"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

557. tarina (Jerusalem - kaikki Pyhät)

Kalliohaudalta otamme suunnan vanhan kaupungin toiselle puolelle. Reittivalintamme sattuu tällä kertaa kulkemaan juutalaiskortteleiden halki. Tulee tunne, että siellä on jotenkin vauraampaa tai kultturellimpaa kuin muualla? 







Määränpäämme on Daavidin kaupunki, jossa meitä kiinnostaa etenkin Siloan lammikolle vievä Hiskian tunneli. Kello on kerennyt pitkälle ja lipunmyyjä vannottaa meitä kulkemaan ripeästi, jotta ehtisimme. Suuntaamme siis ensin tunnelin alkuun. Opaskirja muistuttaa, että tunneliin ei ole menemistä ilman kunnollista taskulamppua. Meillä on kännykkä ja kaksi kameraa ja päätämme selvitä niillä. Kyllä kai 500 metriä kulkee vaikka pimeässä tunnustellen? Seinään kiinnitetty kuva kertoo tunnelin veden nousevan jopa reisiin saakka. Mies rullaa housuja niin ylös kun saa, minä taas sujautan housut reppuun ja lähden tunneliin pitkästä paidastani kiitollisena.





"Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Hiskiasta ja hänen aikaansaannoksistaan, siitä kuinka hän rakensi vesialtaan ja tunnelikanavan ja johti veden kaupunkiin, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan." 
2. Kun. 20:20

Kännykässä riittää juuri ja juuri akku. Mietimme, että tästä ainakin pojat olisivat nauttineet. Käytävä on kapea ja sen korkeus vaihtelee kaiken aikaa. Valo on todellakin tarpeen. Kuljemme välillä kumarassa ja välistä päät pystyssä. Vesi virtaa ja on selvästi puhdasta, sillä käytävä pohja ei ole limainen tai liukas, vaan yllättävän tukeva kulkea. On käsittämätöntä ajatella kävelevänsä kuningas Hiskian vuonna 700 eKr rakentamassa vesijohdossa.  Päätepisteenä vielä Siloan lammikko, jonka äärellä saamme viettää hetken itseksemme veden solinaa kuunnellen.



Paluumatka Daavidin kaupunkiin kulkee myös tunnelia pitkin. Tällä kertaa ei vain tarvitse kulkea vedessä. Ilmeisesti kuljemme maan alla vanhan temppelin kivien vierustaa. Mielenkiintoinen on tämäkin reitti ja hämmästelemme maanalaista raikasta ilmaa, jonka tuloreitti jää meille epäselväksi. 







Daavidin kaupunki oli rakennettu Kidronin laakson rinteeseen. Vastapäisellä seinustalla sijaitsi silloinen hautausmaa. Vanhat haudat on otettu hyötykäyttöön uusia rakennuksia rakennettaessa. Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat nuo hautojen suut tuolla alemmissa kerroksissa?


"Anna tippiä, sillä kiltit ihmiset pääsevät taivaaseen", kehottaa purkki Daavidin kaupungin kioskilla.  "Pidä usko," muistuttaa tatuointi autovuokraamon pojan kädessä. "Siunausta," toivottaa kadulla tapaamamme suomineito. Jerusalemissa kaikilla näyttää olevan Jumala ja suhde häneen. Muuttuuko Pyhässä maassa kaikki Pyhäksi?


Pyhät Pyykit?


Schindlerin hauta johon ei ole pääsyä tulevan PyhäPäivän vuoksi?


Pyhä Kirja.


Turisti Pyhiä Paikkoja etsimässä.


Daavidin haudalla on miesten ja naisten puoli. Molemmilla puolilla on täsmälleen samanlainen arkku. Onko Daavid haudattu kahdessa osassa ja kumman puolen naiset saivat? Naisten puolella yksinäinen nainen vuodattaa hiljaa sydäntään kuninkaan hautaa vasten. Vierailu on kohdaltani nopeasti ohi. Miestä taas ei kuulu, enkä ihmettele yhtään. Daavidin haudan ääressä näet karkeloidaan. Kuuluu iloinen laulu ja oven suusta näen ortodoksijuutalaiset hyppelemässä kiharat pomppien. Tunnelma miesten puolella on suorastaan riehakas, vaikka kuvat eivät sitä pysty osoittamaan. 

