Andy kävi Istanbulissa. Katselin ilmoitusta aina sunnuntaisin kirkkoon kipittäessäni. Näyttelyyn ehdittiin lopulta sitten viime tinkaan eli siinä vaiheessa, kun huomattiin sen loppuvan. Etukäteen muistin lähinnä ne purkit ja ne oli sitten lopulta itselleni mieluisimmat Warholin töistä. Muutkin oli pop, näyttely oli sellainen väriterapiahetki kaiken muuttohässäkän keskellä.
Ihanat purkit. Miten hienot olisivat keittiön seinällä:).
Warholin näyttely oli lapsiystävällinen. Jos ei jälkikasvu nyt ihan riemusta kiljuen näyttelyyn lähtenyt tai hurmioituneena sieltä poistunut, olivat minusta kuitenkin kiinnostuneita katselemaan. Omat suosikitkin löytyivät heti eläinten ja ihmisten seasta. Moni työ päätyi lastenkin kameroihin. Isi myös vinkkasi pojille, että näyttelyssä käynti voi tulevassa olla hyvä hurmauskikka, jos kohteena sattuisi olemaan joku hieman kultturellimpi neitonen:). "Ai Warhol, hänen töitään me kävimme katsomassa Istanbulissa."
Eläinmaailman lempitauluni oli perhonen ja seepra.
Poikien suosikki oli lännenmies.
Warholin lisäksi Perassa oli itselleni uuden taiteilijan, Stephen Chambersin, töitä. Myös tämä näyttely oli positiivinen yllätys. Koko seinän peittävä The Big Conutry-teos ei niin sytyttänyt, mutta sen sijaan tykkäsin Chambersin maalauksista, joissa oli mielestäni satumainen tunnelma.
Kuopus löysi heti taulujen seasta pupunaisen:).
Jostakin syystä äitiä vetivät tällä kertaa punaiset työt puoleensa. Nämä linnut...
… ja tämä tyttö tikapuiden alla pääsivät suosikeiksini.
Eikä hullumpi ollut tämä allakaan oleva työ.
Tänään meillä on kotona yksi Sweet Sixteen. Syntymäpäivätoiveena oli päästä äidin kanssa päiväksi Istanbul Forumiin shoppaamaan. Unohdetaan siis hetkeksi muutot, hyvästit, tekemättömät työt ja silittämistä odottavat pyykit. Tänään keskitytään ihanaan esikoiseemme ja ostellaan. Mutta vain pieniä asioita, sillä muulle ei nyt kertakaikkiaan ole tilaa.
