissu: Minä en ole koskaan kaivannut tällaista aktiviteettia lomalle, mutta kun päästiin, niin alkoikin kiinnostaa. Kanjonikävelyä harrastettiin uudestaankin. Kun nyt alkuun päästiin:).

Petra: Ilmeisesti ovat hieman muokkailleet maata, että ovat saaneet tuohon alkuun tuollaisen pienen järven tai lammen. Talven sateet pistävät aina paikat sileäksi ja keväällä taas täytyy tehdä teitä yms. uusiksi. Käykää ihmeessä kävelemässä kanjoni, jos vaan olette joskus sielläpäin.

Mimon mami: Luontoelämys olikin se paras. Tykkäsimme kaikki enemmän kanjonikävelystä, vaikka köysiradoilla hurruuttelukin oli mukavaa.

Amalia: Oli kyllä hieno päivä. Mert oli meille oikea Taivaan lahja monella tapaa. Ei olisi ehkä itse tullut lähdettyä.

Yaelian kirjoitti...

Aivan ihana tuo veden päällä oleva loikoilupaikka! ja muutenkin aivan ihanan tuntuinen retki!

Sateenkaari kirjoitti...

Lammin kiitos myös sinulle, Mine, ja perheellesi ihanasta tapaamisesta.
Viela eivat paivat ole meilla viilenneet, mutta yöt jo selvasti. Niin selvasti, etta sain kurkkuni kipeaksi toissailtana oleillessani tuulisella parvekkeella.

Anonyymi kirjoitti...

Hitsin pimpulat ! Hieno paikka ja hurjia temppuja ! Minulle olisi sopinut parhaiten tuo ihastuvalla terasilla lepäily; kahvia ja kakkua - kyllä kiitos ! En tiennytkään, että sinäkin olet tuommoinen "hurjapää"; en kyllä haluaisi roikkua mistään...

Mukava nähdä teidän koko perhe; Kakkosta ei ole juuri aikaisemmin näkynytkään... Komea sakki olette !

Minunkin pitää varmaan kohta laittaa blogi pystyyn, että pääsen blogitapaamisiin; ne kuulostavat niin mukavilta ! (En kuitenkaan sitä tee.) t: Tiina

Iloista viikonloppua !

M. Metrossa kirjoitti...

Olipa hauskan kuuloinen retki! Ja hienot maisemat!

Mine kirjoitti...

Yaelian: Minäkin tykkään, täällä on noita jonkun verran. Siinä on mukava odotella ruokaa tai kahvia. Katsella vedessä olevaa elämää.

Sateenkaari: Täälläkin ihanasti illat ja yöt viilenee. Nyt olemme nukkuneet jo muutaman yön ilman ilmastointia, vain ikkuna auki. Tälä hetkellä ulkolämpötila on noin 20 astetta:).

Tiina: En minä kyllä ole mikään hurjapää, mutta joskus on hyvä ylittää itsensä:). Tulen pahoinvoivaksi tavan kiikussa, mutta tämä köysihuristelu oli oikeastaan aika kivaa. Ei liian hurjaa.

Kakkonen onkin komea poika, isäänsä tullut:).

Kyllä blogitapaamisia vo järjestää lukijoidenkin kanssa, että tänne vaan Mineä tapaamaan!

M. Metrossa: Hauskaa se olikin. Tämä päivä piti pitkään lasten "loman suosikkipäivä"- titteliä, kunnes loman toiseksi viimeinen päivä vei siitä voiton:).

Aili-mummo kirjoitti...

Hienoja kokemuksia, maisemia ja tilanteita, Mine..;)))

Tiedän etten enää noihin kykenisi, mutta oli kiva lukea ja katsella upeita kuvia Turkin maisemista ja vuoristosta.<33333

Mert Ali KOÇPINAR kirjoitti...

Anne ; really is a great pleasure for me to get to know you. and I am happy to share with you the beauty of my life. ;) I just brought you that you belong to nature

Mine kirjoitti...

Ali: Älähän sano ettet kykene. Sitä ei tiedä ellei kokeile:).

Mert: It was such a nice day. Thank you for organizing everything.