"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 8. marraskuuta 2012

337. tarina (Arkeni- talomme tarjoaa)

Turkkilaisittain ruokailu alkaa keitolla. Lounaalla voi syödä pelkän keiton leivän kanssa, mutta illalla keitto on aina alkukeitto. Ruokahalun herättelijä ja ruokailun avaus. Turkkilaiset linssikeitot ovat todella hyviä. Meillä ne maistuu koko perheelle ja kotiväelle keittelen mercimekit ja ezo gelinit aina silloin tällöin, mutta kuten jo aiemmin sanoin, en turkkilaisille. Heille keitän vaikkapa tomaattikeittoa. 

Tomaattisosekeitto:

1 iso sipuli
Pari valkosipulinkynttä
noin 10 kpl tomaatteja
6 dl vettä

Vedä viillot tomaattien päälle ja upota ne hetkeksi kuumaan veteen. Nosta jäähtymään. Kuullota pilkottu sipuli ja puristetut valkosipulinkynnet voissa (tai öljyssä). Kuori ja paloittele tomaatit ja lisää ne veden kanssa sipulien päälle. Kypsennä ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Soseuta kypsä keitto sauvasekoittimella.

Suurus: 

2,5 dl kermaa
2 rkl vehnäjauhoja
yrttisuolaa
mustapippuria
basilikaa ja/tai muita yrttimausteita mielen mukaan

Suurusta ja mausta keitto. Anna sen kiehua hiljakseen vielä muutama minuutti. Tarkista maku. Tarjoa juustoraasteen kanssa.


Keiton kanssa täytyy olla leipää. Kun olen oikein ahkeralla päällä, leivon tuoreet kaurasämpylät. Jos olen laiskempana, teen valkosipulipatonkeja. Pelkkä patonki tai ranskanleipäkin käy, jos aikataulu meinaa mennä liian kireäksi. Turkkilaiset ovat ruoanlaittokansaa. Täällä on hyvin vähän eineksiä. Kaikki tehdään alusta asti ja tuoreista aineksista. Lepominen on kuitenkin monille täkäläisille vierasta ja siksi omatekoiset sämpylät herättävät ihastusta. Näin ollen omilla sämpylöillä on saavutettu helposti hyvä maine kätevänä emäntänä:). 

Kaurasämpylät: 

5 dl vettä 
2 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
vajaa 1 dl öljyä
1 pkt hiivaa
jauhoja

Lämmitä vesi kiehuvaksi ja lisää kaurahiutaleet ja suola. Kun liemi on jäähtynyt kädenlämpöiseksi sekoita joukkoon hiiva ja öljy. Lisää jauhoja alustaen taikina sopivaksi ja jätä kohoamaan. Leivo kohonnut taikina sämpylöiksi ja kohota hetki jälleen. Kohonneet sämpylät voidellaan vedellä ja ripotellaan pinnalle juustoraastetta tai vaikka seesamin siemeniä. Paistetaan 225 asteessa.




Valkosipulipatongit:

1 dl margariinia
2 dl juustoraastetta
3 valkosipulinkynttä
yrttimausteita, kuten oreganoa, rosmariinia, timjaminia

Osta kaupasta tuoreita patonkeja 2 kpl ja viipaloi niistä noin 5 sentin paloja (ei pohjaan asti, vaan niin, että patonki pysyy yhtenäisenä). Sekoita täytteen aineet ja jaa täyte viipaleiden väliin. Kääri patongit folioon ja kuumenna 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. 

Kun keitto on syöty kannan suomalaisesti ruan ja lisukkeet samaan aikaan pöytään. En laita ruokia valmiiksi lautasille keittiön puolessa vaan tarjoilemme ruoat lautasille pöydässä. Näin ollen voi kysyä, että haluaako/uskaltaako vieras maistaa kyseistä ruokaa. Selitämme myös, että meillä Suomessa vieras saa ottaa itse lisää. Tämä aika hyvin toimii ainakin meidän vieraiden kanssa.

   ---------------

Lisukkeiksi tarjoan aina jotakin salaattia, oma lempisalaattimme on vaikkapa manteli-fetasalaatti. Sen pohjalle teen tavallisen vihersalaatin. Pilkon pieniksi salaatin, tomaatin, paprikan ja kurkun. Sekoitan aineet. Päälle leikkaan fetajuustoa pieniksi kuutioiksi. Juuston päälle paahdetaan voissa mantelilastuja, joihin lisätään pienesti sokeria tai makeutusainetta.

