Deyrul Zafaran luostari oli muutaman kilometrin päässä Mardinista. Kävimme senkin vilkaisemassa ennen matkamme jatkumista uusiin maisemiin. Luostari oli Morgabrielia vaatimattomampi, mutta syyrialaisille tärkeämpi. Siellä oli mm. patriarkaatti ennen muuttoaan Damaskokseen.
Syyrialaiset luostarit olivat lapsiemme mieleen. Siellä kun ei ole oikeastaan ollekaan kuvia, ikoneita tai tauluja. Näin ollen isä ja äiti saivat kuvauksensa normaalia nopeammin tehtyä. Kun oli vietetty reilu tunti kuumassa luostarissa oli lasten sopivaa toivoa vaikka jäätelöitä. Tässä perheessä kun on sellainen kirjoittamaton sääntö, että jos on tiedossa kohteita, joissa lasten täytyy jaksaa, sitä seuraa jotakin lapsillekin kivaa. Lomilla ei ole jäätelö-kiintiöitä ja karkkipäiväkin on tarvittaessa joka päivä.
Luostarin kahvilassa syötiin siis kahvit ja jäätelöt uneliaassa seurassa. Sitten matka jatkui.
Näiden Mardin-tarinoiden kautta lähetän lämpimät terveiset ystävillemme J&J:lle, jotka uskoivat sanani kaupungin ihanuudesta ja ovat pian lentämässä paikan päälle kokemaan ja katsomaan itse. Toivon, että kaupunki vastaa odotuksiinne ja luo myös teille ihania muistoja. Muistakaa ottaa hellehatut matkaan:).
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti