Hei, me muutetaan. Siis ihan oikeasti. Tämä tässä valkenee itsellekin hitaasti, mutta varmasti. Yksi askel otettiin taas eteenpäin, kun pistettiin muuttomyynti osa 1 pystyyn. Eli laitettiin myyntiin kaikki sellaiset huonekalut, joita emme ole ottamassa Suomeen mukaan. Näin oli tarkoitus saada kotiin tilaa pahvilaatikoille, joihin rupean mättämään tavaroita kaappi kerrallaan. Myynti sujui onnekseni hyvin, mutta eipä ole ollut aikaa sitten yhtään mihinkään muuhun. Parissa päivässä on kaikki myynnissä olevat tavarat paria vaatekaappia ja pakastinta lukuunottamatta meneet. Hei hei parvekekukat, sisäkukat, yläkerran sohvat, tietokonenurkan kalustus ja esikoisen huoneen huonekalut. Nyt on tilaa, siellä täällä epämääräisiä kasoja ja tekemisen meininki.
Kuukauden päästä järjestetään sitten muuttomyynti osa 2. Silloin kaupataan ne kalusteet, joita ei nyt saatu menemään, kodin koneet ja kaikki kaapista löytynyt meille tarpeeton tavara. Minulla on siis neljä viikkoa aikaa seuloa kaapit, laatikot, hyllyn nurkat ja kellarikomero. Lisähaastetta tehtävään antaa se, että seuraavan kahden viikon aikana olen enemmän ja vähemmän matkoilla. Mutta kyllä tekevä ehtii. Olen itselleni luvannut, että kesäkuun alkuun mennessä täällä on koti paketissa!
Mitä sitten teen kesäkuussa? Maalautan asunnon ja kuuraan sen putipuhtaaksi. Hyvästelen kaupunkini ja siihen liittyvät ihmiset. Siirrän ajatukseni tästä sinne suloiseen Suomeeni. Teen tyylipuhtaan lähdön. Istun Bosborinrannalla tiheään ja kävelen monta katua. Vien meidät ulos syömään. Sanon: "Jää hyvästi sinä ihana Istanbulini. Kaupunkini, joka antoi meille suurenmoiset vuodet, monet ystävät ja muutti meidät siksi, joka nyt olemme. Jään kaipaamaan sinua, mutta nyt minun on aika mennä."
Tai sitten kaikki ei mene niin kuin blogeissa. Riuhdon hikipäässä tavaroita laatikoihin vielä viimeiseen iltaan asti. En saa unta, kun on niin monta liikkuvaa osaa vielä saamatta paikalleen. Tuskastun ja kitisen, sillä sellainen minä olen aina pakatessani. Lopulta horjun autoon ja sanon; "Hyvästi sinä kaupunkini, nyt minä lähden."
Niin tai näin. Blogi on nyt hetken hiljaa. Pakkaan vielä hetken, mutta maanantaina minä lennän kohti Etelää. Ja siitä kuulette sitten, kun palaan. Kuulumisiin!
19 kommenttia :
Mukavaa matkaa Sinulle ja kanssasi matkaajille ! Toivottavasti löysit kesäiset kengät ja hatun helteeseen ? t: Tiina
Ps. Keski-Suomessa on satanut tänään lunta, räntää ja rakeita ! Nyt on maa valkoisena !
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty,joten näyttää siltä että saat/tte tehtyä kaiken suunnitellusti;)Mukavaa matkaa!!
Oikein hyvää muuttoaikaa ja tervetuloa Suomeen takaisin.
Huh, minua alkoi pyörryttää jo ajatuskin tuosta työn määrästä. Olen itse männäviikkoina siivonnut ja järjestellyt kaappeja ja varastoja, ja jo siinä on ollut ihan tarpeeksi hommaa. Mutta kyllähän sitä saa aikaiseksi, kun vaan saa homman alkuun. Aloittaminen on minulle ainakin kaikkein hankalinta.
Hyvää matkaa, minne nyt oletkin menossa! :-)
Toivotan jo näin etukäteen kolay gelsin muuttoa varten! Ja tietenkin hyvää matkaa etelään. :) Ihan tässä itsekin tulee haikealle mielelle, tähän asti kun on päässyt seuraamaan toisen kotikaupungin elämää sinun sanojesi ja kuviesi ansiosta näinkin kaukaa. Ehkä meidänkin pitää jättää pikkuhiljaa hyvästit tälle blogille jota olemme niin tottuneet seuraamaan?
Tsemppiä! Just muuttaneena tiedän, mitä tuskaa pakkailu ja järkkäily voi olla. Teillä vielä niin iso muutto edessä! Mukavia reissuja sinulle!
Muutossa riittää töitä, mutta onneksi olet tehokas ja harjaantunut!
Oikein hyvää ja turvallista matkaa sinulle etelään, Mine!♥
Haikeaa varmaankin . Ihanaa että muuttomyyntinne sujui hyvin;Suomesta tänne takaisin muuttaessa en millään saanut ylimääräisiä ja hyviä huonekaluja myytyä,joten lopuksi jouduin antamaan ne pois hyväntekeväisyysjärjestöille.
Mukavaa matkaa kohti Etelää!
Tiina: Niin on ollut hektistä, että en vieläkään ole ehtinyt vaatteita etsimään, mutta kohta sitten ryhdyn siihen hommaan. Vielä ensin vaatekaapin katsojat ja sitten pakastimen hakija. Kiitos, on mukavaa lähteä vähän muihin maisemiin.