Lisukepuolella vaihdellaan pääruoan mukaan. Aika usein käytän tomaatteja ja munakoisoa. Laitetaan tänään vaikka tällaiset ohjeet:

Täytetyt tomaatit:

Halkaise tomaatit kahtia ja koverra niiden sisus kuppiin. Kaada ylimääräinen neste pois ja pilko sisus pieneksi. Lisää sen jälkeen tomaattihakkeeseen mieluiset muut täytteet. Turkkilaisille laitamme aika usein esim. täkäläistä savustettua kananrintaa (tavukfüme) pieninä paloina, suomalaisille vieraille vaikkapa metwurstia pieneksi paloiteltuna. Sen lisäksi homejuustoa muruina, juustoraastetta runsaasti, persijaa ja mausteet. Itse maustan tomaatit mustapippurilla, pienellä tilkalla suolaa ja pizzamaustesekoituksella. Sekoitettu täyte lusikoidaan tomaattien sisään. Astian pohjalle tilkka vettä ja uuniin 200 asteeseen noin 20- 30 minuutiksi. Itselläni on kiertoilmauuni, joten on vaikea arvioida aikoja tavallisissa uuneissa. Muutenkin en elä kellon mukaan vaan kurkkailen uuniin, että milloin siellä näyttää hyvälle.


Toinen tomaatti-vaihtoehto olisi tomaattimunakoisovuoka:

Kuori munakoisot (noin 4-5 kpl, riippuen syöjien määrästä) ja leikkaa pitkittäin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Paista öljyssä kullanruskeiksi ja laita talouspaperin päälle odottamaan. 

Kalttaa (kastamalla kiehuvassa vedessä kuten tomaattikeitossa) 6 tomaattia, kuori ne ja pilko. Paista pannulla, kunnes tomaateista alkaa tulla mössöä. Mausta pippurilla, suolalla ja yrttimausteilla (Pizzamaustesekoitus on näihin tomaattijuttuihin aika hyvä). Lado vuokaan munakoisot ja ripottele pinnoille hieman suolaa. Kaada lopuksi päälle tomaattimössö. Lämmitä hetki uunissa. Joskus olen myös lisännyt päälle juustoa tai laittanut munakoison ja tomaatin väliin hieman jauhelihaa.

Kevätrullat tai juustokinkkurullat: 

Börekit ovat turkkilainen juttu. Tarjoan siis aika usein vähän omanlaisia sigarabörekkejä. Suomestakin saa kai yufkataikinaa isommista kaupungeista? Tai tähän voisi käyttää myös sitä taikinaa, josta kevätrullat tehdään? Taikina leikataan kolmioiksi. Minusta täkäläinen jufka on liian isoa ja siksi leikkaan ensin reunoista noin 5 cm pois. Sen jälkeen jaan taikinat kahdeksaan osaan.

Kevätrullatäyte: 

250 g jauhelihaa
pieni porkkana
valkosipulin kynsi
puolikas sipulia
pieni paprika
(pala selleriä)
mustapippuria, soijaa, suolaa
2 munaa

Pilko täytteen ainekset ihan ihan pieniksi, itse hurautan ne tehosekoittimessa. Sekoita kaikki yhteen mausteineen. Anna maustua muutama tunti jääkaapissa. Joskus teen isomman satsin ja käytän parin päivän aikana. Levitä ohut kerros täytettä kolmioiden paksuimpaan päähän ja rullaa kolmiot kiinni. Kiinnitä vedellä, että rulla ei aukene. Paista uppoöljyssä käännellen kauniin ruskeaksi.

Kinkkusulatejuustotäyte:

Paketti sulatejuustoa
kinkkua (turkissa tavukfüme)
persiljaa

Sekoita täyteainekset ja tee kuten edellä.


