Liettua ylettää historian viittansa myös Puolan Lubliniin. Tai Puola Liettuan, kummin se nyt oikeasti meni. Liivinmaan sodan ensimmäisen vaiheen päätyttyä Puolan vaatimukset Liettuaa kohtaan voimistuivat ja se halusi sitoa Liettuan kiinteämmin Puolan yhteyteen. Liettualla ei ollut tähän halua, mutta sota Moskovaa vastaan nieli maan varoja ja voimia ja se joutui lopulta pyytämään tukea Puolasta. Tästä lähti neuvottelu-sarja, jonka johdosta Lublinissa solmittiin 1.7 1569 unionisopimus. Sen mukaan nämä kaksi kansakuntaa muodostava yhteisen valtion, mutta molemmat säilyttävät autonomian ja oman hallitsijansa.
Nykyään molemmat maat ovat taas omillaan ja me saavuimme Puolan Lubliniin toisena kotimatka päivänä. Kaupunki oli kaunis ja huoneistomme kerrassaan suloinen haisevaa rappukäytävää lukuunottamatta. Ikkunasta näkyi katetraali, jonka pihalle uskallettiin autokin jättää. En tiedä Puolan turvallisuustilannetta nykyään, mutta vuosia aikaisemmin meitä peloteltiin Puolan autovarkauksilla, joten olemme siellä aina hieman varpaillamme auton kanssa. Siksi jokainen jälleennäkeminen uskollisen ratsumme kanssa on aina iloinen.
lllan ohjelmaksi riitti kuljeskelu kaduilla. Lublinissa oli ilmeisesti menossa jotkut erityiset päivät, kun näitä vanhoihin asuihin pukeutuneita ihmisiä putkahteli esiin tuon tuosta.
Huoneistoon ei kuulunut aamupala, joten aamulla käveltiin kaupungille kahvilaan. Lasten riemuksi siellä oli tarjolla lettuja makeina ja suolaisina versioina. Niillähän se oli hyvä aloitella päivää. Meidän aamupalan aikana oli kaduille ilmestynyt markkinat. Kojuja oli pitkin poikin vanhankaupungin katuja, joten lähdimme onnelliselle kierrokselle, jonka johdosta minusta tuli ikonin omistaja. Paljon muutakin mielenkiintoista olisi ollut tarjolla. Puolalaiset ovat eteviä mm. puukaiverruksissa.
Lublin sijaitsee Itä-Puolassa ja ajatuksissamme oli päästä ajoissa Lviviin. No, tehän muistattekin mitä sinä kamalana päivänä sitten tapahtui...
6 kommenttia :
Olisin ehkä ikonin lisäksi itse vielä halunnut tuollaisen söpön kissan, pöllön tai maatuskan ? Tai ehkä kaikki kolme... t: Tiina
Olipas taas kivoja kuvia. Mun lemppari on tuo, jossa on poika ja koira rattaissa. ♥
Kiitos jälleen kerran. Sinulla on lahja nähdä ja vangita ihastuttavia näkymiä. Silmä ja sielu lepää. Houkuttaa suuntaamaan reiteille itsekin.
Ihmeellisesti jaksat blogiasi ylläpitää meidän lukijoittesi iloksi. Mutta jäähän siitä dokumentaatio myös itsellesi ja lapsillesi. Omalla tekemättömien asioiden listalla on vuosien takaisten kuvien järjestäminen. Siihen tartuttava niin kauan kun jotain niistä vielä muistaa. Jospa nyt tulisi valmista. T. Anisi
Tiina: Ah, siellähän sinä Tiina olet, olenkin jo miettinyt, että mitähän on elämässäsi menossa, kun ei kuulu mitään.
Satu: Hekin ilmeisesti kuuluivat johonkin ryhmään, jotka kulkevat kadulla vanhanajan vaatteissa. Rattaat tietysti hieman rikkovan ajankuvaa:D.
Anisi: Sitä varten tämä blogi syntyi, että saan kuvat järjestykseen. On helpompi sen jälkeen tehdä kuvista albumit. Kiva, kun jaksatte pysyä reissussa mukana.
Onpa kaunis yksityiskohta tuo hääkuva rosoisessa seinässä. Mielenkiintoisia paikkoja nämä kaikki, sellaisia joista ei paljoa tiedä. Minulla on jo vuosia ollut Puolan reissu kiikarissa, siitä yhdestä kun on jo aikaa ja Puolassa oli jotain kovin kiehtovaa.
Liivia: Olen tykännyt kaikesta muusta Puolassa, paitsi metsäteiden varsilla itseään keskellä päivää myyvistä tytöistä. Jotakin sangen surullista se kertoo Puolan jostakin tilanteesta? Mutta Krakowa, Varsova, Lublin ovat olleet kovin kauniita kaikki. Ja maaseudulla on tunnelmaa...
Lähetä kommentti