"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

654. tarina (Parvekekauden avaus)

Kevät on tullut. Sen tietää siitä, että aamulla ulkoillessani, oli takki aivan liikaa. Parveke suorastaan vaati minua pesemään sen ja avaamaan parvekekauden. Ensin sormet multiin ja nyppimään talven runtelemat kukat ja rikkaruohot. Sitten vettä ja harjaa kehiin. Pöytiä paikoilleen ja parveke oli käyttövalmis. Mustat mullat huutelivat laatikoista, mutta pidin pääni kylmänä. Tänä keväänä meille ei osteta kukkia, vaan koitetaan pärjätä näillä olemassa olevilla. Eikö niin...





Helmi iloitsi isolle parvekkeelle pääsystä. Se loikki iloisin loikin pitkin ja poikin. Kanat sujahtivat marinoitumaan ja grillikausikin tuli korkattua. Silmua pukkaa niin viini kuin koivukin. Mansikka kukkii ja me päätämme ottaa parvekkeesta kaiken ilon irti. Vielä tämän kerran.




Vielä ei tarvitse kiertää kastelemassa kukkia, tein siis vain kunniakierroksen parvekkeella auringon laskiessa. Minareetit huusivat ja jossakin lähistöllä juhlittiin. Musiikki kaikasi takapihalla ja taisi siellä olla poliittiset puheetkin menossa. Istanbul valmistautui hämärähommiin ja kodeissa syttyivät valot. Haiku asettui puseron alle. Voiko etukäteen olla tähän ikävä?




Ensi keväänä meillä on puutarha. Päätin ripustaa pajuun valot ja tehdä alle terassin. Istun siellä aamu- ja iltakahvilla ja olen luultavasti ihan onnellinen. Jostakin on luovuttava saadakseen jotakin uutta.

11 kommenttia :

Carola Lehtonen kirjoitti...

Ihana parveke ja hienoa, että parveke-ja grillikautenne on jo avattu...täälläkin on tänään ollut todella hieno päivä...suorastaan keväinen.Ihana tunnelma noissa illan saapuessa kuvissa... nyt nautitte ihanasta keväästä parvekkeellanne siellä ja sitten muutettuanne puutarhastanne Suomessa....ja tottahan se on , että jonkin vanhan tilalle tulee jotakin uutta, sellaistahan elämä on.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä voi; siis ikävöidä ! Menneitä, tätä hetkeä ja tulevaakin; ei kai siihen mitään sääntöä ole ?

Minäkin pohdiskelen täällä sitä, että jos syksyllä olisi mahdollisuus tehdä jotakin uutta, niin olisinko valmis luopumaan vanhasta ? Tällä hetkellä vaaka on kallistumassa vanhaan... Raha ei ratkaise valintaani, vaan se, että haluan olla jotenkin kokonaisempi + itsenäisempi ja ehkä lopulta tajuan, että "vanhassa vara parempi".

Teillä on valinta jo tehty; ilmeisesti jo vuosia sitten ? Itse asiassa teillä on edessä vielä kaikki vaikuttava: lämmin ja kiitollinen lähtö, luopumisen haikeus, seikkailu uuteen ja uskomattomia mahdollisuuksia...
On oikeasti hienoa, kun voitte ajatella eläneenne niin, että saatte kiitollisena kaivata. Surullista olisi, jos eläisi niin, että asiat, ihmiset yms. olisivat yhdentekeviä.

Voikaa hyvin ! t: Tiina

Anonyymi kirjoitti...

Oi, ihanat kuvat ja parveke. Iltarusko täällä on kyllä (monen muun asian lisäksi) lumonnut minut. Ikävä on kyllä sellainen tunne, että se tulee ja menee ja eri aikoina ikävöi eri asioita, voi ikävöidä selllaista mitä on ollut ja sitä, mitä ei koskaan ole saanut. Tosiaan jotakin uutta saadakseen on luovuttava jostain vanhasta, niinhän se vaan usein tuntuu menevän.
Nauti nyt kaikesta, mitä täällä saat vielä kokea ja nähdä!
t.Hanna

Allu kirjoitti...

Kiva tunnelma teidän parvekkeella ja se meidän lämmin sää on näköjään karannut sinne teille, täällä on nyt aika viileää.

Hurmioitunut kirjoitti...

IHANIA kuvia ja niin keväistä! Sinun pitää imeä itseesi tuota maisemaa, minareettien ääniä ja kaikkea että ikävöidessäkin muistaa kaiken kauniin tarkasti.
Ihanaa kevättä sinne!