Lisäksi voi laittaa juustoja esille ja taas sitä leipää. "Ilman leipää ei voi tulla kylläiseksi," sanoo siivoojani. Ja sitten se pääruoka. Tarjoan yleensä perunaa jossakin muodossa ja/tai riisiä. Perunasta teen muussia tai uuniperunoita tai sitten yksi ihan hyväksi havaittu ohje on tämä:


Sitruunaperunat:

600 g pieniä kiinteitä perunoita
1dl oliiviöljyä
kahden sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä
1tl oreganoa
1 tl suolaa
hiven mustapippuria

Pese ja halkaise perunat. Sekoita kulhossa öljy, sitruunamehu, murskattu valkosipuli ja muut mausteet. Pyöräytä perunat mausteöljyssä ja nosta uunivuokaan. Valuta päälle loppu mausteseos. Kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Perunan lisäksi voi tehdä lisukkeeksi makaronilaatikkoa. Olen tehnyt pelkkää juustomakaronilaatikkoa, eli käyttänyt jauhelihan asemasta juustoraasteita ja lisännyt munamaitoon mausteeksi mustapippuria, suolaa ja paprikamaustetta. Tai sitten tehnyt tätä turkkilaisten suussa hyväksi havaittua ja ruokaisempaa makaronilaatikkoa:

Kanamakaronilaatikko:

Paketti makaroneja, joko cappeli tai simpukkamakaroneja, keitetään vain muutaman minuutin ajan. Eli jäävät melko raaoiksi. Kaadetaan vesi pois ja laitetaa makaronit uunivuokaan.


200 g broilerin ohuita suikaleita ruskistetaan ja maustetaan. Itse maustan currylla, paprikamausteella, mustapippurilla ja suolalla. Siirretään kanapalat odottamaan uunivuokaan.

Kastike: 

6 dl vettä
kanaliemikuutio
yllä olevia mausteita sekä rakuunaa ja valkosipulia

Laitetaan vesi ja kanaliemikuutio pannulle kiehumaan. Lisätään 2 dl kermasta sekä 1 rkl jauhosta tehty suurus. Annetaan kiehua hetki.

Pasta ja broilerit sekoitetaan vuossa, kaadetaan löysä kastike päälle ja ripotellaan pinnalle juustoraastetta. Paistetaan 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Kuvassa makaronilaatikko valmistuu Peshteran ulkokeittiössä:). Kiitos H:lle kuvista!




Pääruoaksi voi tarjota esim. savustettua lohta. Meillä on Suomesta savustuspönttö ja leppämurske. Savustuslaatikko mahtuu juuri sopivasti parvekkeen kaasugrilliin ja ihana savustetun kalan tuoksu leviää ympäristöön. Tämä on kiva ruoka aina kesällä parvekkeella syötäessä, mutta savustamme kalaa ympäri vuoden. Kalan ystävät kyllä varmasti tykkäävät.  Ennen savustuspönttöä ostin Suomesta savustuspusseja. Ei ole yhtä hyvää, mutta...


Jos taas ei voi olla varma tulijoiden makumieltymyksistä, kannattaa pelata varman päälle ja tehdä "lihapullia". Tällä reseptillä on aina ollut tyytyväisiä syöjiä. Maku on tarpeeksi tuttu turkkilaisille köften syöjille. Ja samalla tarpeeksi erilainen, että ei tule vertailua anneannen köfteihin:).

Pippuripihvit (4 annosta):

500 g jauhelihaa
2 rkl korppujauhoja
2 munaa
4 rkl kermaa
1 lihaliemikuutio
0,5 dl vettä
puolikas sipuli
1 rkl hienonnettua viherpippuria

Sekoita korppujauhoihin munat, kerma sekä kuumaa veteen liotettu liemikuutio. Hienonna sekaan sipuli ja jauheliha. Mausta seos. Tee taikinasta pieniä pihvejä tai lihapullia. Paista pinnat ruskeiksi pannulla ja laita uunivuokaan.

Kastike: 

1 rkl voita
2 rkl viherpippuria
(1 rkl konjakkia)
2 dl kuohukermaa
1 rkl soijakastiketta
2 rkl kermaviiliä (turkkilaista yugurttia)
1 rkl sitruunamehua

Valmista kastike pannulla. Sulata voi ja murskaa joukkoon viherpippurit. Lisää konjakki ja liekitä (jos ei ole, voi tämän huoleti jättää pois). Lisää kerma, soijakastike ja kermaviili. Keitä kastiketta muutama minuutti ja purista lopuksi sekaan sitruunanmehu. Kaada kastike lihapullien päälle ja kypsennä 200 asteessa noin 15- 20 minuuttia.

