"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 2. tammikuuta 2012

122. tarina (Curtea de Arges- haudatut kuninkaalliset)

Bucharestin jälkeen ajattelin, että Romanian suuret kaupungit saisivat jäädä. En halunnut lomallani katsoa ankeita betonitaloja, vaan kaikkea kaunista. Toivoin edelleen, että sitä kaunista myös löytäisimme. Illaksi ajoimme Romanian Wallachiaan ja siellä pieneen Curtea de Argesin kaupunkiin.

Hiljaisella kylänraitilla kävelimme lasten kanssa kauppaan ostamaan iltaherkkuja. Kurkistelimme pihoille, katselimme taloja ja silloin tällöin vastaan käveleviä ihmisiä. Iltahetki hotellihuoneessa oli rauhallinen kunnes ulkoa kantautui koiralauman vihaista haukuntaa. Ikkunasta katselimme varsinaista jännitysnäytelmää. Hotellin ikkunan alla hullunaan haukkuva koiralauma otti vastaan paikallisen mummon ja piiritti tämän. Melkein jo huusimme hädissämme palokuntaa ja poliisia. Mummo sen sijaan nosti keppinsä ja heristi sitä siihen malliin vakuuttavasti, että koirajengi teki kunniakujan, jota pitkin mummo käveli tiehensä. Näky jäi siinä määrin mieliin, että emme harrastaneet koko lomallamme iltakävelyjä maaseudulla.

Aamulla oli vuorossa aamupala ja Curtea de Argesin nähtävyydet. Siinä ei kauaa kestänytkään. Kaupunki oli 1400-luvulla Wallachian (Romania on jaettu kuuteen osaan ja Wallachia yksi näistä osista) pääkaupunki, jossa sijaitsi ruhtinaan palatsi. Nykyään ruhtinaallisuudesta ei ole jäljellä montakaan merkkiä. Kaupungin vetonaula on sen kirkko, joka on alueen vanhimpia rakennuksia.  Sinne mekin siis suunnistimme.






Kirkon lattian alla makasi kaksi Romanian kuningasparia. Näistä kansalle rakkain oli kaikesta päätellen ollut vuonna 1938 kuollut kuningatar Marie puolisoineen. Marieenhan olimme törmänneet aiemmin täällä. Marien ja puolisonsa aikana Romania vielä kukoisti. Heitä seuranneella kuningas Carol II:lla alkoi olla jo diktaattorin elkeitä ja seuraava kuningas laitettiin pois viraltaan. Kuninkaita seurasi kommunismi ja Ceausescu ja senhän me jo tiedämme, mitä hän sai aikaan.

Ceausescu ei ollut ainakaan kirkkojen ystävä. Romanian kirkkoja ja luostareita hävitettiin hänen aikanaan systemaattisesti. Yhtä systemaattisesti niitä tällä hetkellä rakennettiin taas uudestaan. Curtea de Argesin kirkko palveli myös silmiemme edessä paikalle saapuvia ihmisiä väsymättä. Papit sieluja hoitamassa ja jakamassa siunauksia ja enkeli-kortteja lapsillemme. Lukuisat kynttilät loistamassa ihmisten rukouksia taivaaseen tiettäväksi.








Jokaisen nähtävyyden vieressä seisoi lastemme iloksi matkamuistokojuja. Kirkkoalueella uskonnollista rihkamaa myyviä ja ulkopuolella sitten kaikkea muuta. Jos kuopuksen silmät loistivat papilta saadusta enkeli-kortista, kolmosen silmät sitten jostakin ihan muusta. "Vähäkö hieno- pakko saada".





8 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Miten kaunis kirkko! Kiitos taas tästä hienosta matkakertomuksesta. No joo pojat,....;D

Kirjailijatar kirjoitti...

Nyt näen silmissäni vain tuon mummon heristämässä koirille keppiä. Siinä on rohkea mummo.

Meistä ne Istanbulin kulkukoiratkin olivat niin lutuisia, mutta kun luin ja kuulin sinun tarinoitasi siitä, mitä koirat voivat tehdä, emme ihan niin varauksetta paijanneetkaan niitä kuin ennen.

Mine kirjoitti...

Yaelian: pojat on poikia, onneksi. Monesti mietin, että on rikkaus saada olla poikien sekä tyttöjen äiti. Kaksi niin erilaista maailmaa kasvaa silmien eteen:).

Kirjailijatar: Sanos muuta. Minä olisin siinä tilanteessa jähmettynyt kauhusta. Mutta tämä mummo olisi ansainnut oman You Tube videonsa toiminnallaan. Katukoirilla on kaksi mieltä. Yleensä sympaattinen päivämieli ja sitten uhitteleva yömieli.

pikkujutut kirjoitti...

Meillä olisi voinut kyllä käydä samoin tuon pikkumiehen kohdalla, tarkoitan noita kiinnostuksen kohteita :). Nämä sinun postaukset ovat vallan mielenkiintoisia, meillä on suunnitelmissa joskus ajella pois täältä ja matkareitti vielä avoin.Tässähä alkaa Euroopan itäpuolikin vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Voi, suosittelen lämpimästi. Siellä on niin monta kaunista maata. Bulgaria, Romania, Puola, Unkari, Tsekki jne. Ainakin kaksi reissua meidän paluumatkoistamme on vielä tarinoimatta, molemmat tuolta Itä-Euroopasta. Ja kun kauneuteen lisää sanan HALPA on hyvä matka tiedossa. Meitäkin kun on näin iso porukka, että tarvitaan hotellissa, joko sviitti tai kaksi huonetta ja syödäkin täytyy niin näitä raha-asioita on pakko miettiä.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä tuo mummo-juttu... :D

Anonyymi kirjoitti...

(jälleen kerran t.helist)

Mine kirjoitti...

Helist: Hän olikin ihan supermummo. Taitaa tehdä samaa hommaa joka kerta iltakävelyllään, kun ei yhtään hätkähtänyt:).