Kirsi: Sen näkee sitten. Jos saan itseni tekemään, tulee valmista. Joskus vain ei meinaa päästä alkuun.
Mummeli: Kiitos, on mukavaa tulla Suomeen.
Satu: Sehän se. Minä olen kyllä sitten aika tehokas pakkaus, kunhan pääsen käyntiin.
Merve: Niin, jutut Istanbulista luonnollisesti loppuu tai ainakin radikaalisti vähenee, kun kaupunki muuttuu. Elämä on sellaista, aikansa kutakin.
Sannabanana: Onhan se sellaista, vaikka ei nyt onneksi olla ihan pahimman luokan hamstraajia. Kaikkein ärsyttävin työmaa on yläkerrassa, eli kaikki ne epämääräiset paperit….
Aili: Tuleepahan samalla tehtyä perusteellinen inventaario:).
Jael: Oli kyllä mukava, että näin hyvin meni kaupaksi. Toivottavasti käy yhtä hyvin osan 2 kanssa! Nyt pitäisi löytää myös kontti...
Huhuh! Minua hengästyttää tuo teidän muutto, vaikken laita tikkua ristiin sen eteen. On varmasti ihan toista muuttaa neljän lapsen kanssa kuin kahden ja ihan toista on muutta maasta toiseen.
Mutta hyvää matkaa sinulle etelään!
Elämä on hyvästejä ja uusia alkuja.
Et kai vain ole menossa Kreikkaan...Mun tekee nyt just sinne mieli. Viime yönä seisoin terassilla ihastelemassa lumisadetta. Voi mun magnoliaani.
Mukavaa reissua!
Sun blogia on kyllä ollut mukava lukea! Ja hei ainahan voit aloittaa tuhat ja yksi tarinaa Helsingissä :D Tai minne ikinä muutattekaan! Tsemppiä muuttopuuhiin ja tervetuloa Suomeen!
Siellä on tosiaan tekemisen meininki. Huh, huh! Itse olen siivoillut varastoja ja tyhjentänyt tavaraa kirpputorille, se on pientä tuohon verrattuna. Voimia puuhaan!
Kirjailijatar: Minä otan tämän nyt positiivisena mahdollisuutena. Saan oikeasti arvioida mitä haluan pitää ja mistä luopua. Päätin, että uuteen kotiin ei tuoda mitään mistä ei pidetä tai mitä ei oikeasti tarvita. Liittyen huonekaluihin, vaatteisiin ja muuhun irtaimistoon.
Leena: En mennyt. Täällä olemme Turkissa ja nautimme pimeistä lämpimistä illoista ja hyvästä seurasta. Kuunnellen myös historian siipien voimakasta havinaa.
Turkin Pippuri: Kyllä niitä tarinoita syntyy ihan varmasti Suomessakin. Ei Helsingissä kylläkään, sillä Suomessa ei kuulu asua suuressa kaupungissa vaan pitää saada nauttia luonnosta!
Cheri: Nyt kun aloittaa ajoissa, ei tarvitse kaikkea tehdä viikon sisällä. Varmaan epätoivo siltikin ehtii iskeä moneen kertaan...
Olet sanonut lopettavasi tämän blogisi mutta jatkavan jossain uudessa muodossa. Miten varmistua, että löytää tiensä siihenkin? Turkki ja Istanbul olivat syy alkaa seurata blogiasi. Olen oppinut pitämään ajatuksistasi ja ilmaisustasi enkä toivoisi jääväni niistä paitsi tulevaisuudessakaan vaikka teema vaihtuisikin.
Tsemppiä muuton valmisteluun. Itse ajattelen kauhun sekaisin tuntein mahdollista aikaa, kun yli 30 vuotta asumaamme taloa läpikäydään muuttoa ajatellen. Pitäisiköhän aloittaa vuosien perspektiivillä? Anisi
Ihana blogisi, voi kyynel, nyt sekin muuttaa muotoaan, sillä emme ehkä saa enää nauttia Istanbulilaisesta ilmeestä. Mutta ehkäpä jotain muuta herkullista on luvassa.
Tsemppiä muuttoon, se on minulle ihan hirvistyksen kauhistus aina, saati joku maasta toiseen muutto, hui! Mutta varmaan saatte sen hoidettua päättäväisyydellä ja positiivisella meiningillä.
Tervetuloa Suomeen, jahka kerkiätte!
http://elamaakuvina.blogspot.fi/
S: Pakko on hyvä motivaattori. Muutto kannattaa siis nähdä positiivisena pakottajana, jolloin on mahdollista päästä turhasta roinasta eroon ja tehdä kotiin perusteellinen siivous. Uusi alku!
Montako vuotta olette siellä asuneet?
Anisi: Hups, en huomannut kommenttiasia. Minä kyllä laitan uuden blogin osoitteen tänne, kun tulee sen aika. Älä huoli, haluan toki kaikki teidät mukaan myös uuteen elämänvaiheeseen.
Ja ehdotan tavaroiden läpikäymistä pikkuhiljaa. Jos 13 vuodessa ehtii hilloa tämän verran kaikenlaista, niin entä sitten 30 vuodessa. Huh.
Kikka: Reilu 13vuotta on nyt asuttu täällä. Lähes koko lasten elämä.
Lähetä kommentti