Luostarin pääkirkossa oli menossa kastejuhla. Naiset pitsihunnuissaan, papit värikkäissä kaavuissaan ja pitkissä parroissaan. Kurkistelimme tapahtumia ihastellen ovensuussa. Oppaamme kertoi juhlaväen olevan Syyriasta. "Tämä nuoripari kärsi vuosia lapsettomuudesta ja siksi he matkustivat luostariin rukoilemaan lasta itselleen. Matka ei jäänyt turhaksi, sillä nyt he tulivat kastamaan pojan tänne, kiitoksena Jumalalle". Nimessäänkin tämä pieni kantoi muistoa alkutaipaleensa ihmeellisistä tapahtumista. Gabriel - "Jumala voi".
Mekin saimme kutsun tulla juhlaan mukaan. Kiedoimme siis tyttöjen kanssa huivit päähän kirkon takaosasta ja astuimme sisään. Kirkossa tuoksui suitsukkeet ja ihmiset lauloivat. Juhaväki käveli vapaasti kirkon sisällä. Papit voitelivat vauvan öljyllä Pyhän Hengen saamisen vertauskuvana ja sen jälkeen öljyinen poika upotettiin kastealtaaseen. Kyseessä oli selvästikin todellinen ihmevauva, sillä pieni Gabriel hymyili tarttuvaa hymyä koko kastetilaisuuden ajan.
Tilaisuuden lopussa Gabriel puettiin seurakunnan keskellä omiin vaatteisiinsa ja laitettiin päiväunille vaunuihin. Me jatkoimme oppaamme kanssa kierrosta Morgabrielissa, jonka tulimme aina muistamaan Gabrielin luostarina.
Tiesitkö tämän? Syyrialaisortodoksit hautaavat pappinsa papin puvuissa istuvassa asennossa. Näin he ovat heti valmiina nousemaan Herraansa vastaan, kun tämä tulee. Näitä hautoja oli Morgabrieliin kertynyt vuosien varrella useita.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti