"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 23. toukokuuta 2011

6. tarina (Nemrut Dağı)

Kappadokia jäi taakse, samoin surun kaupunki Malatya. Tie Nemrut-vuorelle oli kapea, mutkikas ja kaunis. Ajoimme kilpaa auringon kanssa. Tavoitteenamme oli ehtiä perille ennen auringonlaskua.



Kahden tunnin ajan nousimme vuoren seinämää pitkin korkeammalle ja korkeammalle. Asutus harveni, mutta maisemissa riitti ihailtavaa. Silloin tällöin vastaan tuli vuoren asukki aasilla ratsastaen. Useimmiten aasin selässä istui nuori ryhdikäs nainen takanaan maalauksellinen vuorimaisema. "Kehtaisipa kuvata tuon" huokasin jokaisen ratsastajan kohdalla. Takapenkkiä mietitytti vain Nemrutvuoren hotellitilanne. "Onko täällä yhtään hotellia? Eihän meidän vain tarvitse ajaa tänään enää tätä tietä takaisin?"

Juuri ennen vuoren huippua, ylhäisessä yksinäisyydessään, seisoi askeettisen näköinen hotelli Güneş. Näin helposti hotellin valinta ei ollut aiemmin käynytkään. Ottaa tai jättää - päätimme ottaa. Hotellivarauksen jälkeen ehdimme vielä vuorelle ennen auringonlaskua.

Nemrutin patsaat olivat näkemisen arvoisia, mutta vuorelle kannatti kivuta myös patsaiden ympäristön vuoksi. Ympärillä avautui vuorenhuippu toisensa jälkeen. Yhtäkään rakennusta ei näkynyt, ympärillä oli vain luonnon muovaama maisema, taivas ja syvä hiljaisuus.








Yksin emme maisemia ihailleet. Moni muukin oli tähdännyt tulonsa vuorelle auringonlaskun aikaan. Kivillä ja maahan levitetyillä liinoilla istui perheitä piknikkiä pitämässä, nuoria pareja toisiinsa nojaten sekä yksinäisiä matkalaisia. Vaikka vuorella oli paljon ihmisiä, tuntui jotenkin hartaalta seurata hiljaisuudessa auringonlaskua ja sitä seuraavaa väri-iloittelua.





Aurinko oli laskenut. Ilta viilentynyt ja pimentynyt. Automme vieressä piknikkiä pitänyt Malatyalais-perhe oli varustanut meidät pussillisella puutarhansa aprikooseja. Hotelli Güneş kutsui nukkumaan vaatimattomien seiniensä suojiin.

Tiesitkö tätä? Maailman perintölistallekin päässyt Nemrut dağı löytyi vasta vuonna 1881 saksalaisen insinöörin tehdessä Ottomaaneille huoltoteitä yli 2000 metriä korkealla vuorella. Tämänkin jälkeen vuori eli rauhassa omaa hiljaista elämäänsä vuoteen 1953 asti. Sen jälkeen alkoi arkeologiset kaivaukset ja Nemrutista tuli yksi turkkilaisen turismin tähdistä. Vuoren huipulta löytyy suuria istuvia patsaita. Ilmeisesti ne rakennettiin aikanaan kuninkaan hautamuistomerkiksi. Maanjäristykset ja muut luonnonmullistukset ovat vuosien myötä tiputtaneet patsailta päät.

Ei kommentteja :