"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

193. tarina (Hanko- mihin rantaan tänään mentäisiin)

Aamukahveilla pohdittiin elämän suuria kysymyksiä. "Mihin rantaan tänään mentäisiin?"

Tuntui, että Hangossa paistoi aina aurinko ja elämä oli pelkkää huoletonta kesäpäivää. Me pakkasimme eväskassejamme. Ostin rannalle lehden ja pakkasin lisälukemiseksi kirjan. Mukaan sujahti myös pyyhkeitä, uimapukuja, aurinkorasvaa ja peitto. Polkaisimme sillä kertaa Karusellirannalle. 









Minä istuin nenä kiinni kirjassa. Nostin välillä katseeni kohti karusellia. Siellä pyöri iloista porukkaa. Kurotin kättäni kahvitermaria kohti ja jatkoin Hanko- dekkarini parissa. Välillä jäin seuraamaan viereisen viltin porukkaa. Jonnekin aivojeni pohjaan tallentui naapureiden puheiden läpi nimi; Kastehelmi. Se sai lisäsisältöä tulevina päivinä. Ostamassani lehdessä oli kuukauden blogiksi nostettu Kirjatoukka ja Herra Kamera- niminen blogi. Talolle päästyäni kävin sen lukaisemassa. Seuraavana päivänä lukaisin uudelleen ja Kirjatoukka esitteli pienen ystävänsä Kastehelmen tekemän kuvan hänestä. Ymmärsin istuneeni Kirjatoukan vieressä Hangon Karusellirannassa. Niin pieni on blogimaailma. Todellista tapaamista ei vielä ole järjestynyt, mutta siitä asti minä olen ollut virtuaalisesti kiinni Hangon Annassa. Sekä Annan ihanassa kaupungissa.











Iltauinnille polkaistiin toiseen rantaan. Seuraavana aamuna kolmanteen. Rantoja riitti ja monesti saimme koko rannan omaan käyttöömme. Odotin, että lapsille kasvaa evät tai pyrstöt, niin tiheästi he sukelsivat Hangon vesiin. Minua ei uimaan saanut, sillä otin iloni irti lämpimistä kallioista ja pehmeistä hiekoista peppuni alla. Hanko- dekkari toisensa jälkeen tuli luettua ja paikkojen nimet syöpyivät näinkin mieleeni. Kappelisatamantietä ajoimme edes takaisin, edes takaisin.





Suomessa on parasta: Puhtaat vedet ja siistit rannat. Jäätelövalikoimat. Kesä ja kaksi palloa rommirusinaa. Uimakoulun mukana saatu uimataito. Hangon herkkuna ihanat uimakopit. Karuselli rannassa oli ihan paras. Miksi sellaista ei ole muualla? Kesäpäivät. Suomen kesä on kaunis, haikean suloinen ja niin vehreä.

8 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

Ja sitä kesää odotetaan jo hullun lailla :D
Kiva sun Suomipostauksesi! ...vaikken aina ehdikään kommentoida, niin nyt täytyy kiittää tästä kierroksesta!
Upeat kuvat kruunaa mukavan tarinoinnin!

Kesää odotellessa!

Aili-mummo kirjoitti...

Noilla Hangon rannoilla voi viettää oikein ihanaa rantaelämää;DD

Kiitos tästä postauksesta, Mine.<333

Yaelian kirjoitti...

Siis näiden kuvien jälkeen on pakko päästä uudelleen Hankoon!

Sateenkaari kirjoitti...

Nyt tuli ikava Hankoon. Tuttuja paikkoja kuvissasi.
Tutustuitteko staman iltatoriin?
İhanaa lukemista.
J atodella voi maailma olla joskus hyvin pieni, kuten nyt sinun kohdallasi.

Mine kirjoitti...

Pepi: Odottaminen se on usein se kaikkein paras. Kun kaikki on edessä ja päässä monta suunnitelmaa odottaa toteutusta:).

Aili: Kyllä siellä kelpasi makoilla. Hienot rannat ne on kohta sinullakin edessä. Hyvää matkaa!

Yaelian: Sinulla taitaa olla hyvät mahdollisuudet onnistua. Oletko pitkään Suomessa?

Sateenkaari: Meidän aikana ei sattunut iltatoria. Tai sattui, mutta olimme juuri silloin jossakin menossa. Toinen mitä olisin halunnut nähdä, oli retki majakalle. Se tuntui vaan niin kalliilta, että jätettiin lopulta väliin. Joskus toiste sitten. Maailma on pieni, onneksi. Anna oli kiva löytö!

Anonyymi kirjoitti...

Lähes törkeän ihania kesäkuvia ja -tunnelmia ! Jäätelö on niin hyvää; minäkin muuten pidän erityisesti rommirusinajäätelöstä (ja lakujäätelöstä myös). Näiden tunnelmien jälkeen kesää odottaa vähintääkin intohimoisesti ! t:Tiina

Selvisin eilen hyvin (siedettävästi) pyörällä kotiin, vaikka paikoitellen oli pirullinen vastatuuli. Tänään on linja-autopäivä, kun menen ensiksi kouluttamaan iltapäiväkerhojen ohjaajia ja "pitää" olla vähän fiksummin puettu (tulee itselle varmempi olo). Hauskaa päivää !

Anonyymi kirjoitti...

Palasimme eilen illalla tuulimyllyjen maasta ja vielä yömyöhällä kävin kurkistamassa blogiisi kun arvasin, että kohta tulee Hankoa. Ja nyt tämä Kirjatoukka täällä tiukuttelee kyyneleitä, kun on niin kiva juttu ja ihanat kuvat! On aivan uskomatonta, että olemme istuneet noin vierekkäin. Tuo kaunis tumma nainen on ystävättäreni, minä olin se kiukkuinen nutturapää siellä taaempana, lehtipinoni kanssa :)
Hyvin olet meidän rakkaan Hankomme havainnoinnut, elämä täällä on oikeasti ihanaa ja ihan ympäri vuoden. Sen huomasin taas matkalta palatessa, vaikka maailmallakin oli mainiota. Halauksia!
- Hangon Anna

Mine kirjoitti...

Tiina: Ja ajattele mikä vääryys minua kohtaa joka turkkiloainen kesä? No, täällä EI OLE sitä rommirusinaa. Joten ensi kesänä aina kun syöt, syö minunkin puolestani:).

Anna: En muista sinun kiukutelleen:). Kiva kun pääsitte taas kotiin. Odotan jo innolla kuvia maailmalta.