"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

241. tarina (Istanbul- elämyksiä)

On mukavan haastavaa valita elämyksiä toiselle ihmiselle. Miettiä mistä hän mahtaisi pitää, mikä tekisi hänet iloiseksi ja mikä jäisi hänen mieleensä kauniina muistona. Vielä haasteellisempaa on valita elämyksiä ryhmille. Yhdistää monen ihmisen mieltymykset, toiveet ja tarpeet sopivaksi paketiksi. Valita jotakin josta kaikki saisivat henkilökohtaista ja omaa.

Jos Istanbulin näkemiseen on vain yksi päivä, on karsittava kohteet minimiin. Laskettava kaikki parin kortin varaan ja toivottava, että sattuu osumaan oikeaan. Luotettava siihen, että kaupunki tekee vaikutuksen. Oma valintani on usein lauttamatka Bosborin yli ja pistäytyminen Eminönüssä. Rannan kohteista nappaan Maustebasaarin ja Rüstempasa- moskeijan (Kiitos vinkistä ihana Kirjailijatar!). Sen jälkeen kuljetan vieraani ratikalla Sultanahmetille Hagia Sophiaan ja maanalaisiin vesisäiliöihin. Pisteenä i:n päälle on tietenkin ruoka maiseman ääressä.

Eilen minun ei tarvinnut kierrättää, vaan hyppäsin suoraan ruoka-osioon. Tällä kertaa ruokailimme kotimme lähellä olevalla kukkulalla.






Hyvä ruoka on elämys vailla vertaa. Sen arvo nousee kummasti kauniissa maisemassa. Hyvästä seurasta puhumattakaa. Omilla lomillani ruoka on lahjomaton mittari. Jos maasta saa hyvää ruokaa ja mielellään edullisesti, loma on todennäköisesti onnistunut. Istanbulin onneksi se on lomailijalle hyvä ruokamaa. Harva ei ollenkaan tykkää turkkilaisesta ruoasta.



Syödessä tiesimme, että kohta olisi edessä eron hetki. Sydämiin oli talletettu kasoittain yhteisiä hetkiä ja kartutettu elämyksellisiä muistoja. Ne rikastuttivat elämää, mutta tekivät hyvästeistä taas hieman kipeämmät. 

11 kommenttia :

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi että! Aika ihanaa, että saimme vinkata teille tuon upean moskeijan. Se on niin piilossa siellä, eihän sitä helposti huomaa.

Kaunis tuo kukkula, jolla olitte syömässä. Istanbulissa sai niin hyvää ruokaa! Ihan upeita makuelämyksiä.

Erot ovat hirvittävän surullisia. Varsinkin, jos tietää, että erosta tulee pitkä. Voi teitä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana nähdä tuttua maisemaa Tiryakin kukkulalta. En uskalla "tiedustella sisintääni": onko minulla ikävää sinne? Lahja on sekin, niin kuin olen ennen tässä blogissa sanonut, että voi olla täysillä siellä missä juuri ollaan. Mutta mitä sille voi että "kutkuttaa" kun näytät näitä ihania kuvia. Ehdotus: pidä lomalla taukoa kamerasta, niin saat todellisen loman, ja "elä ja ole vain". Tiedän että tykkäät kuvaamisesta, niin tokkopa voit olla kuvaamatta. Yritän "kestää" :)
sanoopi Sylvi fammo

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos kuvista ja selostuksista, Mine!

Istanbul on ihana kaupunki, ja katsottavaa riittää...;))

Leppoisaa alkanutta viikkoa teille, lomailijat.<333

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Se on kätevällä paikalla tuo moskeija ja siellä selviää jonottamatta- sen takia tykkään käyttää vieraita nykyään siellä. Onneksi ero ei ole kovin pitkä. Reissulta palatessamme pääsemme tekemään vastavierailun. Parin viikon päästä.

