"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 23. toukokuuta 2014

684. tarina (Elämä on)

Ystävät kalliit, niin elämäkin on. Kalliin lisäksi se on nyt myös täysi, sutjakkaasti etenevä ja silti joiltakin osin niin mahdottoman tahmea. Pinnistelen mennäkseni eteenpäin, mutta välillä täytyy suostua perästähiihtäjän rooliin. Yritän hyvästellä kaupunkia, karistaa kiloja, ostaa ja rakentaa muistoja, pakata, luopua, saattaa asioita valmiiksi ja samalla teeskennellä, että tässä on myös joku normaalielämä menossa. Koti on elävä muistomerkki kaikesta tästä keskeneräisestä ja välitilassa olemisesta. Lapsilla on nälkä ja vaatteet silittämättä, vaikka aikaa on vain saman verran kuin tavallisellekin elämälle tarjotaan. On vastausta odottavat konttifirmat, liian nopeasti tyhjentyvä pankkitili, sormien läpi soljuva aika…

Elämä on. Onneksi se on ja onneksi se on vielä muutonkin jälkeen. Onhan se? Välillä voi piipahtaa puoleksi päiväksi ystävien vihkitoimitukseen ja muistaa, että maastamuutto on oikeastaan vain materiaa ja muutaman kuukauden vähemmin nukutut yöt. Mitä rahasta, kun tässä on rakkautta ympärillä ja toiset yhteisen elämän kynnyksellä. Ja ystävät kalliit, ne oikeasti arvokkaat ja säilyttämisen arvoiset. Heidät voi kutsua kotiin pystytettyyn kisastudioon lyhyellä varoitusajalla. Unohtaa muutot, remontit, tulevat työt ja keskittyä jännittämään, että kumpaan verkkoon se pieni musta esine sujahtaa. Se muuten sujahti kolmesti oikeaan ja kahdesti väärään. Hetken saimme kuvitella, että sellaisella on paljon merkitystä ja arvoa.




Kodin ulkopuolellakin se elämä on. Sen tähden on tänään kiva pistää ovi kiinni. Jättää kaikki tämä mitä pitäisi edes muutamaksi päiväksi ja lähteä ystävien kanssa maaseudun rauhaan leiritunnelmiin. Sitten minä taas jaksan ja jatkan. Ja kuka vielä uskoo, että toukokuun lopussa on valmista? Minä en aina, mutta joskus minä uskon.

Ja kirjalista jäi tekemättä, mutta ehkä sekin vielä joskus…. Sitten kun elämä on.

13 kommenttia :

Tiina kirjoitti...

Onhan tässä vielä monta päivää toukokuuta :)

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, anna nyt itsellesi vähän armoa ja unohda edes laihduttaminen hetkeksi! Hyvästele kaupunkisi rauhallisesti, ota mukaasi parhaat muistosi ja muista, että muistot ovat ne, joita ei meiltä voi viedä edes verottaja, kateus tai vallankumous.

Minua alkoi naurattaa kun luin uutta Annaa ja siinä oli kuva kolmesta kauniista naisesta kaftaanissa. Kuvateksti oli jotenkin niin, että 'unohtakaa itsenne rääkkääminen ja pukeutukaa suven muotivaatteeseen, viileään ja liehuvaan kaftaaniin. Voi minua: Ostin taas kotelomekon!

Vannon, että täällä Suomen Tahitilla on nyt niin kuuma, että istun tätä naputtamassa alasti.

Runotalon Sarilla on sellainen korttikin myynnnissä, jossa on kaunis kuva ja lukee: "Ole hellä itsellesi."

Petra kirjoitti...

No on teilla ollut oikein kunnon kisastudio, peukut sille! Tsemppia pienissa elaman myllerryksissa, maastamuutto on iso juttu monessa mielessa.

hietzu kirjoitti...

Ainahan muuttoaika on yhtä hässäkkää, muutti sitten kaupungin tai Suomen sisällä, saati sitten maasta toiseen. Ja jokaiseen muuttoon kai liittyy luonnollista haikeutta. Mutta älä polta itseäsi loppuun kiireen ja hulinan keskellä. Muistot ja ystävät eivät onneksi katoa mihinkään. :)

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Tsemppiä ja jaksamista!

Kirjailijatar kirjoitti...

Teillä on siellä mukava leiritunnelma. Eipä siihen mukavaan iltaa muuta tarvita kuin patjoja ja ystävät.