Afiyet olsun!

Ruokaa tuputetaan moneen kertaan. Kun kaikki ovat varmasti kylläiset korjataan ruoka pois ja kehoitetaan vieraita asettumaan mukavimmille istuimille. Pistetään teet hautumaan ja keitetään nessut. Jälkiruoaksi tarjoan aika usein pullia. Ne maistuvat turkkilaisillekin. Korvapuusteina tai omenapullina. Kardemumman ja raesokerin tuon Suomesta, muut ainekset löytyvät täältäkin. En käytä pullataikinaan munaa, jotta pullasta tulee pehmeä ja hyvä. Pulla on myös parasta tuoreena, joten en koskaan leivo sitä edellisenä päivänä. Runsaasti kanelia ja kuppi teetä/ kahvia ja mikään ei voi mennä pieleen?


Toinen omien ystäviemme ikisuosikki on Britan kakku. Tietyt vieraat pettyvät aina, jos sitä ei ole tehty. Ohje tulee siis tässä:

Britan kakku (uunipellillinen): 

2 dl sokeria ja 200 g pehmeää, mutta ei sulaa, rasvaa vatkataan vaahdoksi. Lisätään 4 munankeltuaista vaahtoon. (Valkuaiset on eroteltu omaan kulhoon. Pidä huoli, että sekaan ei mene pisaraakaan keltuaisista. ) Lisää rasvasokerikeltuais-vaahtoon vuorotellen jauhosekoitusta (3 dl jauhoja ja 4 tl leivinjauhetta) ja maitoa (2dl). Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Vatkaa aiemmin erottelemasi valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen 3 dl sokeria ja 2 tl vaniliasokeria ja sekoita. Kaada valkuaisvaahto pellille toisen taikinan päälle. Levitä ja tee siitä lusikan tai nuolijan avulla aaltoileva. Ripauta pinnalle hasselpähkinärouhetta.

Paista uunissa 175 asteessa noin 25 minuuttia. Kakku laskeutuu uunista otettaessa. Kakkupohjan voi tehdä valmiiksi edellisenä päivänä ja säilyttää huoneenlämmössä liinan alla.

Leikkaa kakku kahtia. Nostaminen on haasteellista, etä marenki ei vallan murene rumaksi. Itse nostan ujuttamalla molemmat kädet kakkupohjan alle, levittämällä sormet mahdollisimman laajalle ja nostamalla varovaisesti pohjan puolikkaan astialle. Väliin kermavaahtoa ja runsaasti vadelmia. Vaahtoon ei lisätä sokeria, sillä kakkupohja on itsessään tosi makea!!! Lopuksi nostetaan toinen puolisko päälle ja kakku pöytään. Menee varmasti kaupaksi!

-------------------

Teeaikaan tuleville vieraille ei tarjota ruokaa. Pelkkää teetä ei kuitenkaan voi tarjota, vaan teen kanssa täytyy olla vähintään jotakin suolaista ja jotakin makeaa tarjolla. Laitan yleensä vähintää kahta laatua kumpaakin. Suolaiseksi leivon yleensä jotakin suolaista piirakkaa, kuten vaikka tätä:

Juusto-kinkkupiiras:

Pohja:

125 g turkkilaista yugurttia tai süzmeyugurttia eli Suomessa rahkaa
125 g pehmeää, mutta ei sulaa, voita
2 dl vehnäjauhoja (laitan joskus 1 dl vehnää ja 1 dl ruista)
1 tl leivinjauhoja

Sekoita yugurtti tai rahka ja pehmeä voi. Lisää kuivat aineet. Vuoraa voideltu vuoka (halkaisija noin 28 cm) taikinalla.

