"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 9. toukokuuta 2014

676. tarina (Kymmenen naista profeettojen kaupungissa)

Epäilemättä olisi viisaampaa, että pysyisin täällä kotona pakkaamassa. Näin voisin välttää sen kiireen ja viime hetken paniikin. Sen sijaan minä pistin tapani mukaan ranttaliksi ja lennätin ihanaisen vertaistukiryhmäni viimeistä kertaa toiselle puolelle maata. Oli kymmenen minulle tärkeäksi tullutta naista ja neljä suurenmoista päivää profeettojen kaupungissa. Terveisiä siis Şanlıurfasta, josta palasin kotiin eilen illalla!






Kävimme perheen kanssa Şanlıurfassa vuosia sitten. Takana oli pitkä matka ja hellelukemat olivat alueella sietämättömät. Aamupäivä oli koluttu Harranissa ja kaupungissa voimat vain loppuivat. Tajusimme kyllä, että alueella olisi ollut paljon nähtävää, mutta basaaria lukuunottamatta kaupunki jäi meiltä näkemättä. Siitä asti se jäi jonnekin mielen sopukoihin kaivertamaan ja olin iloinen, kun naiset olivat heti valmiit tähän matkaan. 

Şanlıurfa, aikaisemmalta nimeltään Edessa tai Urfa, sijaitsee Turkin itäosassa, lähellä Syyrian rajaa. Kaupunki on muslimeille pyhä, mutta sillä on tärkeä sija myös juutalaisille ja kristityille. Tänne sijoittuu ainakin legendoissa Aabraham ja Job. Raamattu käännettiin Edessassa ensimmäisen kerran kreikasta aramean kielelle ja siitä lähti kristinuskon leviäminen aina Kiinaan asti. Edessan Nestoriolaiset julistettiin harhaoppisiksi vuonna 489 ja heidät ajettiin pois kaupungista. Turkkilaisella kaudella kaupungin nimeksi tuli Urfa. Suuri osa kaupungin asukkaista oli armenialaisia ennen kiisteltyä kansanmurhaa. Nykyisin kaupungissa ei oppaamme mukaan asu ollenkaan kristittyjä ja kaikki sen kirkot ja synagogat on muutettu moskeijoiksi.

Urfan päänähtävyys on Balıklıgöl eli kalalammikko, joka sijaitsee viihtyisässä puistossa linnoituksen alla. Legendan mukaan kuningas Nimrod vainosi Aabrahamia ja heitti tämän tuleen. Jumala kuitenkin muutti tulen vedeksi ja hehkuvat puut kaloiksi. Aabraham sai siis vain uintiretken ja siitä lähtien on väki käynyt syöttämässä lammen pyhiä karppeja. Erityisen siunauksen saa se, joka näkee lammessa uiskentelevan valkoisen karpin. Me emme kuuluneet noihin siunattuihin, mutta alue oli todella viehättävä ja useamman vierailun väärti.








Jospa saisin tuollaisen pyhän karpin.


Puisto oli paikallisten suosiossa. Nurmella makaili useampi seurue ja keskellä puistoaluetta oli myös viihtyisä kahvila, jonka kävimme testaamassa matkan aikana. Siellä täällä risteili kalalammikolta lähtevät vesikanavat karppeineen.



Urfan naiset olivat kauniita värikkäissä vaatteissaan. 
Liila oli sevästi väreistä numero yksi.



Illalla kiipesimme puiston yläpuolelle luolaravintolaan. Tai tarkemmin sanottuna luolaravintolan etuosassa olevalle terassille. Ilma oli lämmin, seura oli parasta A-luokkaa ja ruoassakaan ei ollut valittamista. Opimme, että Urfassa käytetään muuta Turkkia reippaammin mausteita ja sen, että kuumaa keittoa ei kesällä syödä! Urfalaisittain oli jo kesä.







Tällainen kymmenen vaalean naisen seurue ei jäänyt huomaamatta kaduilla tallustaessa tai ravintolassa ruokaa suuhun lappaessa. Etenkin, kun nauru oli herkässä ja se kuului kauas:). Paikalliset miehet eivät muuten epäröinneet tulla hyssyttelemään, jos nauru oli liian herkässä:D. En siis ehkä suosittelisi kaupunkia yksin matkustavalle naisihmiselle, mutta joukossa kulkiessa on tuijotuskin helpompi kestää!?

