"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 2. toukokuuta 2013

445. tarina (Keskeneräistä)

Tiedän. Keskeneräistä työtä ei pitäisi koskaan arvostella, eikä myöskään esitellä, mutta en nyt malta olla näyttämättä sitä siitä huolimatta. Mies kun on mennyt Suomeen ja silloin minulla yleensä helpommin naksahtaa joku projekti päälle. Johtuu kai pitkistä yksinäisistä illoista ja näyttämisen halusta? Tämä projekti tosin alkoi jo hänen lähtöä edeltävinä päivinä.

Meidän alakerran parveke on ihan hirveä. Vuokraisäntä ei halunnut vaihtaa sen kamalaa lattiaa, joten se jäi tuollaiseksi. Alakerran parvekkeelle tungettiin vanha keittiönpöytä, joka ei mahtunut tämän asunnon keittiöön. Se ei ole tarkoitettu ulkokäyttöön, joten näiden kuluneiden vuosien aikana se on vettynyt, haalistunut auringossa, ollut kanin kiipeilyteline ja hampaiden teroituskohde ja lopulta viime talvena remonttimiehet sotkivat sen laastiin ja maaliin tehdessään talon ulkovuorausta. 

Parvekkeelle kertyy kaikenlaista rojua säilöön. Nyt siellä oli yksi tuuletin, kasa ruukkuja, pari pussia multaa, kellarista tuotu kenkäpussi, tikkaat ja Helmin häkki. Pehmusteet on aikansa eläneet. Ei siis millään lailla mikään kutsuva keidas. Ei tosiaan. Viime kesän parveke oli Helmin valtakunta ja siihen loppui meidän aamukahvittelutkin parvekkeella. Papanat jalkojen alla ei ainakaan parantanut parvekkeen viihtyvyyttä. Pupu tosin oli onnellinen omasta tilastaan?





Olen pitkään halunnut kokeilla mosaiikkitöiden tekoa ja siksi päätin kunnostaa parvekkeen kaluston ja ottaa parvekkeen taas meidän perheen haltuun. Koska pöytäryhmä oli niin kamala, päättelin, että ei se ainakaan voi pahemmaksi mennä meikäläisen harjoittelukappaleena. Ostin siis paketillisen laattoja "mosaiikeiksi" ja rupesin suunnittelemaan. 



Assistentti tutkii; Mitä tämä nyt on olevinaan. Kuka tällaista muutosta muka kaipaa?



Lapsityövoima otettiin myös käyttöön ja ryhdyttiin hiomaan. Poikia hiominen jaksoi kiinnostaa ehkä noin 15 minuuttia ja äiti sai hoitaa homman loppuun. Kuopus jaksoi leikata uskollisesti laatan palojan irti toisistaan ja minä mietin, että millainen tästä nyt sitten tuleekaan? Mieskin lähti vaimon hömpötyksiin sen verran mukaan, että pakkeloi enimmät reiät ja kolhut piiloon. 


Tänään olen sitten pistänyt sudin heilumaan ja kalusto on saanut ensimmäiset maalikerroksensa. En ole mikään mestarimaalari, enkä tunnettu pikkutarkasta viimeistelystä, mutta jo tämän perusteella muutos on huikea. Huomenna lisää maalia ja lauantaina pääsen mosaiikkeja asettelemaan. Sunnuntaina parveke on toivottavasti valmis ja pääsee taas käyttöön. Silloin saan myös miehen takaisin. Ja miehen kassissa on paras saapua  ruisleipää ja Oltermannia, joita voi tässä pöydän ääressä nakertaa?




Juu. Tukka on maalissa ja koko nainen. Mutta kun ei malta odottaa. Valmista olisi saatava nopeasti. Mieluiten vaikka nyt ja heti. Huomenna vaan tuo työ sotkee harrastuksia. Olen lähdössä aamulla kierrättämään erästä ryhmää Eyüpiin ja sieltä patriarkaattiin. Sen vuoksi tämäkin postaus tulee jo nyt. Keskeneräisenä, mutta täynnä intoa.

ps. Tuunaajan (inhoan tuota sanaa) kuvasi mies ja maalarin kuvasi kuopus. 

18 kommenttia :

Allu kirjoitti...

Meilläkin olisi maalaamista, mutta päätin, että nimitän niitä kalusteita shabby chic, niin luulevat kaikki, että niiden pitää olla sellaisia.

Tiina kirjoitti...

:) valmista mieluiten jo eilen :)
Tekeminen vaan on niin kivaa, ja varsinkin kun siinä samalla näkee työn edistymisen ja kättensä jäljen.
Hyvältä alkaa näyttää jo nyt. Kiva nähdä, mitä loppujenlopuksi saat aikaan!
Hyvä sinä!

Pepi kirjoitti...

Tiina sen sanoi! Mitäpä tuohon lisäämään ☺
Mihinkäs Helmi nyt muuttaa??
Ettei nakertele maalattuja jalkoja!

hietzu kirjoitti...

Vitsit että on suloinen pupujussi!
Ja täytyy kyllä sanoa että teidän lapsityövoima/omat käsivoimat ovat olleet varsin tehokkaita, sillä hyvännäköistä jälkeä on syntynyt.
Mosaiikkityöt ovat kyllä upean näköisiä mutta melko työläitä tehdä joten itseltäni ei varmasti moisia ihan heti synny. Laitahan kuvia sitten valmiista työstä :)

anumorchy kirjoitti...

Mikas tuossa lattiassa on vikana, ihan ok!
Valmiin tyon kuvia odotetaan!
Kavin aansetamassa blogiasi. Kylla se mielestani sopisi ihan hyvin seka valokuva- etta matkailublogeihin! Mutta kuvasi ovat kylla niin koskettavia. Odotan jannityksella millaisia kuvakulmia loydat Jerusalemista!