Täyte:

150 g kuutioitua kinkkua tai Turkissa tavukfümeä
150 g juustoraastetta
(Hieman homejuustoa ja ananaspaloja, jos on hieman ennakkoluulottomampia vieraita)
3 munaa
3 dl kermaa
mustapippuria, paprikajauhoa, persijasilppua

Levitä taikinan päälle kinkku ja juustoraaste (sekä ananas ja homejuusto). Yhdistä kerma ja munat sekä mausteet. Kaada seos kinkun ja juuston päälle. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Sen lisäksi teen joko karjalanpiirakoita, jotka yllättäen kelpaavat täkäläisillekin tai vaikka pikkupizzoja , lihapasteijoita ja  sämpylöitä. Makeaksi pullaa, kakkua, suklaapiirakkaa tms. Lisätäytettä pöytään saa kauden hedelmillä ja marjoilla ja kaupan kekseillä. Sekä pähkinöillä yms. Tärkeää on, että kaikkea on runsaasti ja vieras saa kokea, että häntä varten on nähty vaivaa. Nämä kuvat ovat kyllä jostakin pippaloista, joihin pyydettiin enemmän väkeä. Yhdet vieraat ei ihan näin paljoa jaksa syödä:).



Jouluna tai joskus muulloin pidän naapurisopua yllä lähettämällä lapset viemään lämpimäisiä naapureille. Jouluna viemiset ovat vaikka näyttäneet tältä:



Lisäksi olen lähettänyt esim. vappuna munkkeja, lasten synttäreillä kakkua, joskus sämpylöitä ja karjalanpiirakoita. Kaikista on tullut kovasti kiitosta jonka johdosta olen päätellyt suomalaisten leipomusten olevan aika turvallisia tarjottavia.

Vieraita meillä käy aika usein. Niin yövieraita kuin ruokavieraitakin. Tänä vuonna yövieraita on tähän mennessä ollut 46 yönä. Ruokavieraista pidän ruokapäiväkirjaa, jotta en tarjoa samoille vieraille aina samoja lajeja. Ruokavieraita on ruokapäiväkirjani mukaan ollut yövieraiden lisäksi noin 35 iltana. Tee-vieraista en pidä lukua, mutta niitäkin on riittänyt omiksi tarpeiksi. Kun lisäksi pitää päivittäin kokata omalle porukalle, ei ole ihme, että suurin osa rahoistamme virtaa ruokakauppaan. Eikä kummastuta sekään, että emäntä viettää suurimman osan ajastaan keittiössä. Onneksi ihan hyvällä mielellä ja sydämen halusta. Vieraanvaraisuus on se osa Turkkia, jonka toivon omaksuneeni ja jonka haluan viedä sitten aikanaan mennessäni Suomeen. Sillä autuaampaa on antaa kuin ottaa.

24 kommenttia :

Carita kirjoitti...

nami nami nami..näitä ohjeita täytyy kyllä kokeilla.

pikkujutut kirjoitti...

Tämä oli erittäin vaarallista lukea nälkäisenä. Mutta kiitos kaiksita resepteistä.

Me olemme yrittäneet saada suomalaisia vieraita käymään, mutta ei ole onnistunut.Etelänaapuriin tulivat mielelläään, tänne eivät.

Omaan karjalaiset sukujuuret ja minusta on ihanaa kun vieraita käy, joten sinällään sovin tähän kulttuurin todella hyvin. Nyt olenkin ihan hölmistynyt kun suurin osa kavereistani on lähtenyt ja ei ole enää pistäytyjiä...

Petra kirjoitti...

Tuli vesi kielelle, mina tarjoan kylla turkkilaisiakin ruokia turkkilaisille, osan ruuista tekee mies kun on tietyissa sorteissa taitavampi. Aika usein on tarjottu lohta ja yrttilohkoperunoita, kuivakakut, muunnelmat rahka- ja marjapiirakoista seka mokkapaloista ovat ainakin uponneet. Meilla kay kylla aika vahan vieraita verrattuna teidan vierailijoihin.

sannabanana kirjoitti...

Kiitos hienoista resepteistä, aion kokeilla ainakin tuota munakoiso-tomaattivuokaa.

Onpas teillä ollut pöytä koreana!
Kunnoitettavan määrän vieraitakin olet syöttänyt, itse olen laiskempi keittiössä ja laitan meillä vieraatkin töihin :)

Satu kirjoitti...

Voi ihanuus! Tämä lähtis nyt varaamaan lentolippua Istanbuliin. :-D

Kyllä noilla ruuilla luulisi vieraiden olevan tyytyväisiä. Ja on sinulla ollut ohjeissa aika kirjoittaminenkin. Hats off!

Minua niin harmittaa, kun meillä ei ole täällä uunia, koska suomalaiset leivonnaiset maistuisivat varmaan aika hyvin intialaisillekin (ehkä hieman muunneltuina kyllä) - ja itselle tietysti myös. :-) Mutta voi olla, etä tulisi leivottua kuitenkin niin vähän, että uunia ei kannata ostaa, ja sähköäkin se veisi varmaan ihan hirveästi (sähkölasku on jo ennestään liian iso).

Jael kirjoitti...

Herkkuja,nami! Tuollaisia börekin tapaisia rullia on täälläkin,mutta niitä kutsutaan marokkolaisiksi sikareiksi ja taitavat olla hieman erilaisia.

Lissu kirjoitti...

Nonniih! Olen ihan sanaton! Minkàlainen/mistà hankittu savustuspònttò teillà on?

Pepi kirjoitti...

Oi oi, nyt nälkä vaivaa naista hilpeää :)
Tiedätkö, olen varmaan elämäni parhaat tomaattikeitot ja lihapullat saanut Turkissa, yhdessä kuppilasta tuli niin suosittu tonaattikeittopaikka, ettei tarvinut enää edes tilata!

Joskus ihmettelin tuota sikäläistä leipäpuolta, eikö todellakaan ole muuta kuin sitä iänikuista pullasuttua, ranskanleipää - eipä silti, silloin kun se oli hyvää, se oli TODELLA hyvää!

Tuo eka kuva on taas hurmaava, sulla on rinsessa jota kamera selvästi rakastaa :D

A kirjoitti...

Ihania ruokia tarjolla, eivät varmasti vieraat sinulta lopu, Mine!<333

Kiitos näistä ohjeista, ja oikein hauskoja vieraskutsuja koko perheellenne!:))))

Anonyymi kirjoitti...

Hei!!
Kylläpä on herkullisia ruokia ja taitava kokki tunnut olevan...
Aion kokeilla ainakin Brita-torttua ja tomaattikeittoa.
Linssikeittoihin olen tutustunut ja ihastunut Turkissa käydessäni:))
Terkuin Ulla

anumorchy kirjoitti...

Ei ole ihme etta teilla kay paljon vieraita, tuollaisilla tarjoiluilla!

Jos asuisin Istanbulissa, tekisin tikusta asiaa joka toinen paiva!

Mine kirjoitti...

Mehtänemäntä: Siitä vain reseptit käyttöön. Minusta tuntuu joskus, että pyöritän aina samoja ruokia. Reseptejä on maailma pullollaan, mutta mistä tietää, että niistä oikeasti tulisi hyvä ruoka?

Pikkujutut: Meillä käy vaihtelevasti. Joskus tuntuu, kuin olisi hotelli tai majatalo. Sitten taas on pitkään hiljaista. Se on kumma, että hulinan jaksaa oikein hyvin, mutta hiljaisena aikana ei ole voimaa kutsua oikein ketään...

Kyllä minäkin koen olevani ihan omillani täällä.

Petra: Minä kokkaan turkkilaista sitten suomalaisille vieraille:). Vuodet ovat opettaneet senkin mitkä ovat suomalaiseen suuhun sopivia turkkilaisia ruokia. Kätevää.

Sannabanana: Yövieraat meilläkin on aika helppoja ja joskus käy niin, että vieraat passaa ja emäntä makaa sohvalla:).

Hippu: Tervetuloa, lupaan kokata jos ilmestyt oven taakse...

En selviäisi ilman uunia. Minä olen leipoja ja uuniruokien laittaja. Ehdottomasti. Helpottaa kummasti, kun voi iskeä ruoat uuniin valmistumaan. Sähkölaskusta viis.

Yaelian: Täällä ne ovat sigarabörekkejä. Turkkilaisittain ne ovat täytetyt fetajuustolla ja persiljalla. Hyviä niinkin.

Lissu: Perimme savustuspönttömme yksiltä suomalaisilta ystäviltämme, jotka muuttivat Suomeen. Ovat ostaneet sen jostakin Suomesta. Sellainen tavallinen pieni laatikko, jossa pohjalla ritilä. Hyvin toimii ja nopeasti tulee valmista. Kaasugrilli on ehdottoman hyvä juttu!

