Raunioiden jälkeen tulee yleensä tarve nähdä jotakin ihan muuta. Se muu oli tällä kertaa Dilekin kansallispuisto Kuşadasin alapuolella. Muuan ystävämme oli pari vuotta sitten ryhmämatkalla, joka kiersi seitsemän seurakuntaa. Heidän saapuessaan Istanbuliin, tiedustelin matkan kohokohtaa. Hän nimesi silloin yhdeksi matkan kohokohdaksi uimisen Zeuksen luolassa Dilekin kansallispuistossa. Pakkohan se sellainen kohokohta oli nähdä. Olin siis vuokrannut meille lauantai-sunnuntai yöksi huoneiston Sökestä ja heti aamupalan jälkeen otettiin suunta kohti Dilekkiä. Zeuksen luola löytyikin helposti läheltä kansallispuiston sisäänkäyntiä. Uiminen siellä oli kyltin mukaan kielletty, mutta paikallisten miesten mielestä siellä edelleen uidaan. Vesi vain oli niin kylmää, että jätettiin nyt tällä kertaa väliin. Luola tuli kuitenkin nähtyä.
Luolaa suurempi kohokohta oli itselleni se kansallispuisto. Ehdimme ajaa vain pienen matkan, mutta siinäkin oli tarpeeksi ihastelemista. Jylhänä nousevat vuoret ja alla pilkottava meri. Merestä nousi Samoksen saari ja ympärillä oli vehreää ja raikasta. Autotien lisäksi kansallispuistossa olisi ollut teitä patikoitavaksi ja pyöräiltäväksi. Alueen luonto on rikasta ja siellä olisi mahdollista nähdä mm. Anatolian panttereita, munkkihylkeitä, hyeenoita, villisikoja jne. jne. Meidän eläinhavainnot jäi kyllä yhteen reissupupuun, mutta olihan sitä siinäkin.
Ranta yksityiskäytössä, ei hullumpaa!
Ja siellähän on meidän reipas reissupupumme Helmi. Kun ei ollut kotona hoitajaa, Helmi matkusteli mukanamme Pergamot, Selçukit ja kansallispuistot. Häkki vain paksiin laukkujen päälle ja menoksi. Avarsiko matkailu häntä, sitä en tiedä, mutta väitän rantapomppelujen olleen ainakin riemullisia. Helmi viihtyi myös, ympäri pomppimisesta päätellen, viimeisen yön huoneistossa.
Tyttö ja sen pupu.
Perheen kylmähermoiset heittivät talviturkit Egeanmereen. Esikoinen ei suostunut luopumaan toppatakistaan, eikä äitiäkään saanut jääkylmään veteen mistään hinnasta. Myös Helmi tyytyi vain katselemaan pulikointia kukkaseppeleellä koristeltuna. Miten ihana onkaan meri. Siihen ei kai voi koskaan kyllästyä?
Rantareissuihimme kuuluu kaarnaveneen teko. Perinteistä pidettiin kiinni myös Dilekin kansallispuistossa. Vene laskettiin vesille ja sitten olikin jo aika pukea vaatetta päälle ja valmistautua paluumatkalle. Jos kyseessä olisi ollut lomamatka, olisin mieluusti pakannut autoon eväät ja viettänyt kansallispuistossa koko päivän, siirtyen vain rannasta toiselle. Ja patikoinut sen kanjonin!
Reissupupumme kanssa on ollut hieman hankaluuksia. Selvisi, että Turkin lentoyhtiö ei ole valmis kuljettamaan pupuja, vaan yhtiön lentokoneisiin huolitaan vain kissat, koirat ja linnut. Onneksi Air Baltic oli pupumyönteisempi. Matkamme aikana eräs ystävä kertoi Suomen valtion vaativat tuontieläimiltä jos sun mitä rokotuksia ja sirutuksia. Aloin jo vaipumaan epätoivoon tämän asian kanssa. No, loppu hyvin kaikki hyvin, ainakin siltä näyttää tällä hetkellä. Eviralta tuli sähköpostia, jonka mukaan kanin saa tuoda Suomeen, kunhan käyttää sen tullessaan Suomen tullissa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ei tarvita lääkärintodistuksia, rokotuksia eikä sirujakaan ja nyt minulla on siitä paperi mustaa valkoisella. Olen siis lähdössä ostamaan lentoliput lapsille ja pupulle. Helmin matkat saavat jatkoa kesäkuun viimeisenä sunnuntaina. Siihen asti se saa olla kotipupu.
13 kommenttia :
Hui,miten uskalsitte pitää Helmi-pupua irti,eikö se vipellä kovaa vauhtia?