Täällä vielä hetki taas odotellaan takatalven lumien kokonaan sulamista...

Marjatta Mentula kirjoitti...

Mennyttä on rajakohdassa ikävä. Olen kokenu tämän isosti yhden kerran elämässäni, kun muutimme isosta omasta talosta toiselle paikkakunnalle 500 km:n päähän kerrostaloon. Siinä ikävöinnissä ei oikein tiennyt enää, tuleeko tulevaisuudesta, jota oli niin halunnut, yhtään parempaa kuin entisestä ihan hyvästä elämästä. Kuin kiusaksi kasvimaa kukoisti juuri sinä vuonna kuten ei koskaan. Mansikat tuoksuivat pulleina ja uusi omistaja kysyi innokkaana, saavatko he poimia ne. En halunnut edes maistaa yhtäkään, koska oli jo niin valmiiksi ikävä.

Sitten se ikävä vasta iskeekin, kun olette sopeutumassa uuteen, mutta se on oma lukunsa. Ja muista Mine, siitä selviää!

Mine kirjoitti...

Kirsi: Kyllä minä yleensä olen ollut se, joka iloitsee kustakin käsillä olevasta asiasta, eikä haikaile johonkin muualle. Iloitsen jo tulevasta pihasta. Mutta rakas se on ollut tämä parveke ja Istanbulin lämpimän pimeät kesäyöt. Ne on nyt taas vahvasti mielessä…

Tiina: Niin minäkin ajattelen, että ikäväkin on hyvä. Joku on ollut rakasta ja hyvää. Ja tulevassakin monta asiaa, joita saa ilolla odottaa. Kai se on hankalin tämä uuden ja vanhan taite, jossa täytyy nyt vain malttaa.

Hanna: Oikeasti minä en edes ole kova ikävöimään. Lapsenakin olin aina valmis lähtemään itsekseni yökyläilemään. Se on ollut taatusti siunattu piirre, kun on täytynyt elää erossa rakkaista. Ikävä muistuu mieleen juuri näissä lähtöä edeltävissä hetkissä ja siirtymisissä.

Allu: Kiitos, kun lähetitte lämpimän tänne meille. Kyllä minä osaankin siitä iloita.

Hietzu: Minä imen ja järjestelen muistini lokeroihin. Vielä kun saisi pulloon, josta vuodattaa yllensä lämpimiä kesäöitä, sirkkojen siritystä ja takapihalta kuuluvan rummun soiton. Minareeteista luovun ihan mielelläni, ehkä meille kuuluu pian kirkon kellot!

Marjatta: Minä koitan olla vertailematta, sillä se tuskin on reilua Istanbulia tai Kotkaakaan kohtaan. Ajattelen, että erilaisuus on rikkaus. Joku muuttuu parempaan, joku huonompaan, joku vain erilaiseen. Kummassakin voi olla oikein hyvä, jos elämäänsä vain niin asennoituu.

Me tahdoimme tämän muutoksen, tahdon sen olevan hyvä muutos. Tunne-elämä saa luvan suuntautua sen mukaan:). Ja mikä ei tapa, se vahvistaa:D.



A kirjoitti...

Parvekkeenne on hieno, sitä saatatte ikävöidä vielä useasti...
Mutta oma talo puutarhoineen on myös mahtava juttu ♥♥
Hyvää viikkoa ja maaliskuun loppua, Mine & perhe ♥

Satu kirjoitti...

On tuo teidän parveke vaan niin ihana! Itse näköalaihmisenä muuttaisin varmasti asumaan tuonne.

Jael kirjoitti...

Teillä on kyllä ihana parveke tuolla! Meilläkin oli tänään ja on nytkin lämmintä,illallakin 19 astetta ja huomennakin normaalia lämpimämpää.

Mine kirjoitti...

Aili: Molempi on varmasti parempi, ei kai niitä voikaan verrata? Ainakin puutarhasta saa enemmän satoa!

Satu: Mikä tuuri sinulla voisikaan olla. Tämä parveke kun vapautuu muutaman kuukauden kuluttua ja vuokraisäntä on ollut niin tyytyväinen suomalaisiin vuokralaisiinsa, että hän mieluusti vuokraisi sen maamiehillemme:D.

Jael: Ei täällä illat vielä ole kovin lämpimiä, mutta päivällä tarkenee tuulettomassa paikassa t-paidalla. En muista, että olemmeko aikaisempina vuosina nyt ihan vielä maaliskuussa grillikautta avanneet. Nyt täytyy hieman aikastaa, että ehtii:).