Pepi: Kohtahan sinä jo pääset prinsessaan tutustumaan. Ja vaikka tämän talon tomaattikeittoon. Katsotaan lyönkö turkkilaiset laudalta?

Leipä on hyvää, mutta voi miten nopeasti siihen kyllästyy. Nykyään kyllä jo saa vähän muunkinlaisia leipiä markettien paistopisteistä. Minä en oikeastaan syö ollenkaan leipää, joten yksi hailee.

Aili: Vieraskokkaus on pääsääntöisesti mukavaa. Se arkiruoan väsääminen joskus puuduttaa.

Ulla: Minä tykkään kanssa kovasti linssikeitoista. Jos on ulkona asioita käyn usein lounaaksi syömässä keiton. Kokeilepa ihmeessä, sano sitten tuliko hyvää?

Anu: :D. Kyllä täällä ehkä sama jengi pyörisi toisenkinlaisilla tarjoiluilla? Tai mistä sitä tietää. Ehkä ne eivät olekaan kiinnostuneita meidän hurmaavista persoonallisuuksistamme vaan todellakin tulevat meille vain ruoan tähden?

Anonyymi kirjoitti...

Voih; tätä vieraanvaraisuuden ja Voih; tätä ruuan määrää !?! Minä luulin olevani vieraanvarainen emäntä, mutta tämän rinnalla meikeläisen tarjoomukset kalpenevat !?! Ihan näin ystävällinen en kyllä jaksaisi (tai viitsisi) olla...Sinusta on siis tullut Turkkilainen Emäntä ?!?

Joitakin reseptejäsi kyllä varmaan kokeilenkin, mutta moukkamaisuuteni paljastan ja kerron, että meillä vieraat voivat joutua tyytymään kaupan pullaan; joskus ei ole sitäkään...Mieluiten tarjoan vieraille lettuja; kelpaa kaikenikäisille !!! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Kyllä täälläkin voi käyttää valmiita. Nimenomaan kahville voisi ostaa baklavaa tai kakun. Se on ihan sallittua, eikä siinä menetä käteväemäntäpisteitä:). Lettuja minä paistelen täällä aamupalavieraille ja niistä tykätään myös. Tai vohveleita, sillä meillä on Suomesta tuplavohvelirauta.

Leena Lumi kirjoitti...

Ihania ohjeita! Täytetyt tomaatit ovat aina varma juttu, kuten täytetyt paprikat tai herkkusienetkin. Täytteissä usein meillä juustoja sekä vaikka kantarelleja.

Korvapuustit ovat R:n bravuuri;-)

Katoit niin runsaan pöydän, että tästä ammentaa vielä kauan. Todellakin: Tomaatin kanssa aina mustapippuri. Minulla juuri gulassi omalla ohjeella uunissa ja sen oheen teen tomaatti-mozzarellasalaattia. Sain vielä hyviä kotimaisia tomaatteja ja basilikakin on hengissä ikkunalaudalla ruukussaan.

Kaunista, herkkujen täyttämää viikonloppua sinulle ja kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Lyhyesti kommentti tuohon vohvelirauta-asiaan; rakastan vohveleita...Meillä oli ihana vohvelirauta, joka lopulta tuli tiensä päähän. Johto oli vähintäänkin hengenvaarallinen... Ostettiin uusi ja pettymys oli melkoinen ! EU-pykälien (????) vuoksi raudat eivät kuumene enää meidän makuun riittävästi ja vohveleista tulee liian vaaleita, eikä niin rapeita kuin ennen. Olemme siis palanneet senkin vuoksi lettuihin.

Ja kääk; äsken soitti serkkuni ! Tulevat huomenissa kylään; EI ole mitään tarjottavaa ! Mukava, mutta haastava vieras, kun hänellä on gluteeniton ruokavalio. Ehkä kääretorttua ?

Mieheni täyttää ensi viikolla 50 vuotta. Juhlia lähdemme kahden pakoon Prahaan; pelkään, että näitä yllätysvieraita on muitakin tulossa; ja minun pitäisi juhlimisen sijaan tehdä kovasti opinnäytetyötä, yhtä luentoa, kahta esseetä ja lukea tenttiin (ja tämä kaikki töiden ohessa).