Olihan varmasti sillekin kiva päästä muiden mukana ulkoilemaan ja autoilemaan=)
Meinasin kysästäkin Helmin Suomeen matkustamista juuri noiden tuontikarenssien ym vuoksi, mutta asiahan onkin jo hyvällä mallilla :)
Hei minakin olen kaynyt tuolla puistossa! Nimi ei ollut tuttu mutta kuvat sitakin enemman, Zeuksen luolakin. Voi se oli viimeinen kerta kun Turkissa kaytiin...
Kansallispuistossa ollan villisikoja ruokittu leivällä. Olivat kärsäkkäät aikas ahnaita ja pikkupossut söpöjä. Vesi oli tosiaan ihanan kirkasta ja kylmää vielä kesäkuussakin. Kaloja vilisi rantavedessä paljon. Villisiat veivät naapuriparin eväätkin mennessään ja livahtivat äkkiä karkuun.
Oi miten kaunista, tästä paikasta en ole ennen kuullutkaan. Ihana meri, mutta onneksi kesä on taas lähempänä talven jälkeen.
Hyvin maastoutuva pupu tuo Helmi. Piti kaksi kertaa katsoa ensimmäistä kuvaa (eli lukea ensin, että Helmi on siinä).
Vähiin käy Istanbulin päivät, ennen kuin loppuu. Viime keväänä, ensimmäisen reissun aikaan tuntui, että siihen on vielä pieni ikuisuus, ennen kuin palaatte Suomeen :)
Voi Helmi on paassyt reissuun, ihanaa, on varmasti nauttinut vipeltamisesta Egen rannoilla, kukapa ei! Ollaan yhteyksissa niista vaatteista kuinka saadaan sinne sinulle parhaiten, taaltakin on tulossa ystavan mies työmatkalle mutta tulee lentaen joten voi olla vahan hankalaa?
No hyvä, pääsee Helmikin Suomeen ja ihan laillisesti vielä. Ei tarvitse harkita eläimen salakuljetusta :)
Onkos se Helmi teillä ihan vapaana noin vain? Aika hauskaa. Meidän pupua ei kyllä uskalla laskea ulkona irti, olen ihan varma, että se loikkisi karkuun.
Helmi on oikea hurmuri;)Pupuja on ollut meilläkin, kun pojat olivat pienempiä, koskaan pupu ei reissannut kuitenkaan lentäen kanssamme Istanbuliin;)Mukavan näköinen paikka tuo missä retkeilitte!
Anonyymi: Helmin saa kyllä yleensä kiinni, se ei ole sellainen vipeltäjä, joka lähtee karkuun. Nytkin se tyytyi vain kököttämään tuon puun vieressä ja tekemään testiloikkia kivisellä rannalla.
Pepi: Kävin Air Balticin toimistossa ja kaikki alkaa olla kuljetushäkin mittoja myöten selvää. Jee!
Anu: Olisimmepa käyneet jo aikaisemmin, niin olisi ehditty olla pidempään. Mutta parempi tämäkin kun ei ollenkaan.
Anonyymi: Luulin, että villisiat voivat olla vaarallisia, joten en ehkä olisi uskaltanut niitä ruokkimaan? Me ei nähty yhtään villisikaa, eikä mitään muutakaan eläintä Helmin lisäksi.
Madame Kissankulma: Onko teillä siellä meri lähellä? Olen niin ONNELLINEN, kun tiedän, että talomme on meren äärellä ja pääsen halutessani jokaisena päivänä meren rantaan.
Tiina: Älä edes puhu. Alkaa pieni paniikki nostaa päätään, kun mietin miten paljon tässä on asiaa hoidettavaksi. Seuraavana taitaa olla konttifirmojen kilpailuttaminen.
Petra: Jotenkin se järjestyy. Laitapa viestiä, niin rupean yhyttämään sinua ja Izmirin tuttuja.
Kirjailijatar: Seuraava vaihtoehto olisi ollut ajaa Helmin kanssa autolla Suomeen, mutta se ei olisi ollut kovin pupuystävällinen vaihtoehto kesähelteissä? Helmi ei ole karkaileva pupu, ei ainakaan tähän mennessä. On sillä valjaatkin, mutta niistä se ei pidä yhtään.
Kirsi: Pupu on aika kiva lemmikki. Se on hiljainen. Voi tarvittaessa laittaa häkkiin, mutta tarvittaessa siitä on seuraa. Helmi osaa myös pelata palloa ja kerjätä huomiota. Ja käydä vessassa!
Kiitos ihanasta kansallispuistopostauksesta, Mine:)
Hienoa että Helmi pääsee kanssanne Suomeen ♥
Ihana reissupupu tuo Helmi! Mahtoi nauttia matkasta. En tosin itsekään olisi vielä uskaltanut mereen, odotan mieluummin lämpimämpiä kelejä.
Aili: Onhan se iso helpotus, että asia lopultakin järjestyy.
Merve: Minä inhoan kylmää vettä, uin vasta sitten kun vesi on yli 25 asteista.
Lähetä kommentti