"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

198. tarina (Tammisaari- mahdottomia unelmia)

Hangon naapurissa uinui toinen kesäidylli eli Tammisaari. Ennen se oli oma kaupunkinsa, mutta vuodesta 2009 se on ollut Raaseporin taajama. Tammisaari on kaksikielinen ja enemmistö puhuu sitä meille toista kotimaista eli ruotsia. Kaupungilla, ei kun taajamalla, on pitkä historiansa. Sen johdosta pääsimme kävelemään keskelle vanhaa puutaloaluetta. Talot olivat kauniit, portit ja pihat somia. Hauskoja olivat myös ne kapoiset tiet ja niiden nimet. Miten ihanaa olisi asua Hatuntekijänkadulla punaisen portin takana. Juoda kahvia puutarhakeinussa sireenipuskan alla. Tietysti hellehattu päässä.











Puutaloalueen keskellä seisoi vankka kivinen kirkko. Tammisaaren kirkko rakennettiin 1600-luvulla. Nykyisen asunsa kirkko sai vuonna 1821 tulipalon jälkeen. Me pujahdimme valoisaan kirkkoon ihastelemaan. Oppaalla oli lapsille yllätys. Kasa etsimistehtäviä kirkon ulkoa ja sisältä. Miten loistava idea! Lasten kirmatessa etsimässä me saimme rauhassa keskittyä kirkon yksityiskohtiin sisällä. Pienet asiat voivat joskus tehdä suuria. Suuria tunnelmia, vaikutuksia ja mielikuvia. Pisteet Tammisaaren kirkolle.








Kirkon jälkeen saimme vielä hetken ihastella puutaloja. Haaveilla miten ihanaa olisi asua noiden pyöreiden ikkunoiden takana. Kuinka kävelisin näitä katuja pitkin satamaan tai kaupoille. Lapset reput selässä kouluun. Kuinka kattaisin lounaan pihalle, tuonne noin. Paijaisin talon puista seinää. Koko elämäni hidastuisi ja keskittyisin oleelliseen. Tällaisessa ympäristössä ei voisi elää kuin pyyteetöntä, kaunista ja hyvää elämää.






Rannassa hyppäsimme autoon ja ajoimme talolle. Ryntäsin etuovi.comiin. Sen parempaa realiteettiterapeuttia ei olekaan kun raha. Pidä talosi Tammisaari. Sinne päästäkseen täytyy olla Kroisos ja raataa työssä kuin mielipuoli. Voittaa lotossa tai periä amerikantäti. Ennenkaikkea, täytyisi toivoa jonkun kuolemaa, sillä kuka niistä taloista nyt mihinkään muuttaisi. "Happamia," sanoi kettu pihlajanmarjoista.



Unelmat ovat onneksi ilmaisia. Saavutettavissa olevia unelmia varten täytyy opetella unelmoimaan oman kokoisia unelmia. Lanseeraan siis uuden sananlaskun vapaasti käytettäväksi: Ei auta itku Suomen asuntomarkkinoilla.

6 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Todella kaunis kirkko, niin valoisa ja raikas!

Onneksi unelmat ovat ilmaisia, muuten elämä olisi aika kuivaa. Hyvin sanottu "täytyy opetella unelmoimaan oman kokoisia unelmia" Onneksi ne eivät ole yhtään sen vähäpätöisempiä, kuin ne isommat unelmat.