Totuus on, että minusta EI tule Turkkilaista Emäntää... t: Tiina

Kirjailijatar kirjoitti...

Apua! Nyt on nälkä. Sinä olet Mine ihan huippukokki, enkä sano tätä nyt kuvien perusteella, vaan meillähän oli ilo ja onni olla teidän ruokavieraana. ¨

Kuule, mies ja tytöt muistelee tekemiäsi ruokia vieläkin. Esimerkiksi tarjoamasi tomaattikeitto on kuulemma ollut parasta keittoa ikinä. Oliko se tehty tuon ohjeen mukaan? Jos oli, mun täytyy ainakin yrittää uusintaa.

Saga kirjoitti...

Melkoisesti olet nähnyt vaivaa tämän postauksen tekemisessä, kiitos siitä! Rakastan tomaattikeittoa, mutta en vaan osaa itse tehdä hyvää. Tyydyn siis valmiskeittoihin, vaikka muutoin olenkin hieman kunnostautunut keittiössä viimeaikoina. Ehkä kuitenkin kokeilen vielä kerran tällä sinun ohjeellasi. Ja ainakin innostuin nyt tekemään pitkästä aikaa täytettyjä tomaatteja, nam!

Mine kirjoitti...

Leena: Minä olen myös hyvä pullan leipoja, tosin se taito on nyt hieman vakan alla. Pulla on herkkuni nro yksi ja minun on mahdoton kieltäytyä siitä. Joskus täytyy siis olla leipomatta itseni tähden:).

Hyvä ruoka, parempi mieli. Nyt täällä uunissa paistuu isänpäiväruoat. Ollut kiirettä. En ole ehtinyt blogeihin, en edes omaani.

Tiina: Ihanaa matkaa kauniiseen Prahaan. Hemmotelkaa toisianne!!!

Ja kyllä, vohvelin pitää olla rapsakka, eikä löysä.

Kirjailijatar: KYLLÄ, tässä on nyt reseptit sekä silloiseen tomaattikeittoon ETTÄ lihapulliin. Kyllä sinä onnistut oikein hyvin, kun minäkin onnistun. Minusta ruoanlaitto ei ole mitään avarustiedettä. Hyvä resepti, hyvä mieli ja hyvät ainekset. Kyllä siinä väkisinkin onnistuu....

Saga: Kyllä sinäkin onnistut, siitä vain keittoa keittelemään. Ja nauttimaan lämpimän leivän kera.

Sennie kirjoitti...

NAm! Näitä aion kokeilla - kiitos<3

Kirjatoukka kirjoitti...

Minä rakastan keittoja, ja linssejä, ja linssikeittoa :)Ja tomaatteja, ja juustoa, ja mustapippuria. Mmmmm... Mutta miten sinä nyt sen teit, että sait leipomista vieroksuvan Kirjatoukan kaivamaan kuivahiivaa kaapin perukoilta kaurasämpylät silmissä kiiluen? ;)

Mine kirjoitti...

Sennie: Siitä vain testaamaan, kun sopiva hetki löytyy:).

Kirjatoukka: Taikinaa alustaessa kokee olevansa hyvä äiti ja kunnon emäntä!?! Eli ei kun sämpylöitä tekemään ja syömään. Täällä on pullataikina kohoamassa. Pullapäivinä lapsista on ihanaa tulla kotiin....

SaaraBee kirjoitti...

Ei ihme jos teillä käy paljon vieraita. Ole aivan mahdoton kokki. Ihan tulee vesi kielelle, kun noita kuvia katson.
Toisaalta, kyllä emännälle voi tulla vierailuista aika stressi, jos pitää laittaa mahdottoman monta eri lajia.

Mine kirjoitti...

Vihreatniityt: Emännöimiseen pitää suhtautua suunnitelmallisesti ja nykyään jo aika rutiinilla. Kun tietää minkä varran mihinkin menee aikaa ja milloin mitäkin kannattaa tehdä, selviää aika helposti. Etenkin kun lapset on nykyään koulussa ja saa sitten kokata ihan rauhassa. Lisäksi kutsun vieraat yleensä silloin, kun siivooja on justiinsa käynyt. Se se nimittäin olisi homma, jos pitäisi sekä kokata että siivota samalla kertaa:).

Pääosin olen siis aika stressivapaa emäntä.