Sylvi: Kuvaus ei ole minulle taakka, vaan ilo. Elokuussa reissaamme yhden reissun uusiksi juuri siksi, kun sieltä ei ole kuvia. On kuin ei olisi koko paikassa käynytkään... Tiryaki on nykyään Lavin. Se oli vaihtanut omistajaa ja vaihdos näkyi positiivisesti ruokalistassa. Tosin palvelu oli hidasta kuin mikä.

Aili: Niin on. Keskiviikkona jätämme ihanan Istanbulin ja näemme toivottavasti muita ihania paikkoja välillä.

pikkujutut kirjoitti...

Meillä vielä kolmet jäähyväiset, vaikein oli perjantaina, tulevat asteikolla yksi keskivaikea, kaksi moimoi.En tiedä, missä kohden repeän täysin. Onneksi loma lähestyy täälläkin ja kun pitää ajatukset siinä, pääsee tunnekuohujen läpi helpommin. Onneksi on ne muistot :)

Saga kirjoitti...

Muistojen kirjassa ei musteet haalene!

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Tsemppaan sinua täältä. Kesä on aina sellaista jatkuvaa pikkujäähyväistä. Lomalaiset lähtee ja tulee. Isot jäähyväiset meillä on edessä elokuussa, kun yksi erittäin läheinen ystäväperhe muuttaa maan sisällä toiseen kaupunkiin.

Saga: Hieno lause. Kirjoitan muistiin. Säilön sydämeni sopukoissa.

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, en nyt yhtään ymmärtänyt, mitä jäähyväisiä teette eli oletteko jo palaamassa Suomeen syksyllä?

Minä olen niin countryside -tyyppi, että Istanbul menisi minussa aivan hukkaan. Pidän tilasta, vihaan ruuhkaisia katuja, rakastan vesilläoloa ja rauhallisia, tasokkaita ravintoloita. Vain muutama Euroopan kaupunkia saa minulta armon, mutta johtuu ihan siitä, että olemme löytäneet niistä kivat, rauhalliset hotellit ja usein vanhasta kaupungista. Joskus asumme maaseudulla ja ajamme siitä sitten lähikaupunkiin. Ja kaikki kartoitetaan ruokien herkullisuusmittarilla;-)

Toivottavasti olet nyt saanut levätä. Minne mahdatte olla matkalla? Ehkä salaisuus....

Mine kirjoitti...

Leena: Jätimme jäähyväisiä ryhmälle, jonka kanssa olimme leirillä viime viikon ja joita majoitimme luonamme viikonlopun. Palasivat omaan maahansa.

Istanbulissa on onneksi myös rauhaisia kulmia. Me asumme sellaisessa. Minä kyllä solahdan hyvin helposti kaupungin vilinään ja tungokseen. Kestän Istanbulin liikenteenkin. Kunhan tiedän, että tarvittaessa pääsen johonkin rauhaan ja että kotini on linnani. Se on minun vallassani ja päätän milloin ja kuka sinne voi tulla.

Lähdemme matkaan kohti merta. Suurimmaksi osaksi pyörimme Kroatiassa, mutta matkan varrelle sattuu aika monta muutakin maata. Takasin tullessa olemme lähes viikon vielä Bulgariassa. Siinä kyllä jo yhdistyy huvi ja hyöty- eli palailemme töiden pariin. Toinen osa lomaa on elokuussa. Se on tarkoitus viettää Turkissa.

Leena Lumi kirjoitti...

I see...

Kotini on linnani on todellakin minunkin mottoni;-)

Olen nähnyt ja kuullut Kroatiasta vain hyvää. Kiva nähdä, mitä sinä sieltä postaat. Osa sieltä näkemistäni kuvista olisi yhtä hyvin voinut olla Itävallasta.

Rentoa lomaa!

Mine kirjoitti...

Leena: Minä olen pistänyt Kroatian korvan taakse muhiutumaan jo monta monta vuotta sitten. Nyt sitten lopultakin päästään itse paikan päälle näkemään ja kokemaan.