9.tarina (Van-järven Akdamar)

Tulivuoren purkauksesta alkunsa saanut Van-järvi lepäsi silmieni alla. Aamu-uinnilla oli käyty sen mineraalipitoisessa ja emäksisessä vedessä, kaivettu hiekkaa rannalla ja levätty pitkän matkan rasituksista. Seuraavaksi oli tarkoitus etsiä laiva, jolla pääsisimme kolmen kilometrin päässä sijaitsevalle Akdamar-saarelle.

Vanin kaupunki sijaitsee Itä-Turkissa. Kaupungissa itsessään oli hyvin vähän syytä matkustaa näille leveysasteille. Van-järven helmi oli selvästi muidenkin turistien mielestä Akdamar-saaren Pyhän Ristin Kirkko, Armenialaisen arkkitehtuurin mestariteos. Turkin lehdistössä kirkon restauroinnista käytiin aikoinaan kipakkaa keskustelua. Monen mielestä rahat olisi voitu käyttää parempaankin tarkoitukseen, kun kirkon kunnostukseen. Valtio päätti onneksi kuitenkin restauroida kirkon vuonna 2007 ja nyt saimme omin silmin ihailla työn tuloksia.

Saari itsessään oli jo kaunis ja jotenkin suomalainen. Saaristossa lapsuutensa viettäneelle löytyi paljon tuttua. Kitukasvuiset havupuut ja kalliorannat. Pojilla riitti puuhaa jouskatarvikkeita etsiessä ja pujahdellessa vanhan luostarin raunioihin. Kirkko seisoi jykevästi paikallaan raunioiden reunalla.

Olimme tulleet aiemmilla reissuillamme siihen tulokseen, että armenialaista kristillisyyttä sävyttää iloisuus. Sama tunne tuli tätäkin kirkkoa katsellessa. Sisällä oli vielä rippeitä alkuperäisistä maalauksista. Ulkopuolella kiersi  taidokkaat ja jotenkin sympaattiset kaiverrukset. Pyhäkoulussa käyneet lapsemme löysivät niistä monta tuttua tarinaa. "Katsokaa, tuolla on Joona ja valas!" "Ja tuolla Daniel leijonien luolassa". "Aatami ja Eeva, sekä Daavid ja Goljat!"

Ennen paluumatkaa ehdittiin vielä rakentaa ne jouskat ja onki. Jälkimmäistä testattiinkin paluumatkalla laivassa. Kalaa ei saatu, mutta oltiin taas kokemusta rikkaampia.