Istanbulissa on mitä parhain sää. Aurinko paistaa ja lämmittää. On kevään vehreys ja kukkivat kunnaat. Käyn niitä ihastelemassa tästä keittiön ikkunasta aina kahvia juodessani. Todellinen elämäni pyörii pieniä ympyröitä tässä sisätiloissa, eikä tarvitse paljon ulos nokkaansa pistää. Tänään nyt sentään kauppamatkan verran, sillä täytyy sitä pakatessakin näemmä syödä. Tai ainakin juoda näissä lämpötiloissa. Meillä on siis pistetty iso vaihde sisään ja päätetty, että kyllä tästä valmis täytyy tulla. Hyvä välietappi oli maanantaina, kun muuttomiehet hakivat myytyjä kalusteita uusille omistajilleen. Tämä pakotti meitä järjestämään näiden kaappien sisällykset muuttolaatikoihin ja roskapusseihin.
13-vuodessa on kertynyt vaikkapa yksi kaapillinen postikortteja ja kirjeitä. Seasta löytyi mm. Isäinpäivän sanomat vuodelta 2005, kasoittain lasten tekemiä kortteja sekä ystävien lasten joulukorttikuvia. Siinähän sujahti muutama tovi mukavasti niitä lajitellessa.
Laatikkoon pakatut lapsuuskirjat on kaivettu taas esiin. Ääneen on luettu lausahduksia vuosien takaa. Kuvassa lukijat ovat kaikonneet, mutta kirjat eivät yllättäen löytäneet tietään takaisin laatikkoon.
Isännän puuhamaa on ollut mm. taloon hillottujen cd-levyjen järjesteleminen kansioihin. Assistentti on mukana mielellään yhdessä ja toisessakin projektissa. Hän on toiminut mm. silppurina ja repinyt säkillisen papereita pieniksi paloiksi.
Eräitä ei muutto vaivaa yhtään. Aina löytyy jostakin tilaa minimiehelle ja läppärille. Mikäs hätä tässä, kun muut uurastaa ja itse saa rakentaa tietokonemaailmoita patjakasassa.
Vaatekaappimme katosi maanantaina ja se aiheutti ketjureaktion. Minun mättäessä vaatteita sängylle, kävi isäntä siivoamassa kellarin ja toi sieltä varastohyllyt makkariin. Kiinnitti ne seinään ja johan on uusi sisustushitti syntynyt: avovaatehyllyt. Niin kätevät. Kaikki esillä ja valmiina puettavaksi tuosta vain.
Kenkäkaapin katoamisen vuoksi piti myös raivata kylppärin hyllykkö. Se siirtyi kenkähyllyksi eteiseen. Kenkäkaapin laatikoihin tungettu epämääräinen pikkusälä velloi aikansa ruokapöydällä ja oli tehdä muuttajan hulluksi. Päätin suosia Talossa vain kalusteita, joissa ei ole laatikoita. Meillä kun näyttää olevan joku ihme tarve sulloa kaikki epämääräinen sälä laatikoihin ja sen seulominen on rankattu nyt ykkösinhokkien joukkoon tässä muutossa.
Kenkäkaapin laatikoista löytyi mm. hiuspompuloita ja pinnejä, aurinkolasikoteloita, pumpun palasia, kenkälankkeja, kyniä, käyntikortteja, ruuveja, vessapaperirullan loppuja…. Miksi, voi miksi?
Kellarin sisällys taas mahdollisti paikkani auringossa. Parvekkeella on nyt soviteltu kenkiä seuraaviin kasoihin: Otetaan, jätetään, käytetään nyt ja käytetään ehkä tulevassa.
Että tällaisin postauksin taidetaan nyt mennä tämä viikko. Huomenna voisin laittaa listan suomalaisista kirjoista ja meidän DVD-levyistä, jos halukkaita ottajia löytyy? Istanbulilaisten kanssa voin sopia sähköpostilla, että mistä näitä voisi hakea ja Izmirin suunnassa oleville tiedoksi, että sinnekin suunnalle minun olisi mahdollista tulevana viikonloppuna kirjoja ja DVD-levyjä lähetellä.
Seuraavaksi tosielämässä on vuorossa silitystä. Säästän teidät niiltä kuvilta:). Nauttikaahan te auringosta meidänkin puolestamme!
