"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

678. tarina (Siellä missä linssi kasvaa)

"Tuossa kasvaa linssiä," sanoi kuljettaja. "Pysäyttäisitkö auton," pyysi silloin bloggaaja ja kohta seisoimme linssipellossa koko porukka. Yksi joukosta oli kavanut viljapeltojen vieressä, kaksi oli maatilan tyttöjä, meitä muita kiinnosti muuten vaan. Olla siellä missä linssi kasvaa ja maistella, että miltä se maistuu. Se maistuu muuten ihan herneelle, jos kiinnostaa tietää.




Oikeasti olimme menossa Göbeklitepeen. Tämä varsin uusi, mutta erittäin mielenkiintoiseksi ja vanhaksi todettu kohde sijaitsee noin 15 km:n päässä Urfasta Taurusvuorten edustan kukkuloilla. Tutkijat sijoittavat sen aikaan ennen maanviljelyä ja on mietitty, että oliko Göbeklitepen temppelit syy maanviljelyksen aloittamiseen. Sen ajan ihmiset kun elivät metsästyksellä ja keräilyllä, mikä tarkoitti vaeltamista ruoan perässä. Valtavien temppelirakennelmien perusteella on päätelty, että Göbeklitepen ympäristöön jäätiin asumaan ja näin syntyi tarve kasvattaa ruokaa paikan päällä. 

Olimme siis opiskelleet Göbeklitepestä etukäteen. Yleltä tuli mm. mielenkiintoinen dokumentti aiheeseen liittyen ja siinä paikan kaivauksia johtava arkeologi Klaus Schmidt selvitti tehtyjä kaivauksia ja niiden perusteella tehtyjä löytöjä. Ja kuinkas sitten meille kävikään? Saavuimme kaivauksille ja heti törmäsimme valokuvaajiin ja mieheen videokameran kanssa. Kun kävin katsomaan, että ketä siellä kuvattiin, tuli tunne, että minähän tunnen tuon miehen, mutta mistä? No, Klaus Schmidthän se siellä oli valmiina esittelemään paikan turkkilaiselle sponsoriryhmälle. Ryhmän opas kutsui myös meidät mukaan ja olihan se ihan käsittämättömän hienoa olla kuulemassa selitykset kaivajalta ja tutkijalta itseltään.






Göbeklitepen varhaisin temppeli nousi paikalle jo noin 9000 eKr. Temppelit on tehty suurista kivistä, jotka on aseteltu pyöreään muotoon. Sisäpuolelle on asetettu kehämäisesti T:n muotoisia pilareita, jotka ovat noin 3 metriä korkeita. Niihin on kaiverrettu kuvia eläimistä kuten kettuja, villisikoja, ankkoja jne.  Klaus Schmidt epäilee, että temppelit olivat paikkoja, joihin ruumiit pistettiin korppikotkien syötäväksi ennen luiden hautaamista. 






Schmidt uskoo, että viereiset kukkulat kätkevät lisää temppeleitä sisäänsä, mutta ei näe tarpeelliseksi niiden kaikkien kaivamista esiin. "Kaivamme sen verran, kun tarvitsemme tiedon keräämiseen," hän tuumasi meille kuulijoille. Hänelle näytti olevan tärkeää myös paikan pitäminen mahdollisimman rauhassa. "Tänne ei rakenneta museoita eikä muutakaan. Vain bussi, joka tuo kiinnostuneet katsomaan paikan päälle." Rahaa kaivaminen sen sijaan varmastikin syö, sillä sen verran näyttävästi tätä sponsoritapaamista kuvattiin. Mietimme mekin, että mistä omat naamamme mahtavatkaan tulla vastaan, sillä sen verran ahkerasti pääsimme kuviin ja videolle:).






Lopuksi saatiin Schmidt fanikuvaan meidän suomalaisten ihailijoiden kanssa:). Erittäin mukava mies ja mielenkiintoinen kohde. Kuljettajammekin uskoi sen antavan merkittävän lisän Urfan turismille ja ehkä voisin itsekin haluta nähdä muutaman vuoden päästä, että mihin suuntaan Göbeklitepen kaivaukset ovat  jatkuneet.

5 kommenttia :

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kävipäs teillä hyvä tuuri, kun satuitte tuonne kaivauksille juurikin kreivin aikaan eli saitte asiantuntijan opastukset, hienoa ja taatusti mielenkiintoista ja mieleenpainuvaa.

Anonyymi kirjoitti...

Intian Mumbaissa asuu noin 100 000 parsia jotka vieläkin käyttävät noita Hiljaisuuden torneja, dhakma. Tämä on siis ollut zoroastrinen tapa käsitellä kuolleita.

http://en.wikipedia.org/wiki/Dakhma

Mine kirjoitti...

Kirsi: Kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan:).

Anonyymi: Kiitos tästä linkistä, olipa mielenkiintoinen.

Pepi kirjoitti...

Olipa kiva sattuma osua samaan aikaan kuvausryhmän kanssa paikalle.

Olit muuten oikeassa, ei näkynyt ainakaan minulla postaus listalla - vaikka onkin vipinää ollut, niin olen yrittänyt kuitenkin edes pikaisesti lukaisemassa.
Olis ehkä mennyt kokonaan ohi jollet olis maininnut!

Mine kirjoitti...

Pepi: Jostakin syystä tipahdan aika usein listoilta. Tiedä sitten mistä syystä.