Mine kirjoitti...

Allu: Noista ei enää keksinyt mitään nimitystä, olivat siis ihan roskiskamaa:). Mutta jos nyt vielä vuosi näillä ehostuksilla niiden kanssa elettäisiin.

Tiina: Kyllä se niin on. Aikaisempien huonekalumaalausteni perusteella tosin en odottanut mitään kovin erikoista. Nyt alkutilanne oli niin kamala, että ei ollut mitään menetettävää:).

Pepi: Ei me Helmiä häädetä kokonaa. Viettää varmasti osan ainaa yläparvekkeella syömässä kukkiani, osan aikaa alaparvekkeella ihmettelemässä paklattuja ja maalattuja tuolin jalkoja ja yöt häkissä pakkolevossa.

Hietzu: Sitä ei tiedä, että osaako, jos ei yritä:). Katsotaan mitä tästä työstä syntyy...

Anu: Lattia on tosi ankea, mutta ei ehkä näy kuviin koko surullisessa tilassaan. Ei se mitään, päälle voi laittaa mattoja. Kiitos äänestäsi! Ja en voi odottaa kun pääsen miehen ja kameran kanssa Jerusalemiin.





Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Työn iloa! Tulee varmasti kaunista tulosta kehiin :)

Matkatar kirjoitti...

Kiva erilainen postaus! Odotamme jatkotarinaa ja lopputulosta!

mimon mami kirjoitti...

Hienolta näyttää jo nyt, saati sitten valmiina.

Aili-mummo kirjoitti...

Kun toimeen ryhtyy jälkeä syntyy..:)))

Maali kaunistaa kaiken, onnea innostuksellesi ja ahkeruudellesi, Mine.<33333

Kuukki kirjoitti...

Nyt jo näkee, että kalusteista tulee tosi hyvät! Innokkaasti odotan kuvia valmiista mosaiikeista, alku näyttää lupaavalta ;-)

Jael kirjoitti...

Tuosta mosaiikkipöydästä tulee tosi nätti.Eihän tuo parveke ole lainkaan kamalan näköinen.Itse haaveilen parvekkeesta sillä sellaista ei minun kämpässäni ole.

Satu kirjoitti...

Onpa todellakin huikea muutos jo nyt! Hieno.

Tuon mosaiikin tekeminen näyttää tosi kivalta. Millä ne mosaiikit kiinitetään pintaan? Jollakin puuliimalla?

Minäkin muuten inhoan tuunaamis-sanaa. Pitäisi keksiä tilalle jokin toinen parempi sana.

Mine kirjoitti...

Helmi-Maaria: En tiedä onko minulla työniloa, mutta valmiiksi saattamisen iloa on:).

Matkatar: Hyvä laittaa tänne nettiin, niin ei kehtaa jättää tekemättä loppuun?

Mimon mami: On se ainakin parempi kun lähtötaso:)?

Aili: Tässä tapauksessa ainakin. En vain ole kovin hyvä maalaamaan. Tuppaa tulla valumia yms. Mutta ehkä se ei parvekkeella haittaa?

Kuukki: Katsotaan, katsotaan:).

Jael: Ulkoseinien rappaus ja maalaus siisti sitä huomattavasti. Aiemmin seinät olivat likaisen ruskeat ja kun siihen vielä lisäsi tuon ruskean lattian ja räjähtäneen pöytäkaluston, niin....

Satu: Jotakin liimaa ne mukaan antoivat. Eniten jännittää se saumaaminen. Huh.

Niin pitäisi, mutta mikä sana siihen keksittäisiin?

Anonyymi kirjoitti...

Ehostus ? Muokkaus ? Muuttaminen ? Korjaaminen ? Täydentäminen ? Koristelu ? Taidat joutua tyytymään tuohon "tuunaamiseen" !

Pöydästäsi on tulossa mainio ! Kylläpäs sinä olet viitseliäs ? Itse olisin peruslaiskana ehkä kiertänyt kaatopaikalta kaupan kautta kotiin...

Keskeneräisyys on niin elämääni kuvaava sana nykyisin; sekä hyvässä että pahassa. Tuleeko koskaan valmista ? Mistään ? Minustakaan ? Ihmettelee: Tiina

Riina kirjoitti...

Ihana Helmi! Meilläkin on innokkaita nelijalkaisia assistentteja. Vähän turhankin innokkaita, ne pitää yleensä sulkea toiseen huoneeseen, jos jotain tosissaan yrittää askarrella. :)

Mine kirjoitti...

Tiina: Olet ihan oikeassa. Nyt lupaan olla valittamatta. Tuunata mitä tuunata. Tuunaaja mikä tuunaaja. Tämä pöytäprojekti oli nyt oma juttuni ja uusi aluevaltaus. En ole ikinä tehnyt näitä mosaiikkijuttuja, mutta tällä oli hyvä harjoitella. Se oli niin roskiskunnossa, että en mitenkään voinut sitä tärvellä. Nyt odotan jännityksellä, että tykkääkö isäntä vai ei....

Keskeneräisenäkin saa olla. Olemmehan jatkuvassa muutoksessa. Valmiiksi tulo on ikäänkuin luopumista elämisestä. Se on varmaankin siis kuolema.

Riina: Helmi on ihana pakkaus. Ja oli niin assistenttia, että sai jo kerran kaikki mosaiikit lentämään ja sen jälkeen hän saikin siirtyä yläkerran parvekkeelle:).

Sennie kirjoitti...

Vau, tosi upea!! Varmasti isäntäkin tykkää:)