14 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

Viehättävän näköistä paikkaa ! Jännästi kolahti taas nuo iltakuvat -tajusin ykskaks, että kohta niitä on hetki edessä.
Ja täällä alkaa juuri tottua siihen että ilta vaan venyy ja venyy ja venyy...ja hukuttaa ajantajun tyystin, sitä vaan huomaa illan taas tullen.
Voi kuinka odotan niitä Sultanahmetin ihania iltavaloja :)

Aili Mummo kirjoitti...

Mine, kiitos upeasta postauksesta:)
Ollapa tuolla ja tuollaisessa seurassa! ♥♥

Kirsi Cifci kirjoitti...

Reissusta siis palattu...kiva lukea ja nähdä matkan antia, kiitos siitä!

Matkatar kirjoitti...

Ihana retki ja kuvat! Jännää että teidän muutto alkaa nyt olla niin lähellä...

mimon mami kirjoitti...

todella upeaa!

Jael kirjoitti...

Onpa kauniin näköistä;etenkin nuo kanaalialueet:)Toisaalta on sääli,että kaikki muistot muista uskonnoista on pyyhitty pois...

Liivia kirjoitti...

Kuudenneksi alin kuva on hieno!
Ihan ihmeen näköisiä lintuja!
Varmasti mielenkiintoinen paikka. Niin erilaista etten oikein pysty kuvittelemaan tunnelmia.

Mine kirjoitti...

Pepi: Pimeän lämpimät illat on kyllä ihania. Helteitä en kaipaa, mutta niitä iltoja voi tulla ikävä?

Aili: Olisit ollut tervetullut seuraan!

Kirsi: Reissusta on tultu ja maanantaina pitäisi jo lähteä seuraavalle. Saas nähdä kuinka kunto kestää.

Matkatar: Oli mukava matka. Ja kotona ollessa muuttoa ei voi unohtaa:).

Mimon mami: Idässä on oma tunnelmansa, minä tykkään.

Jael: Valloittaja päättää? Surettaa silti jokaisen moskeijaksi muutetun kirkon kohdalla.

Liivia: Linnut oli tosiaan kun kynityt. Ne parveilivat siellä ravintolan sisäpihalla. Sanliurfassa on hyvin vahva arabialainen vaikutus. Arabiaa puhutaan kaduilla ja miehet käyttää salvareita ja turbaaneja.

Jael kirjoitti...

Tämä postauksesi innosti minua myös lukemaan Urfan juutalaisista,jotka joutuivat lähtemään Urfasta vuonna 1896.Huomasin samalla että eräs tämän maan tunnetuimmista kokeista ja Masterchef-tuomari on urfalaistaustainen.Mielenkiintoista! En edes tiennyt mitään urfalaisista ennen tätä.

anumorchy kirjoitti...

Jael juuri tuossa mainitsikin naista Urfan juutalaisista. Piti minunkin siita kertoa.

Mina rakastuin Urfaan ihan taysilla. Jotain jannan kiehtovaa siina ilmapiirissa oli. Taisimme myos kurkistaa j0honkin luolan tapaiseen, missa islamilaisen perinteen mukaan Abraham syntyi.

Muistaisin etta myos monilla miehilla silla seudulla oli sellaisen vaalean lilan variset kafiyat paassa.

Päivi Lemström kirjoitti...

Hei, löysin sinut Akaasian alta-blogin kautta. Viehättäviä kuvia. Meillä myös muuttotouhuja parasta aikaa ja kohti Suomea tällä kertaa Varsovan suunnasta. Tsemppiä ja sinne ja mukavaa viikonloppua!
XX

Terhi kirjoitti...

Iih, ihana kissa, ihan valmiina hyppäämään karppien kimppuun :D

Mine kirjoitti...

Jael: Se on epäilemättä ollut yksi niistä kansojen sulatusuuneista ja on edelleen. Turkkia enemmän kuului arabiaa ja kurdia.

Anu: Minustakin koko tuo alue on kiehtova. Urfa arabialaisine vaikutteineen ja Mardin syyrialaisineen. Ja kun ilmakin oli mitä parhain, pilviverho koko ajan katkomassa ne auringon paahtavimat säteet.

Päivi: Olenkin itseasiassa käynyt hieman sinulla kurkkimassa Aino-Kaisan blogin kautta:). Varsova on ihana. Ja me olemme muuttamassa sinne Aino-Kaisan kaupunkiin, joka on meidän molempien kotikaupunki. Pitääpäs tulla katsomaan myös teidän muuttotouhut. Taitaa olla paluumuuttajia tänä kesänä iso parvi.

Mine kirjoitti...

Terhi: Ja Terhille aina yksi kissa:D.