"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

10. tarina (Hasankeyf ja naisen paikka)

Matkalla Midyatiin oli pakko pistäytyä Hansankeyfissä Tigris- joen rannalla. Pakko siksi, että pian koko paikkaa ei enää ole. Turkin massiiviset pato-projektit ovat herättäneet keskusteluja puolesta ja vastaan.  Päättävän tahon mielestä patojen hyödyt ovat niin suuria, että Hasankeyfin kaltaiset historialliset helmet kannattaa upottaa Tigrisin uumeniin.

Hasankeyfiä lähestyessämme huomasimme ensin kauniin joen ja vanhan sillan rauniot. Tie kulki uutta siltaa pitkin Tigrisin rantaan, jossa sijaitsivat ravintolat. Joen ylle oli rakennettu oleskelupaikkoja. Tyynyillä löhöillen sai odotella lihan kypsymistä rannan grilleissä. Tasanteen alla virtasi joki vuolaasti, mutta rannassa lapset kahlasivat vaarallisen näköisesti. Omilleni en antanut lupaa mennä veteen, joten keskittyivät nostattamaan verenpainettani keikkumalla laidoilla.





Hieman saapumisemme jälkeen ja jätettyämme tilauksen, saapui nuori mies kutsumaan miestäni viereiselle tasanteelle. Siellä istui joukko miehiä syömässä. Lasten kanssa jäimme odottelemaan ruokaamme, keikkumaan kaiteilla ja seurailemaan mitä naapuritasanteella tapahtui. Sinne mieheni asettautui muiden miesten sekaan ja tarjoilu rupesi pelaamaan. Kädet huitoivat ja keskustelu näytti vilkkaalta.



Turkissa itä on jakaantunut Istanbuliakin selvemmin miesten ja naisten maailmoiksi. Naisia näkyi lähinnä pelloilla tai talojen pihoilla. Kaupungeissa ja kaupoissa asioidessani olin paikoin jo kiusallisen tarkkailun kohteena. Mieheni sen sijaan sai muuallakin kutsuja miesseuraan, joten olin jo oppinut lasten kanssa kiltisti odottelemaan omalla paikallani. Ihan omasta vapaasta tahdostani.

Ruokamme saapuessa mieheni saapui naapuritasanteelta. Mukanaan hänellä oli paistettua lihaa perheellekin maistiaisiksi.  Pöytäseurueessa oli istunut silmäätekeviä herroja naapurikaupungista. Joukossa oli ollut myös kiistellyn patopojektin nokkamies. Mieheni ihmettelyyn kylän hävittämisestä hän oli vakuutellut projektin tarpeellisuutta alueen kehittämiseksi. Ilmeisesti hänkin kuitenkin viihtyi Hasankeyfissä, koska tapasivat kuulema tulla rantaravintolaan omien lihojensa kanssa silloin tällöin. Vielä, kun pystyivät.

Hyvät oli lihat, niin itse tilatut kuin naapuripöydästä lähetetytkin. Tigris oli kaunis ja ympärillä kohoava Hasankeyf niin sympaattinen. Patoprojektin nokkamiehelle olisi kyllä tehnyt mieli esittää muutama kiukkuinen vastalause Hasankeyfin upottamisesta. Ne jäivät kuitenkin sanomatta, sillä olin naisen paikalla.

Naapuripöytä teki lähtöä. Meillä oli edessä kierros Hasankeyfissä, joka vielä oli olemassa. Onneksi.

Ei kommentteja :