Autokin oli kokenut monenlaista. Nivelet narisivat. Alla oli vararengas rengasrikon jäljiltä. Istanbulissa mieheni vei reissussa rähjääntynyttä menopeliämme huoltoon. Hän selitteli huoltomiehelle auton kuntoa kertoen lomamatkastamme Turkin itärajalle ja takaisin. Huoltomies katsoi miestäni hieman tutkivasti ja tuumasi: "Ja tuotako te kutsutte lomaksi?"
Matkamme eivät useinkaan ole levoksi. Lapset eivät aina jaksa olla kiinnostuneita raunioista, kirkoista tai muista historiallisista paikoista. On narinaa, valitusta ja kiukkua. Isä ja äitikin osaavat olla kenkkuja. Usein autossa mietititään, että onko tässä mitään järkeä? Pitäisikö lopettaa nämä omatoimimatkat ja käyttää rahat lentolippuun välille Istanbul-Helsinki-Istanbul?
Jälkikäteen aika kultaa muistot ja ikävä unohtuu. Matkan mukavat puolet nousevat pintaan, ja usein reissun ikävätkin asiat muuttuvat seikkailuksi. "Muistatteko, kun rengas hajosi sillä tyhjällä tiellä ja isi ei meinannut löytää pulttiavainta? Oli tulossa ilta, ja se lehmä siinä tien vieressä oli niin söpö?"
Silloin äiti tietää, että on aika kaivaa matkakirjat esille ja aloittaa seuraavan matkan suunnittelu.
Tervetuloa kuulemaan tarinoita matkamme varrelta!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti