Opaskirjani kutsuu Hasankeyfiä sydäntenmurskaajaksi. Ihana pieni kylä se onkin siinä Tigriksen kainalossa. Sydämen saa murtumaan se tosiasia, että vuonna 2015 upottavat tämän historiallisen helmen patoprojektin vuoksi veden alle. Kyläläisten hätä on käsin kosketeltavaa. Hätähuutoja heitellään maailmalle ja tartutaan toivonkorsiin. "Ehkä Unesco voi vielä auttaa," sanoo oppaaksemme lähtenyt nuori mies, kun kysyn, että onko enää mitään tehtävissä.
Me kävelemme pitkin katua. Vielä turismi kukoistaa kadun varren putiikeissa. Pääalue, kallioihin louhitut asumukset, on suljetun aidan takana. Edellisenä kesänä on kuulema ollut kivivyöryjä, jonka vuoksi sinne ei voi enää mennä. Kyyninen minäni miettii, että kuinka sopivasti ne kivivyöryt nyt tulikaan. Mitä sitä mokomaa vaarallista kivikasaa kannattaa säästellä. Veden alle vain koko roska.
Katsokaa nyt tuota vanhaan sillan raunioon tehtyä kotia tuossa yllä. Kahden vuoden päästä siellä asuu korkeintaan kalat. Miten tuollaisesta kodista voi muuttaa betoniseen kerrostaloon?
Me kiipeämme yhä ylemmäs ja katsomme allamme levittäytyvää maisemaa. Kylässä elämä jatkuu edessä olevasta uhasta huolimatta. Puita on käyty keräämässä. Täytetään villalla peittoja talven varalle. Ruoka kypsyy keittiöissä ja tuoksu hivelee nälkäisten neniä. Lapset leikkivät kotiensa edustoilla.
Joen toisella puolella kaukana näkyy "uusi Hasankeyf". Uudet rumat rakennukset siistissä supussa kuin irvikuvana kaikelle tälle omaperäiselle elämänmuodolle mistä kyläläiset nyt elävät. "Mitä he voivat tehdä? Vievät ihmisten elinkeinon (turismi) ja laittavat tuollaiseen paikkaan, jossa ei voi edes eläimiä pitää tai viljellä. Lähettävät ihmiset sinne kuolemaan," tuumaa kuskimme. Tappiomieliala tarttuu ja mietimme, että "säästyykö edes tuo, jääkö veden päälle edes tämä." Jälkipolvet eivät enää astu näillä kaduilla.
Lounaamme valmistuu rannan grilleissä. Me katsomme ohi lipuvaa Tigrisiä. Seuraamme pieniä poikia, jotka heittävät kiviä veteen ja etsivät aarteita. Yhdessä tutkitaan jalatonta rapua ja vahditaan, että pikkuveli ei tipu virtaan. Miten toisenlaiset ovat muutaman vuoden päästä näiden poikien leikkimaastot. Kuka silloin haluaa tulla syömään Hasankeyfiin?
APUA! Auttakaa nyt joku, tehkää edes jotakin! Kuka lähtee kiinnittämään itsensä kettingillä sillankaiteeseen?
GAP-projekti on monisektorinen aluekehitysohjelma. Sen päätavoitteena on luoda vientivetoinen maatalousalue, joka kohdistuu hedelmällisen puolikuun alueeseen Eufratin ja Tigrisin jokilaaksossa. Projekti käynnistyi jo 1970-luvulla vesivoiman rakentamisella. Suurimmat patoprojektit käynnistettiin 1980-luvulla. Projektin kokonaisbudjetiksi on arvioitu 32 miljoonaa dollaria.
Suurin osa GAP:n kattamasta alueesta kuuluu Turkin kurdialueisiin. Eniten negatiivista huomiota on herättänyt Ilisun suurpato, jonka luoma tekojärvi uhkaa jättää allensa useita kyliä ja arkeologisia kohteita, kuten juuri Hasankeyfin. Patohankkeet vaikuttavat myös Turkin naapurisuhteisiin. Padot kun luonnostaan vaikuttavat suurten jokien virtaamiseen rajan taakse Syyriaan ja Irakiin.
8 kommenttia :
Missähän kohden tulee raja vastaan näille patohankkeille?
Siinä kohden kun pariin otteeseen vieraili Egyptissä Assuanin padolla ja kuunteli mitä sen vaikutukset ovat olleet padon molemmin puolin,ei voi kuin ihmetellä ihmisen järjettömyyttä. Hyöty on vain yksi näkökulma, haitat se toinen,koska ne olisivat balanssissa - tuskinpa koskaan?
Jenkeissa infrastruktuuri rapautuu koko ajan, Hover-pato mukaan lukien, Kiinassa rakennetaan jättisuuria patoja, Assuanissa lietettä keräytyy rapauttamaan Nasser-järven puolta....jos se pato pettää, voi sanoa hyvästi aika monella asialle, mukaanlukien faraoiden ajan historiasta jättimäinen osa...
"Älykäs selviää tilanteista joihin viisas ei edes joudu"
Ihminen on ilmeisen älykäs eläin. Mutta viisas ...?
Miten surullista että ihmiset menettävät kylänsä tuon padon vuoksi.Piti sanoa että sitä on tapahtunut nii paljon Kiinassakin,mutta tuolla ehti Pepi jo sen mainita. Minne nuo ihmiset sitten joutuvat...toivottavasti kaikki vetoomukset saavat nuo hankkeet peruuntumaan.
Venezuelassa näin erään maailman suurimman padon(Guri Dam) ja kun sitä aikoinaan rakennettiin ,tuhottiin samalla valtava määrä metsää...
Hep, mukana. Milloin mennään?
En ymmärrä tai toisaalta ymmärrän mutta miten näitä voi hyväksyä.Pakko kai ne on hyväksyäkin, kun mitään ei juuri voi tehdä.
Vesi, se on kultaa kalliimpi.
Mieletön asunto tuossa sillan rauniossa! Tuosta on todellakin vaikea lähteä, yhtään mihinkään.
Hienoja, näkökulmia avaavia matkapostauksia sinulla taas.
Voi itku. :-( Mitä väliä on enää pienellä ihmisellä.
Koskettavasti olet vanginnut kylän tunnelman ja olemuksen kuviin ja tarinaan.
Pepi: Niin kauan kun joku kerää isoja rahoja taskuunsa muka "yleisen edun nimissä" patoja rakentuu, kuiten kaikkea muutakin isoa ja ihmiselle sopimatonta. Ihmisen viisaudesta, älykkyydestä ja oppimiskyvystä voi olla monta mieltä..
Yaelian: Kun on tuo kuva, jossa nainen istuu villakasan äärellä, niin uusi kylä näkyy siellä kaukana. Sellainen pieni harmaa pläntti. Sinne vain väkisin väki ja vettä entiseen kotiin. "Vaikka kukaan ei halua," sanoi opas. Sillä lailla siitä padosta "kaikki hyötyy".
Pikkujutut: Vesi on elintärkeää. Totta. Mutta kun täällä ON jo se vesi. Tigris kastelee ja alue on muutenkin sen johdosta vehreä. Siksi sitä onkin niin vaikea ymmärtää.
Saga: Eikö ollutkin ihana. Tuli ihan vastustamaton halu mennä koputtamaan ovelle ja kurkata sisään.
Hippu: Pienellä ihmisellä ei todellakaan ole yhtään mitään väliä. Sietäisivät jäädä vesien alle, kun narisevat eivätkä halua hukuttaa kotiaan. Tässä puhuu nyt raha ja valta. Sähköä on saatava, viis haittavaikutuksista, joita tällainen luonnon muovaaminen epäilemättä tuo tullessaan. Patojen vuoksi mm. malaria on lisääntynyt Malatyan alueella, kun siellä missä normaalisti oli kuivaa, onkin nyt märkää.
Myos pohjoisessa Rizen lahella naimme aikoinaan valtavan padon rakenteilla.
Hassankeyf on kiehtova paikka!
Anu: Näitä patojahan riittää. Tässä GAP-projektissa suunnitelluista 22:sta on tehty jo valmiiksi 17. Eikä riitä vaan vielä vaan täytyy tehdä!?!
Hasankeyf on kiehtova. Toivoisin niin, että se saisi olla sitä vielä tulevassakin.
Lähetä kommentti