19 kommenttia :
Hymyilyttää tämä teidän muuttohulina. Hyvä siitä tulee! Ja välillä kaipaisi itsekin kaappien, hyllyjen ja laatikoiden raivausta.... Paperia pistin menemään jo pari pussillista ja tulipa kevyt olo jo siitä!
Voimia, tiedan tuon muuttofiiliksen joka mulla muuttuu jossain vaiheessa muuttopsykoosiksi...
Minä luulen, että kotia purkaessa suurin haaste on juuri nuo kortit, kirjeet, vauvakirjat, päiväkirjat ja valokuvat, joita kaikkia tahtoisi jäädä lukemaan, katsomaan, ihastelemaan ja muistelemaan.
Itse en ole muuttanut moneen, moneen vuoteen, mutta ajatuskin kodin siirrosta maasta toiseen saa aikaan sydämen tykytystä ja hikoilua, joten TSEMPPIÄ täältä Keski-Suomesta, jossa viime yönä oli hurja ukkosmyrsky. t: Tiina
Muutto on kyllä kauheaa...meilläkään ei ole edelleenkään kaikkia muuttolaatikoita purettu. Minnekään vaan ei mahdu enää mitään eikä ulkovarasto ole valmis. Välillä meinaa masentaa kun sisällä näyttää kuin pommin jäljiltä. Onneksi ulkona alkaa olla selkeämpää :D
Kuten sanottu tsemppiä pakkauspuuhiin...luulenpa, että lähes joka huushollista löytyy joku purkki tai laatikko jonne "kerätään"se kaikki mikä ei tunnu sopivan minnekään muualle;)ja sitten kun syystä tai toisesta koittaa se päivä, että se sotku pitäisi siivota tai uudelleen sijoittaa-on nauru aika kaukana!Ja varmasti pakkauspuuhasteluiden lomassa tulee yllättäneeksi itsensä lukemassa kirjettä, korttia yms.ja muistelemasta sitä tahi tätä...valokuvista puhumattakaan!
Voi kamala, eipa todella kay kateeksi. Me muutimme viimeksi lahes 10 vuotta sitten ja meita on vaan kaksi aikuista. Jos nyt pitaisi muuttaa, saisin varmaan sydankohtauksen. Ja viela toiseen maahan, hui. Voimia!!!
Positiivisena puolena on se, etta tosiaan tehdaan vahan inventaariota vanhojen tarpeettomien kamojen suhteen. Joita kertyy!!
Sille eteisen laatikolle on myös nimi: miljoonalaatikko. Mä luulen, että joka kodissa on yks sellanen. Ehkä sellanen pitää vaan olla, minne muualle voi muuten laittaa kumilenksut, ponkkarit, klemmarit, kynät, varanapit, kammat, ruuvit, nastat, postikortit, heijastimet ja kaikki muut niin tarpeelliset tavarat! ;)
Tsemiä muuttoon! Ilmottakaa, jos voi olla avuksi.
t. k-muusikko
Huhhuh! Ei käy kateeksi... Olen muuttanut noin 15 kertaa viimeisen 12 vuoden aikana, joten oma tavaramäärä on pysynyt kohtuullisena, mutta miten ihmeessä siltikin (kaikkien muuttojen jälkeen) aina lipastosta löytyy jotain esitteitä vuodelta 2008 tai muuta yhtä tärkeää... :D Tsemppiä!
On vaikeita päätöksiä, tuon otan, tuon jätän. Menee väkisinkin hetkiä, kun tutkii ja miettii mitä tällekkin tekisi. Mutta kaikki järjestyy ja kotimaahan saapuu sitten ne kaikkein tärkeimmät ja rakkimmat ja loput sitten muistojen säkissä. 13 vuotta on pitkä aika kuitenkin.
Kaikkea hyvää muuttonne tiimoille!
Hietzu: Helppo se on siellä toisella puolella hymyillä:). Mutta onneksi täälläkään puolella ei vielä liiemmin ahdista.
Petra: Minä VIHAAN pakkaamista. Lähtöä edeltävän päivän olen aina todella kiukkuinen. Muuttoa edeltävät päivät voi tosiaan olla sitten se sama potenssiin tuhat?
Tiina: Kiitos tsempeistä. Pahin on vielä edessä, eli lastenhuoneet! Huh, se hikoiluttaa jo valmiiksi miljooninen legoineen yms.
Matkatar: Purkamisessa minä olen kyllä nopeaa sorttia, sillä en kestä keskeneräisyyttä siellä toisessa päässä. Nyt koitamme saada kontin Suomeen niin, että olisimme ehtineet jo rempata isommat Talossa ennen sen tuloa. Katsotaan, että onnistuuko.
