"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

681. tarina (Vanhankaupungin aurinkoisempi puoli)

Torstaina ajoimme Plovdiviin hakemaan opiskelijatarta kotiin. Sade piti hetken taukoa ja näin saimme näyttää ystäville vanhankaupungin aurinkoisempaa puolta. Ystäväperheen naisväki oli elämänsä ensimmäistä kertaa ulkomailla ja kaikki oli heistä kaunista ja erityisen hienoa. Sellaisessa seurassa on itsenkin kiva kiertää ja pujahdella kirkkoihin ja näköalakukkuloille.





Plovdivin vanhakaupunki on mukavan pieni. Sen kiertää muutamassa tunnissa, ellei sitten jää istuskelemaan johonkin alueen kahvilaan tai ruokapaikkaan. Katselimme hieman tuliaisia, pistäydyimme antiikkiliikkeisiin ja kuuntelimme katusoittajia. Ruusut kukkivat kauneimmillaan ja sisäpihoilta löytyi mitä milloinkin. Oli päättäjäisiään juhlivat koululaiset ja kirkon juomalähteet. Vessakin löytyi ja se oli yllätykseksemme ala Turka.



Jos asuisin Plovdivissa, haluaisin asua täällä ja juoda aamukahvia näillä rapuilla.








Tämä taisi nyt olla kolmas kertani Plovdivin vanhassakaupungissa. On yllättävää kuinka nopeasti sitä alkaa liittämään paikkoihin muistoja. Tuolla on se ravintola, jossa söimme silloin ensimmäisellä kerralla. Tai tuolla on se paikka, jossa otettiin yhteiskuvia. Tuosta kävelimme silloin ylös, mutta emme enää löytäneetkään takaisin autolle. Miten asiat kokikaan silloin ensimmäisen kerran ja onko mukavampi nyt, kun tiedän jo jotakin, johon kannattaa käskeä ystäviä kurkkaamaan?












Opiskelijattaren päivä oli loppunut ja oli aika noutaa hänet asunnoltaan. Ensimmäinen vuosi opintoja on loppusuoralla ja neito on tyytyväinen elämäänsä. On löytynyt oma paikka opiskelijatovereiden keskeltä ja oma tapa elää elämäänsä omillaan. Kotona tulee käytyä, mutta yksinkin on hyvä. Tulevaisuus on edessä ja ehkä nyt jo uskaltaa nähdä sen myös oman kylän ulkopuolella. Se luo tulevaisuuden toivoa koko yhteisölle. Ehkä joku toinenkin nyt uskaltaa yrittää? Meistähän voi tulla vaikka mitä!

6 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Valtioiden rajoilla monia vaikutuksia. Plovdivin ja Istanbulin etäisyys ei ole suuren suuri mutta vallitsevassa uskonnossa taitaa ero olla suurikin. Kristinuskolla vahva jalansija? Säilyi hengissä kommunisminkin ajan? Anisi

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos ihanasta postauksesta, Mine;)
Ihania päiviä sinulle Turkissa tai missä liikuttekin♥♥

Mine kirjoitti...

Anisi: Kyllä uskonnon eron huomaa, mutta huomaa myös kommunismin mukanaan tuoman rappion.

Aili: Ole hyvä, Aili. Nyt ollaan visusti kotona ja pakkaamassa.

Kirsi Cifci kirjoitti...

Kuin aika olisi jotenkin kauniilla tavalla pysähtynyt...kuvasi ovat aivan kuin toisesta ajasta, kauniita ja herkkiä.

Pepi kirjoitti...

Eipä ole nousseet postaukset, lueskelin muutto/pakkauspostausta, pääsin loppuun ja katsoin että mikäs mannekiini täällä....luin sen ja huomasin mainintasi ettei nouse! Lukematta oli tämäkin!

Mikähän ihme bloggerissa tökkii? Monia postauksia muillakin jää nousematta, anonyymien kommentointiestoa en uskalla ajatellakaan ottavani pois, koska roskapostisuodatin ei toimi kunnolla....onko meitä jo liikaa bloggerin kestokyvylle?

No, luettu on :)
Kuitatkoon tämä nyt kommentoinnin muihinkin, tsemppiä pakkailuun!!

Mine kirjoitti...

Kirsi: Bulgariassa minusta tuntuukin, että aika on monessa paikassa pysähtynyt.

Pepi: Bloggeri selvästi sensuroi minua ja nyt on vielä menossa sellainen roskapostipommituskin, että oksat pois.