Oletko enemmän kaupungin vilskeen tyttö(nainen) vai rakastatko enemmän rauhaa? Olen ymmärtänyt, että tykkäät rauhallisista kaupungeista/paikoista, mutta pystyisitkö elämään sellaisissa paikoissa? Onko Istanbul muovannut sinusta ollenkaan kaupunkilaista? Nämä ajatukset heräsivät noista talohaaveista. Kesäpaikaksi ovat varmaan unelmien täyttymys, mutta entä ympärivuotinen asuminen, tylsistyisikö ihminen? Kunhan pohdiskelen. :)

Helist

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi unelmat ovat ilmaisia; oikein osuvasti sanottu ! Mutta onni ei aina tule pelkästä haaveilusta; joskus täytyy tehdä paljon työtä ja sekin voi olla palkitsevaa...Toisaalta kyllä minulle kelpaisi se Amerikan perintö, jota EI muuten ole tulossa. Suomessa asuminen ja asunnot ovat KALLIITA ! Siksi ihmettelen niitä valtavan suuria taloja, joita ihmiset rakentavat ! Onko meihin suomalaisiin iskenyt vauhtisokeus ? Mihin niin paljon tilaa kukaan edes voi tarvita ? Mutta tuskin ihmisen tarve isompaan ja suurempaan loppuu koskaan... t:Tiina

Yaelian kirjoitti...

Minulle Tammisaari on aina ollut Ekenäs. Kesällä Hankoon ajettaessa halusin niin poiketa tuolla,mutta emme ehtineet.Viimeksi kävin teininä tuolla ja toivottavasti pääsen pian taas ,sillä tuolla on hurmaavan näköistä.Kauniit kuvat! Harmi,että nuo kauniit talot ovat niin sikakalliita:(

Mine kirjoitti...

Helist: Olen sekä että. Turkissa haluan ehdottomasti asua Istanbulissa. Voisin ajatella myös muita suuria kaupunkeja rannikoilla. Suomessa sen sijaan en missään nimessä muuttaisi suuriin kaupunkeihin, enkä mielellään pieniinkään. Suomen SE JUTTU on Suomen luonto. Lottovoittaja jos mä oisin, ostaisin talon meren rannalta noin 20 km säteellä Kotkasta ja palveluista.

Tiina: Jokaiselle meistä varmaan kelpaisi ilmasta tullut raha. Tosin uskon siihenkin, että mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Monen elämä ei muuttunut parempaan suuntaan äkkirikastumisen myötä. Siksi en toivo omallekaan kohdalleni jättipottia. Sellainen 50 000 helpottaisi kummasti:). Vaihdettaisi auto ja saataisiin edes joku pesämuna lainaa varten. Koska tällaista rahaa ei mistään tule, sillä en lottoa eikä minulla ole tätejä Amerikassa, elämme ja katsomme mihin elämä vie ja Jumala johdattaa:).

Yaelian: En tiedä onko ne kalliita yleiseen hintatasoon nähden? Suomessa on vaan hirveän kalliit neliöt. Kaikkialla. Olen etuovi.comin suurkäyttäjä. Onneksi katsominen ei maksa mitään. Ainakaan vielä:D. Toivottavasti pääset Tammisaaren kautta Hankoon kesällä. Olisit sen ansainnut, ihan ehdottomasti.

pikkujutut kirjoitti...

Jep, neliöt ovat Suomessa kalliita.Siinä missä Suomessa saa pikkuisen kerrostaloasunnon, voi jossain muualla päin maailmaa ostaa ison huvilan.

Mutta vielä käsittämättömämpää on se, että täällä meidän toisessa kotikaupungissa, joutuu nykyään maksamaan puoli miljoona dollaria esim. 3 makuuhuoneen asunnosta.Valtteina on myös se, ettei tiedä, milloin se asunto katoaa savuna tuuleen...Ja paikallinen muftikin jo puuttui asiaan, koska nuoret parit eivät ääse naimisiin, kun samalla vuokra-auntojen hinnat ovat huipussaan.

Olipas nyt inohrealistinen kommentti.Ehkä avaan etuoven ja menen unelmoimaan ja etsimään kotia :)

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Minäkin unelmoin. Minun unelmani ei irtoa alle 300 000 €:n joten unelmiksi ne jääkin. Miten näin köyhällä voi olla niin mahdottoman kallis maku? Vähemmästäkin siinä rupeaa inhorealistiksi...