Miestä odotellessa ja karkelointia sivusta seuratessani, nousee mieleeni yksi muisto kotikirkon parvelta noin 22 vuotta sitten. Muutama meitä nuoria oli kiivennyt jumalanpalvelusta seuraamaan urkuparvelle. Vanhan testamentin teksti kertoi Daavidin karkeloinnista liitonarkin edessä näin: "Pelkkä pellavakasukka yllään hän (=Daavid) tanssi rajusti Herran edessä." 2. Sam. 6:14. Minä kuulin, että "pelkkä pellavasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä," ja rupesin sitä ihmettelemään vierustovereille. Siitä jumalanpalveluksesta tuli urkuparven nauruherätys, jota kirkkoherra yritti vihjailevasti saarnastuolista rauhoitella. Nauratti vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen ja tässä tietyssä hetkessä. Pyhää naurua, luonnollisesti.






Päivän viimeisenä kohteena etsimme yläsalia. Kuinka kätevää ja epäuskottavaa onkaan, että se löytyy Kuningas Daavidin haudan yläkerrasta? Kävelemme siis vain huoneen lävitse ja pysähdymme sen sijaa yläsalin katolle kauniin maiseman ääreen. 







On helppo ymmärtää mikä Jerusalemissa vetää ja kiehtoo. Se on hengästyttävä ja hengellistyttävä. Mutta seuraavaksi jätetään Jerusalem hetkeksi, vuokrataan auto ja katsotaan mitä sitten tapahtui.

19 kommenttia :

Terhi kirjoitti...

Pyhät pyykit....hihihihih :D

hietzu kirjoitti...

Mielenkiintoisia nuo teidän kulkureittinne, mutta tuohon vesijohtotunneliin minua ei kyllä olisi saanut Rooman katakombikokemusten jälkeen. Ja ei minkäänlaisia valoja!? :S

Tuo rakennusten lämpimä ja kellertävän hiekkainen väri on kyllä vangitseva.

anumorchy kirjoitti...

Tuon neljannen kuvan taulut ovat kovasti makuuni. Tulee huovutustyot mieleen vaikka tekniikka onkin erilainen. Heilla on kauppa myos Jaffassa ja Caesariassa.

Hiskian tunneli on todella janna kokemus. Kaydessani ei tuota paluutunnelia viela ollut.

Riina kirjoitti...

Kiehtova paikka, pyhineen päivineen!

Jael kirjoitti...

Olen joskus ajatellut tehdä tuota kierrosta noissa tunneleissa mutta se on jäänyt.Nyt tämän postauksen innoittamana voisinkin sen tehdä.Kaiketi toinen hauta on tyhjä tai sitten molemmat;D Tuota Daavidin patsasta jouduttiin joku aika sitten korjaamaan kun sitä muistaakseni oli vandalisoitu.
Hauska tuo farkkupyykkikuva!

Petra kirjoitti...

Olette ehtineet kylla paljon lyhyessa ajassa! Uskon, etta paikka on hengastyttava ja saa aikaan suuria tunteita. Tuonne tunneliin jaisi menematta, en kesta ahtaita paikkoja ja viimeeksi se tuli selvaksi Kappadokian maanalaisessa kaupungissa, tuntuu etta henki loppui ja ahdisti, hui.

Lady of The Mess kirjoitti...

Pyhä nauru ja nauruherätys;)
Ja pyhät pyykit!
Kiitos!

Eeviregina kirjoitti...

Ihan ällistyttävän paljon olette nähneet ja kokeneet!
Viime aikoina olen ottanut aika rennosti nuo matkat, kaikki pyhät paikat sun muut ollaan kameroiden kanssa kierretty moneen kertaan. Ihan meinasin väsyä siihen, se oli jo työtä eikä lomailua...
Mies on kävellyt tuon tunnelin, minä en koska mua ahdistaa kaikki ahtaat paikat.