Oikein rentouttavaa maaseutumatkaa sinulle! Ja voimia pakkaamiseen.

Pepi kirjoitti...

Hyvänen aika sentään, teillähän on hommat jo loppusuoralla. :D

Laihduttaminen on vanhanaikaista....paljon parempi on vain olla onnellinen! Eikä sinus mitään laihduttamista ole....
Mukavaa viikonloppua!

Kirsi Cifci kirjoitti...

Totta, muuttopakkaaminen ja asioiden järjesteleminen käy työstä ja hyvällä mallillahan se teillä siellä jo näyttää olevan.Hyvä, että irtaudut siitä välillä ja keräät niitä muistoja ja tapaat tuttujasi, niistä voi sitten jatkossa ammentaa muistoista nimittäin, mukavaa viikonloppua...helteistä on luvattu ja ainakin minä olen sekaisin kesästä ja valosta ja lämmöstä;O)

Jael kirjoitti...

Hyvä että menet leirille niin saat hieman taukoa tuosta muuttamisesta ja luopumisesta.
Maasta muuttaminen ei ole helppoa ,olen sen tehnyt useita kertoja ja aina pitää jostain luopua ja jättää taakseen,mutta sitten tulee uusia asioita tilalle.
Nauti kauniista kaupungistasi oikein kunnolla kun ehdit.Halit!

Aili Mummo kirjoitti...

Mine, ihanaa että muistat välillä rentoutua;))

Kyllä sinä osaat -ja jaksat! ♥♥

Leena Lumi kirjoitti...

PS. Kohta alkaa Suomi-Venäjä matsi eli taistelu kullasta...

nimimerkki
Juuret Porissa

Mine kirjoitti...

Tiina: On on, ja yhdessäkin päivässä ehtii pitkälle, kun vaan tekee:).

Leena: Ei armoa tässä asiassa:)! Minulla on nyt vähän sellainen kaikki tai ei mitään asenne päällä. Se on 40-hulluus vissiin? Kilot pois, koti pakettiin ja nokka kohti uusia haasteita. Kaikki on mahdollista tehdä samalla rytinällä, kun tarpeeksi tahtoo? Mutta osaan minä itseäni helliäkin. Hellin koko viikonlopun. Oli maaseudun rauha, valmis ruokapöytä monta kertaa päivässä ja ystävät ympärillä. Ja eilen illalla kisastudio meillä, mutta nyt kävi vähän huonosti sen lopputuloksen kanssa….

Petra: Studiossa ei tosiaan ollut mitään vikaa:).

Hietzu: En polta. Minä saan voimaa siitä, kun näen, että asiat tulevat valmiiksi. Keskeneräisyys ja aikaansaamattomuus se on mikä väsyttää. Tänään on vuorossa poikien huone. Huomenna kuopuksen. Keskiviikkona kylppärit. Sitten on jokainen huone käyty kertaalleen läpi ja enin turha tavara saatu laitettua pois.

Helmi-Maaria: kiitos, tsempitykset vastaanotettu.

Kirjailijatar: Pienestä ne saattaa olla kiinni, niin ihmiset ilot kuin surutkin.

Pepi: Minä päätin nyt näyttää itselleni, että pystyn. Ja olen siinä projektissa loppusuoralla:). Edessä on kesä ja silloin täytyy saada nautiskella, sekin on mielessä:).

Kirsi: Täällä on ihanat ilmat ja asiat muutenkin olosuhteisiin nähden ihan mallillaan. Viikonloppuna ei paljoa nukuttu, mutta silti on levännyt olo.

Jael: Halit vastaanotettu. Yritän nyt rutistaa, että ehdin myös sitä kaupungilla oleilua harrastamaan. Ja viettämään aikaa vielä ihmisten kanssa. Niin se on, että kun toisesta luopuu, saa toiset. Iloitsemme siitä, että pian saamme viettää aikaa enemmän niiden kanssa, jotka 13-vuotta sitten jäivät sinne Suomeen. Ja vaikka näitä ei nyt sitten niin tiheästi nähdäkään, iloitaan silti, että saatiin tänne muodostettua näin tiivis ja rakas yhteisö omia ihmisiä.

Aili: Minä olen pohjimmiltani nautiskelija:).

Leena: Katsottu on. Mutta voi voi kuinka kävi.




Cheri kirjoitti...

Toivottavasti stressi helpottaa maaseudun rauhassa ja jaksat uusin voimin ryhtyä muuttoon.