"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 2. kesäkuuta 2011

11. tarina (Hasankeyf ja pieni maailma)

Hasankeyf oli kuin pieni Kappadokia kallioon koverrettuine asuntoineen. Ovien edustoilla olevat puupinot ja ikkunaverhot kertoivat asuntojen olevan vielä asuinkäytössä. Siellä täällä seisoi kaupustelijoita turistirihkamaan myymässä, mutta turistirysäksi ei paikkaa voinut sanoa.

Kiipesimme ylöspäin rappusia pitkin. Toisen kaupustelijan kohdalla jo jäimme suustamme kiinni. "Mistä te tulette?" "Olemme suomalaisia, mutta asumme Istanbulissa." "Suomalaisiako? Setäni asuu Suomessa, Kotkassa." "Ihanko totta? Mekin olemme alkujaan Kotkasta." "Todellako? Setäni on työssä pizzakulmassa Kotkassa, sanokaa hänelle terveisiä, kun menette sinne". Lupasimme tietenkin toimittaa terveiset perille. Kyllä maailma on pieni.




Jatkaessamme kipuamista saapui hiekkamyrsky kuin tyhjästä. Hiekkaa tunki suuhun ja silmiin. Kamera oli pakko piilottaa helmojen alle suojiin ja kietoa kasvojen suojaksi huivia. Periksi ei kuitenkaan haluttu antaa, kun mahdollisuuksia Hasankeyfin näkemiseen ei ehkä enää tulisi. Välillä puikahdettiin avonaisesta luolan aukosta sisään odottamaan, josko hiekkamyrsky osoittaisi laantumisen merkkejä. Ei osoittanut.

Lopulta päästiin rappusten yläpäähän. Luotiin silmäyksiä alhaalla virtaavaan jokeen ja rinteellä avautuvaan kylään.  Mietin mihin asti padottu vesi mahdollisesti nousisi. Säästyisikö edes nämä ylinnä olevat talot? Paluumatka autolle mentiin lähes juoksuaskelin. Tuliaisia Hasankeyfistä löytyi tulevina päivinä autosta, vaatteiden käänteistä, lasten korvista ja hiuksista jne. Hienoa hiekkaa joka puolella.






Terveiset on vielä viemättä ja lupaus lunastamatta. Ehkä tänä kesänä etsimme vielä Pizzakulmaa Kotkassa ja kyselemme onko siellä työskentelevillä sedillä sukua Hasankeyfissä.

2 kommenttia :

-Sami- kirjoitti...

Muistelenpa, että Kotkassa oli aikanaan ja siitä on lienee aika kauan aikaa sitten pitseria nimeltään Pizza Corner... Se oli Hovinsaarella Kotkantien ja Edelfeltinkadun kulmassa. Paikalla on nykyisin lienee Corner Pub. Ollessani töissä Kotkan Energian voimalaitoksella poikkesimme silloin tällöin töiden jälkeen tuohon pubiin oluelle ja Simpsonit TV sarjan innoittamina kutsuimme paikkaa Moen Baariksi... Ja aikaa ennen sinun syntymää kun asuttiin Hovinsaaarella käytiin siinä samaisessa paikassa usein äidin kanssa ja minä sain noilta reissuilta muovisen pienen leikkiauton "markan auton". Mulla oli niitä melkoinen kokoelma silloin. Liekkö setä tarkoittanut tuota kulmapitseriaa...

Mine kirjoitti...

Kiitos tästä muistelosta ja vinkistä:). Kotkan kokoisessa kaupungissakin turkkilaisia pizzerioita on tietääkseni aikankin neljä tai viisi. Niistä lähes kaikki sijaitsee jossakin kulmassa. Yritän jossakin vaiheessa kiertää ne kaikki. Katsotaan sitten, että tärppääkö. Terveiset on ollut matkalla kohta kaksi vuotta.