Mine kirjoitti...

Terhi: Vähä sama, kun jouluna, kun kaikesta tulee joulusta JOULU-etuliitteellä:).

Hietzu: Minua ei ahdista tuollainen kapeus, minua ahdistaa päälle vyöryvä tungos, kuten siellä Pyhän Haudan kirkossa. Huh.

Anu: Tunneli olikin vähän huomaamattomasti siinä ja jälkikäteen mietimme, että oliskohan siitä saanut edes mennä.

Riina: Kiehtovaa, pyhineen päivineen. Todella.

Jael: Muista ottaa vaihtohousut matkaan, sillä vesi nousee alussa yllättävän korkealle.

Petra: Ei olisi onnistunut lasten, hitaampijalkaisten tai muuten väsähtäneempien kanssa. Kävelimme KOKO AJAN ja kovaa kyytiä. Hurjasta ruoan määrästä huolimatta ei koko matkalta tullut kun puoli kiloa. Kertoo ehkä kulutuksesta:).

Lady Of The Mess: Minä olen niitä, jotka eivät saa hihitystään loppumaan tietyissä tilanteissa, vaikka mikä olisi. Daavid pellavasukassa oli niitä tilanteita.

Eeviregina: Jos joskus tehdään uusinta, silloin varmaan voitaisiinkin keskittyä enemmän lorvimiseen. Tai ehkä ei, me ollaan kai kauheita suorittajia, niin työssä kun vapaallakin?

//aNNiKa kirjoitti...

Hienoja kuvia, joista saa kuitenkin paljon enemmän irti mahtavalla kerronnalla. Näitä on oikein viihdyttävä lukea :) Kiitos!

Aili Mummo kirjoitti...

Ihana kuvapostaus, kiitos Mine:)
Uskon että tekin nautitte tuolla vaeltaessanne:D

Ihanaa keskiviikkoiltaa sinulle, Mine!


Allu kirjoitti...

Tosi hauska tuo pyykkikuva. Kylläpä siellä riitti näkemistä, olen tyhmyyksissäni kuvitellut Jerusalemin paljon pienemmäksi kaupungiksi.

Paavalinkukka kirjoitti...

Jerusalemissa uskonto ja usko on näkyy. Vai onko vielä niin. Vuosia sitten, jokainen kauppa oli kiinni kerran viikossa, jotkut perjantaina, jotkut lauantaina ja jotkut sunnuntaina. Vielä oli niin vai onko 24/7 elämä jo vallannut Jerusaleminkin?

Matkatar kirjoitti...

Niin kauniita seinämaalauksia ja mosaiikkeja! Kyllä siellä näemmä riittää ihmeteltävää.

Mine kirjoitti...

Annika: Kiitos, mukavaa, että viihdyt.

Aili: Mukavaa oli vaeltaa ja samalla tuli sopivasti liikuntaa lomasyömisen vastapainoksi:).

Allu: Vanha kaupunki on pieni, mutta täynnä nähtävän arvoisia paikkoja. Uusi kaupunki leviää ympärille, mutta emme keskittyneen ainakaan tällä kertaa siihen.

Paavalinkukka: Olisi varmaan näkynytkin, mutta poistuimme kaupungista perjantaiaamuna, joten en osaa vastata. Tel Avivissa ainakin julkinen liikenne pysähtyi ja suurin osa kaupoista laittoi ovensa kiinni sapattina.

Matkatar: Kyllä vain. Kaikki aikaisemmat postaukset on siis kahden ensimmäisen päivän aikana nähtyjä. Kolmantena päivänä vuokrasimme auton ja lähdimme vähän muita maisemia katselemaan.

Kikka N kirjoitti...

Kiitos näistä kaikista!
;)

Mine kirjoitti...

Kikka: Ole hyvä, kiitos käynnistä:).

PW kirjoitti...

Todella paljon olette kerenneet, ehkapa ensi kerralla mekin uskaltaudumme tuonne tunneliin!

Mine kirjoitti...

PW: Mutta kyllä me pidimmekin vauhtia yllä. Tunneli on kokemisen arvoinen!