Kirsi: Jos tämä laatikko on rasite joka kodissa, eikö sitä voisi vain pakata pois? Miten tarpeellinen voi olla niin epämääräistä? Muistan tämän tuskan joka muutosta ja siltikään tilanne ei näköjään ole korjautunut uusien kotien myötä.
Anu: Pitää katsoa tosiaan siltä positiiviselta puolelta. Aikamoinen määrä kamaa on jo edennyt uusille omistajille, roskikseen ja rappusiivoojalle…
K-muusikko: Pidetään tarjous mielessä sitten kun ollaan siinä Petran muuttopsykoosivaiheessa:D. Ja pakata pitäisi ne miljoonalaatikon pikkusälät.
Terhi: Voi apua mikä määrä muuttoja! Mutta toisaalta se voi kyllä mukavasti pitää tavaramäärän kohtuullisena, kun koko ajan saa olla pakkaamassa.
Mummeli: Meillä on kyllä aika selvää, että mitä otetaan ja mitä jätetään. Kunhan vain konttifirman kanssa päästään yhteisymmärrykseen siitä, että mahtuuko kaikki haluamamme mukaan:).
Elämänne inventaario - ehkä monessakin suhteessa.
Saas nähdä, kuinka hyvin karsinta osuu kohdalleen vai joutaako jotain tarpeettomana uudenkin kodin roskapönttöihin. Mutta ehkäpä luopumisen tuska on teille tuntematonta. Anisi
Kova touhu teillä siellä...:) Meillä on samanlainen ryijy, Vuohet viidassa..:)
Eipä käy siskokulta kateeksi... Ja miljoonalaatikoista, mulla ei taida muita ollakkaan. Nimim. kyllä kaikki järjestyksen saa aikaiseksi, mutta nero hallitsee kaaoksen. Tai sitten vaan pirun laiska huushollaaja, jolla on järjettömästi turhaa tilaa. Mahtuu komeesti oleen boheemi.
Osanottoni Mine:)
Mahtavan työn olette pian tehneet, sitten on vuorossa Suomessa kodin rakentaminen ♥♥
Hyvää viikkoa teille kaikille! ♥
Anisi: Kyllä. Ja seuraavaksi pitäisi inventaarioida nuo lasten lelut ja vaatteet. Kuka antaisi virtaa siihen hommaan?
Irmastiin: Perintöryijy:). Ja touhua riittää.
Sami: Se on sitten sukuvika. Täältäkään ei löydy yhtään järjestelmällistä laatikkoa vaan ihan justiinsa vaan näitä sotkukasoja. Kuka ihme täällä sotkee ja sulloo tätä kamaa joka paikkaan?
Aili: Kiitos. Toivon, että rakentaminen on purkamista helpompaa? Ja välissä pitäisi vielä tehdä se remontti!
Vähän sanattomaksi veti esimerkiksi tuo korttikasa. ;-D
Mä kun olen nyt saanut huushollin siivottua, olen päättänyt, että en enää tunge yhtäkään tavaraa piiloon mihinkään laatikkoon tai jätä sitä jonnekin, minne se ei kuulu, vaan vien sen HETI omalle paikalleen. Saa nähdä, kuinka monta viikkoa tämä päätös pitää, ja miten pian laatikot alkavat taas tursuilla. :-D
Tsemppiä teille! Hiljaa hyvä tulee! Ja miksei vähän vauhdikkaamminkin. :-)
Alkaa näyttää aika todelta, muutto siis;) Jään odottamaan toisen blogin aukeamista...
Minusta tuntuu, että teillä lähtee enemmän kuin ykis kaunis matto mukaan;)
Satu: Meillä kun ei voi itsekseen päättää. Tai voi päättää, mutta jos muita ei haittaa laatikoiden roinat, niin minkäs teet. Eikä kai minuakaan muulloin niin kovin haittaa, kun nyt tässä muuton alla.
Leena: Meiltä lähtee matot mukaan, mutta vain yksi on käsin tehty.
Muutot ovat kyllä ikäviä ja stressaavia. Itse olen tyhjentänyt varastoja kirpputorille ja joskus täällä näyttää ihan samalta. En vain taida olla niin tehokas ja päättäväinen kuin sinä, vaan tavarat kuljeksivat aikansa ja päätyvät takaisin varastoon.
Lähetä kommentti