"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

192. tarina (Hanko- hei me pyöräillään)

Minä olin se kummallinen nuori, joka vihasi pyöräilyä. En osannut ajaa sopivasti. Paahdoin täysillä ja hikoilin. Keuhkot oli revetä. Koulua ennen oli mukamas iso ylämäki, jonka jälkeen olin kuollut. Istanbulin mäkien jälkeen se on tietenkin onneton pikku nyppylä, mutta silloin se tappoi haluni pyöräillä. Minusta tuli hyötykävelijä. En enää ikinä halunnut ajaa pyörällä.

Istanbulissa ei tulisi mieleenikään lähteä pyöräilemään. Jos tietäisitte tämän hullun liikenteen, ymmärtäisitte kyllä miksi. Ei pyöräteitä. Autoteillä pätee viidakon lait. Se menee, joka jostakin rakosesta pääsee. Voi sitä, joka jää alle. Jos pyörällä uskaltaisikin liikenteeseen, juuttuisi varmasti mäkiin. Niitä on täällä joka puolella. Eikä mitään Kotkan "mukamas mäkiä" vaan hirveitä tappavia mäkiä joka suuntaan. Kävelen kieli vyön alla. Ei siinä kaipaa mitään pyörää enää työnnettäväksi.



Pienet ulkosuomalaiseni oppivat pyöräilemään myöhään. Johtuen siitä, että pyöräily Istanbulissa tarkoittaa ympäri pyörimistä pihateillä. Se ei ole kovin motivoivaa hommaa. Täällä pyöräily ei ole hyödyllistä eikä kivaa. Pyöräily istanbulissa on siis joko typerää, vaarallista tai keuhkoja repivää hulluutta.






Nyt kuitenkin saavuimme Hankoon. Autokatoksessa seisoi pyöriä neljälle. Pikkukolmoselle oli tuotu pyörä mummolasta ja kuopukselle turvaistuin. Oli aika tarttua härkää, eikun pyörää, sarvista. Ensi polkaisusta olimme samantien koukussa koko porukka. Hanko osoittautui pyöräilijän paratiisiksi. Poljit mihin suuntaan tahansa ilmestyi noin viidentoista minuutin sisällä eteesi ranta. Missään ei ollut suuria mäkiä, vaan tasaista hyvää pyörätietä joka suuntaan. Pyöräilyseurani kokemattomuus ja liikennemerkit pakottivat minut kiirehtimään hitaasti. Ilmat hellivät pyöräilijöitä ja pyöränkorit suorastaan patistivat eväsretkille milloin minnekin. Ja mehän pyöräilimme, jokaikinen hankoinen päivä.





Suomessa on parasta: Pyöräilytiet. Hyötyliikunnan mahdollisuudet. Raitis ilma. Lyhyet välimatkat. Pienet kaupungit, joissa palvelut pelaa. Hangossa pyöräily on tehty ihan superhelpoksi. Hanko on muutenkin oikea pikkukaupunki idylli. Suomessa on parasta omaleimaiset kaupungit. Säilytetyt vanhat talot ja miljööt.

9 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

KIva, että Suomesta löytyi hyvät pyörätiet ja lyhyet välimatkat; onhan ne kaupungeissa. Meillä maalaisilla ne ovat useita kymmeniä kilometrejä ellei lähemmäs sata kilometriä;/

Oikein aurinkoista toista pääsiäispäivää sinulle ja perheellesi, Mine.<333

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen intohimoinen pyöräilijä; olen aina ollut ja tulen olemaan. Olen lähes aina pyöräillyt myös talvella, mutta nyt joulukuussa laiton pyörän talvisäilöön naapurin autotalliin (omaan ei muka mahtunut). Työmatkani on yhteessä 16 km ja se sujuu pyörällä hujauksessa...Rakastan myös ylä- ja alamäkiä. Minulla on pyörässä matka- ja nopeusmittari; yhteen alamäkeen saan vauhtia 50km tunnissa (käytän kypärää).

Innostuin niin pyöräilyjutustasi, että hain äsken pyöräni naapurista ja huomenna fillaroin töihin (jos ei sada kauheasti lunta). Minä joudun ajamaan aika monta kilometriä autotien laidassa, kun ei ole pyörätietä ja se on yksi syy siihen, että on ollut talvitauko, mutta nyt tuskin maltan odottaa huomiseen ! t:Tiina

Naapurin mukava nuori mies vielä rasvasi ketjut ja kiristi jarruja. Toden totta: Suomessa parasta on PYÖRÄILY !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Anonyymi kirjoitti...

Ai juu; teillä on ollut todella hienot pyöräilysäät ja -maisemat ! Tuo AJA HITAASTI-kyltti on tosi huippu ! Siitä tuli hauska fiilis ! t:Tiina

Vihreatniityt kirjoitti...

Pyörtiet...niitä muistelin viimeksi eilen. Täällä pyöräillä kyllä voi, mutta vaarallista se on. Ai, kun elämä olisi helppoa, jos lapset pyöräilisivät kouluun ja harrastuksiin ja minä töihin. Tai onnistuisikohan sittenkään, täällä nimittäin mäkiä riittää!

Mine kirjoitti...

Aili: Mutta teilläpä onkin siellä maalla maailman kauneimmat tiet! Kelpaa niitä ajella:). Minä tiedän, sillä olen ollut siellä teillä...

Tiina: Hienoa sitten, että saat taas pyörän alle ja hyötyliikunta pääsee kohdallasi käyntiin. Aja turvallisesti:).

Vihreatniityt: No teillä on sitten samat kuviot kun meillä täällä. En minä pyöräilyä kaipaa, vaikka Hangossa siitä nautittiinkin. Kotkassa minä mieluummin edelleen kävelen. Ja täällä. (Lue: Oikeasti olen yleensä laiska ja menen autolla.)

Sateenkaari kirjoitti...

Olen samaa mielta. Hanko on kuin tehty pyörailya varten. Siella asuessamme pyörailimme miehen kanssa molemmat. Joka paikkaan pyöralla. Ja kun matkat pienessa kaupungissa eivat pitkia olleet.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä olen vähän samanlainen, en osaa ajaa hitaasti, vaan menen täysiä ja sitten olen ihan puhki. Siksi mieluiten kävelen töihin :)

Anonyymi kirjoitti...

Hah ! Väitinkö eilen, että rakastan ylämäkiä ? Pyöräilin juuri töihin ja muistinkin, että en minä oikeasti edes tykkää pyöräilystä...Löysin itsestäni tuossa tullessa aika monta löysää lihasta (läskiä), jotka ovat taatusti tänään illalla kipeitä... Taisin olla eilen jotenkin manioissani ? t: Tiina

Ps.Pää on kyllä nyt kovin selkeä kaikesta saamastani raittiista ilmasta ! Hyvää alkanutta viikkoa !

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Kyllä. Parempaa pyöräilykaupunkia tuskin on olemassakaan. Sinulle minulla olikin asiaa. Eilen vietimme turkkilaisittain juhlaa. Menimme ostoskeskukseen:). Päätin testata sen ystäviesi paikan. Lähtöä tehdessämme törmäsimmekin ystäviisi!!! Niin pieni on Istanbul. Lähetin terveiseni sinulle:).

Kirjailijatar: Niin. Meidän on sitten vain noustava autoihin tai juniin. Tai hyödyttävä jaloistamme.

Tiina: Se on vain harjoituksen puutetta. Pian sinä jo poljet entiseen malliin ylämäet ja alamäet.