"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

240. tarina (Yalova- ja jälkeen jää muistot)

Leiriviikko on pelkkää paistetta päivästä toiseen. Edessä aukeavat vihreät niityt. Naapureinamme lehmät ja lampaat. Niittyjen takana aukeaa sininen meri, jonka toisella puolella leviää Istanbul. Lähellä, mutta niin kaukana.





Elämme keskellä lintukuoroa ja heinäsirkkojen siritystä. Päivät ohjelmoituna aamusta iltaan. Yöunet jäävät vähäisiksi, mutta sisällä on levollinen olo. Ainoat stressin hetket koetaan meren rannalla, kun uimataidottomat pulahtavat meren viileään syliin. Minä lasken tauotta päitä pinnalla. En halua antaa merelle heistä ketään. Jo ensimmäisen leiripäivän jälkeen he ovat minun. Meillä on side toisiimme.






Vatsani tottuu säännöllisiin ruoka-aikoihin. Syön enemmän kuin ikinä kotona ja silti olen kuolla nälkään puolta tuntia ennen ruoka-aikaa. Miten onnellinen voi ihminen olla, kun saa istua valmiiseen pöytään. Ja joku siivoaa vielä jäljet. Siitä hyvästä kestää monttuisen vuoteen ja muutaman muunkin puutteen.






Viimeisenä iltana me istumme nuotion ääreen. Ilta on pimennyt ympärillämme. Lämmin ilta ja läheisyys. Meren takana Istanbul iskee silmää. Se tietää, että pian jälkeen jää vain muistot.

15 kommenttia :

Yaelian kirjoitti...

Ihana leiripaikka! ja olet taas ottanut niin kauniita kuvia:)Oliko monta leiriläistä?

Lissu kirjoitti...

Tervetuloa takaisin.

Saga kirjoitti...

Kiva kuulla, että leiri oli mukava ja antoisa. Kauniita, rauhoittavia auringonlaskukuvia.

Istanbul iskee silmää. Niin hyvin sanottu, herätti monta ajatusta.

pikkujutut kirjoitti...

Olipas teillä hieno leiriympäristö. Hienoa, että kaikki meni hyvin.
Meillä hellettä ja sähkökatkoja.

Mine kirjoitti...

Yaelian: 17. Ihan sopiva määrä. Ehtii kaikkiin luomaan jonkunlaisen suhteen.

Lissu: Kiitos. Nyt minä tulin, mutta kohta taas menen.

Saga: Istanbulin valot vilkkuivat. Toisina päivinä kaupunki katosi usvaan. Niin suurikin voi lakata ikäänkuin olemasta.

Pikkujutut: Eilen alkoi ihana viilentävä tuuli. En todellakaan kaipaa mitään tappohelteitä. Sellainen 25 olisi justiinsa hyvä. Mikä siellä sähköjä katkoo?

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi miten kaunis kirjoitus ja kuvat. Teillä oli varmasti ihana reissu. Tuo lammaslaidunkuvakin on niin kaunis. Ja voi kuinka laihoja nuo lehmät ovat.

Vai pulahtivat uimataidottomat mereen uimaan, hui! Minusta lapsen kanssakin oli stressaavaa käydä rannalla, kun se ei oikein osannut uida. Oli rasittavaa tuijottaa sitä päätä hellittämättä.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Minä mietin, että lapsen jaksaisin vielä ehkä nostaa. Mutta jos uimataidoton nuori tai nuoriaikuinen vajoaa, miten saisin hänet ylös? Onneksi ei tarvinnut ryhtyä toimeen. Kaikki pysyivät pinnalla. Hetki sitten saimme ryhmän kotimatkalle. Yritän tässä saada aivoni ymmärtämään, että nyt meillä on oikeasti loma! Tilattiin juhlan kunniaksi sapuskat aasialaisesta! Olemme ne ansainneet:).

Aili-mummo kirjoitti...

Vaativa työ olla lasten vartijana tuollaisella leirillä, jolla uidaan päivät pääksytysten.<3

Näyttää olevan holstainilaislehmiä siellä laitumella, ennen sanottiin 'friisiläisiä'. Luontoa tuolla on ollut riittämin, kaunista..;))

Oikein hyvää lomaa teille kaikille.<333

Mine kirjoitti...

Aili: Nämä ei onneksi ollut enää lapsia. En ehkä lähtisi lastenleirejä vetämään? Iän myötä meteli-kynnys laskee, joten en ehkä jaksaisi mitään huuto-leiriä. Tai sitten jaksaisin, en tiedä.

Vai holstainilaislehmiä. Siellä ne päivät pääksytyksen makoilivat puun alla varjossa. Onnellisia lehmiä?

pikkujutut kirjoitti...

Villi veikkaus, että osittain voi johtua itänaapurin tilanteesta, halutaan hieman kaaosta tännekin. mikään muu ei voi selittää näitä katkoja. Tänään ensimmäinen päivä sitten viime viikon kun meillä oli julkista sähköä, pari tuntia :)

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Ennen Turkissa oli jatkuvasti sähkö- ja vesikatkoja. Nykyään ei oikeastaan koskaan. Mietimme juuri yksi päivä, että mistä se johtuu. Oliko syynä huonot rakenteet vai mikä? Nän sitä oppii olemaan iloinen, kun sähkö ja vesi virtaa. Ja jos on pakko valita sähkökatkot tai vesikatkokset, otan kuitenkin sähkökatkon. Ilman vettä tulen hulluksi puolessa päivässä.

Sateenkaari kirjoitti...

İhana ja niin elava postaus tunnetta taynna.
Joka vuosi, kun kuumat alkavat, niin alkavat myös ne surulliset uutiset uimataidottomista hukkuneista.
Mukavalta kuulosti leirielama.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Meillä oli hienot päivät. Ensikerran perusteella voisi kuvitella tekevänsä jotakin samantyylistä uudelleen. Meri on armoton joskin kaunis ja ihana. Se olisi syytä muistaa sen syliin mennessä.

Anonyymi kirjoitti...

Vanhana ja entisenä partiolaisena sanoisin, että leirit ja iltanuotiot ovat niin parasta ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Minäkin tykkään. Siellä on ihan oma tunnelmansa. Vain kunnon makkara puuttui...