Hasankeyfiä lähestyessämme huomasimme ensin kauniin joen ja vanhan sillan rauniot. Tie kulki uutta siltaa pitkin Tigrisin rantaan, jossa sijaitsivat ravintolat. Joen ylle oli rakennettu oleskelupaikkoja. Tyynyillä löhöillen sai odotella lihan kypsymistä rannan grilleissä. Tasanteen alla virtasi joki vuolaasti, mutta rannassa lapset kahlasivat vaarallisen näköisesti. Omilleni en antanut lupaa mennä veteen, joten keskittyivät nostattamaan verenpainettani keikkumalla laidoilla.
Hieman saapumisemme jälkeen ja jätettyämme tilauksen, saapui nuori mies kutsumaan miestäni viereiselle tasanteelle. Siellä istui joukko miehiä syömässä. Lasten kanssa jäimme odottelemaan ruokaamme, keikkumaan kaiteilla ja seurailemaan mitä naapuritasanteella tapahtui. Sinne mieheni asettautui muiden miesten sekaan ja tarjoilu rupesi pelaamaan. Kädet huitoivat ja keskustelu näytti vilkkaalta.
Turkissa itä on jakaantunut Istanbuliakin selvemmin miesten ja naisten maailmoiksi. Naisia näkyi lähinnä pelloilla tai talojen pihoilla. Kaupungeissa ja kaupoissa asioidessani olin paikoin jo kiusallisen tarkkailun kohteena. Mieheni sen sijaan sai muuallakin kutsuja miesseuraan, joten olin jo oppinut lasten kanssa kiltisti odottelemaan omalla paikallani. Ihan omasta vapaasta tahdostani.
Ruokamme saapuessa mieheni saapui naapuritasanteelta. Mukanaan hänellä oli paistettua lihaa perheellekin maistiaisiksi. Pöytäseurueessa oli istunut silmäätekeviä herroja naapurikaupungista. Joukossa oli ollut myös kiistellyn patopojektin nokkamies. Mieheni ihmettelyyn kylän hävittämisestä hän oli vakuutellut projektin tarpeellisuutta alueen kehittämiseksi. Ilmeisesti hänkin kuitenkin viihtyi Hasankeyfissä, koska tapasivat kuulema tulla rantaravintolaan omien lihojensa kanssa silloin tällöin. Vielä, kun pystyivät.
Hyvät oli lihat, niin itse tilatut kuin naapuripöydästä lähetetytkin. Tigris oli kaunis ja ympärillä kohoava Hasankeyf niin sympaattinen. Patoprojektin nokkamiehelle olisi kyllä tehnyt mieli esittää muutama kiukkuinen vastalause Hasankeyfin upottamisesta. Ne jäivät kuitenkin sanomatta, sillä olin naisen paikalla.
Naapuripöytä teki lähtöä. Meillä oli edessä kierros Hasankeyfissä, joka vielä oli olemassa. Onneksi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti