"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

202. tarina (Istanbul- Paşalimanı)

Vieraat ovat oiva syy satsata erityiseen aamunaloitukseen. Hypätään siis bussiin ja ajetaan aamiaiselle Üsküdarin Paşalimanı kahvilaan. Viikonloppuisin siellä on runsas seisova pöytä katettuna. Ruokien kanssa etsitään paikka kevätauringosta ja istutaan nauttimaan aamiaista pitkällä kaavalla. Ihan vieressä soljuu Bosbori. Yllä kaartelevat aamiaisestasi kiinnostuneet lokit. Älä anna heidän häiritä, vaan syö ja nauti. Afiyet olsun!









Aamiaisen jälkeen käännytään kahvilan portista oikealle ja kävellään pitkin Bosborin rantaa. Ihaillaan puhjennutta kukkaloistoa. Kevään merkkejä ovat kukkivat luumu- ja kirsikkapuut. Päätään nostavat tulppaanit ja narsissit. Kevät on Istanbulin hienointa aikaa. Aurinko lämmittää välittömästi ilmestyessään, mutta ei ylly läkähdyttäväksi helteeksi. Yksi ja toinen voi syystä viettää kissanpäiviä.







Satamasta hypätään laivaan ja hukutaan Istanbulin ihmeisiin. (Tai hypättiin silloin. Oikeasti täällä on menossa arki ja kuoriperunat tänään. ) Mukavaa päivää kaikille, missä ikinä kuljettekin.

ps. Üsküdarin Paşalimanı ei ole halvimpia aamiais-paikkoja. Aamiainen maksaa 25 TL/hlö eli noin 12€. Se on kuitenkin hintansa arvoinen muuten paitsi kahvin osalta. Kahvila-nimestään huolimatta paikka ei ymmärrä mitään kahvin päälle, vaan tarjoaa aamun aloittajalle kitkerää Nescafe classicia.

15 kommenttia :

mimon mami kirjoitti...

Mikä aika keväästä on parhainta kukinta aikaa? Tunnetaanko kahviloissa/ravitoloissa gluteeniton ruoka (ilman leipää pärjää, mutta muussa ruuassa huomioiminen)? Millainen julkinen liikenne on? Kaupunkikortti, jolla pääsee liikkumaan ja nähtävyyksiin?
Istanbul-kuume nousee...

ii kirjoitti...

En muista tuollaista paikkaa ollenkaan, vaikka olen Üsküdarissa asunut. Ehkä se on uusi tai ehk minulla ei ole ollut varaa käydä siellä niin ei ole jäänyt mieleen :D

Kirjailijatar kirjoitti...

Kevätkö on paras aika? Sitten meidän täytyy tulla sinne seuraavaksi keväällä :) On se kumma, että mielessä on koko ajan se, että joskus vielä palaamme. Ihan kuin edellisestä reissusta olisi kamalan pitkä aika, vaikka siitä on vasta neljä kuukautta.

Anonyymi kirjoitti...

Itse en juo kahvia, joten en ole koskaan ollut perillä siitä, saako Istanbulissa kunnon mustaa kahvia mistään? Täytyykö paikan olla erikoiskahvikahvila vai saako sitä ihan peruskahviloistakin? Helist

Mine kirjoitti...

Mimon mami: Nyt juuri on paras kukinta- aika. Ongelma on se, että säästä ei voi mennä takuuseen. Jos hyvin käy, aurinko paistaa ja Istanbul on vehreä kukkiva keidas. Jos huonosti, sataa vettä, tuulee ja myrskyää.

Ravintolassa voi hyvin syödä gluteenittomasti. Myös kauppojen valmikoimiin on ilmestynyt gluteenittomia tuotteita. Julkinen liikenne on erinomainen. Voit ostaa Istanbul-kortin (2.5€) ja ladata siihen haluamasi summan rahaa. Tällä kortilla pääsee kulkemaan bussissa, metrossa, ratikassa ja laivoissa. Erittäin kätevä systeemi! Nähtävyydet maksetaan erikseen.

Tervetuloa Istanbuliin!

ii: Kyllä se on siinä seisonut koko meidän olo aikamme. Jos lähdet Uskudarin satamasta lampsimaan kohti siltaa, jää jonkun matkan päässä oikealle puolelle puistot, Pasalimani on sillä kohdalla, mutta vasemmalla, Bosborin rannassa.

Kirjailijatar: Tottakai te palaatte:). Keväällä sitten. Ainut ongelma on se, että keväällä säistä ei ole takuita. Mutta tehän olette siihen tottuneet, kun olette lampsineet läpi Istanbulin syksyn ja talven:).

Helist: Nykyään saa. Olen riemuissani kahvilakulttuurin vyörymisestä Istanbuliin. Starbucksia, gloria jeans Cofeeta, kahvedunyasia. Hyvää kahvia saa oikeastaan joka paikasta, paitsi Pasalimanista:).

Sude kirjoitti...

Voi kun näiden sinun kuviesi myötä tulee aina niin mahdoton ikävä Istabuliin, jossa en ole päässyt käymään 20 vuoteen. Onneksi minulla on kuitenkin tuo maailaman paras matkamuisto sieltä, puoliturkkilainen tytär nimeltään Ceren Emine :)

Mine kirjoitti...

Sude: Nyt on jo korkea aika palata Istanbuliin. Eikö matkamuistokaan ole koskaan käynyt katsomassa kaupunkiaan?

Yaelian kirjoitti...

Mmm,kuulostaa ihanalta aamiaispaikalta kahvista huolimatta;D Meilläpäin saa paikasta kuin paikasta hyvää kahvia ja täällä on tapana etenkin perjantaisin,jolloin suurin osa ei ole töissä,syödä aamiainen jossain kahvilassa.Ihana kisu!

Mine kirjoitti...

Yaelian: Minullekin se kävisi päinsä. Siis vapaapäivänä aamiainen jossakin ulkona. Emme kuitenkaan harrasta sellaista yleensä. Ison perheen kanssa tulee kalliiksi, lapset nirppailevat ja kaikilla menee hermot. Vieraiden kanssa joskus käydään. Lomilla syödään tietysti hotellilla. Ja jos joskus pääsemme palaamaan Istanbuliin kahden miehen kanssa, niin sitten voimme ottaa sellaisen tavaksi:)

Leena Lumi kirjoitti...

En ole kissa- vaan koirahullu, mutta tuo söpöläinen lähtisi mun matkaan: Miten kaunis!

Mine kirjoitti...

Leena: Hän oli valinnut hyvän paikan kevätpäivän viettoon. Aika moni Istanbulin kissa ymmärtää hyvän maiseman päälle. Moni kissa elelee rannan tuntumassa "näköalakodissa":).

pikkujutut kirjoitti...

On muuten yllättävää, ettei täältä juuri kukkivia pensaita, kukkia ylipäätään juuri löydä-se tuli mieleen kun näitä kuviasi nyt katselin. Mikähän lienee syynä? Täytyykin avata silmät ja tutkia ympäristöä.

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Ihanko totta? Ehkä siellä ollaan täyttämässä tarvehierarkian alimpian laatikoita, eikä kenellekään riitä mielenkiintoa ja voimia ylemmille tarpeille? Sitähän täälläkin lehdissä kritisoidaan osan väestön taholta. Miksi käytetään rahaa kukkasiin, kun toiset näkevät nälkää. Ikäänkuin se kukkaraha tippuisi kukkaroihin, jos kukat jätetään istuttamatta. Sitä olettaisi, että kaikki ilahtuisivat kauneudesta, mutta niin se ei näytä olevan. Ihmiset arvottavat asioita niin kovin eri tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Pitkä aamiainen pöytiin tarjoiltuna olisi huipusta, huipuin juttu ! Valitettavasti se on todella harvinaista herkkua; tavallisesti aamu alkaa kahvilla ja ruisjuutoleivällä kiireellä höystettynä... t:Tiina

Minua nauratti (myönteisesti) tuo keskustelusi "Pikkujuttujen" kanssa. Tajusin, että on sinussa todella säilynyt opit ja ohjeet sairaanhoitajakoulustasi ; Abraham Maslowin tarvehierarkia-lista !? Älä ainakaan vielä suunnittele alanvaihtoa !

Tuleeko teille hyvin posti Suomesta perille ? Jos haluaisit, niin voisin joskus lähettää sinulle Sairaanhoitaja- ja/tai Tehy-lehden ?

Mine kirjoitti...

Tiina: Minun aamiaiseni on yleensä kuppi kahvia. Tai kaksi kuppia kahvia. En pysty syömään heti aamulla. Siksi suosin aikaisia lounaita tai brunsseja. Sihen tällainen seisovapöytä aamiainen klo. 11.00 viikonloppuna on onnen omiaan. Harvinaista herkkua se on meilläkin.

Maslowin tarvehierarkia on auennut minulle konkretiaksi täällä. Meillä Suomessa jokainen on sen verran hyväosainen, että pystyy pelaamaan jokaisella tarvehierarkian osiolla. Jos haluaa, moni ei halua. Täällä ei pysty vaikka haluaisi. Toisten elämä on jatkuvaa selviytymistä päivästä toiseen. Alimmatkin laatikot ovat jatkuvasti täyttämättä. Silloin ei paljon lämmitä Chagallin näyttelyt Pera-museossa tai tulppaaniloisto Emirganessa. Niiden olemassaolo suututtaa jopa. Sellaisen ihmisen on vaikea ymmärtää, että joku tarvitsee tällaisia asioita elämäänsä ja että jonkun mielestä ne ovat sen rahan arvoisia ja enemmänkin.

Kiitos tarjouksestasi postittaa lehtiä. Se oli kovin ystävällistä, mutta ei kannata. Postin kulku on hieman epävarmaa ja nykyään nuo lehdet ovat luettavissa netistä. Jos tarvitsen:).