"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

475. tarina (Istanbul - menen illoissa sekaisin)

Menen jo illoissa sekaisin. Tämä oli kai niistä se, kun päivän museoreissulta palatessamme, kotona odotti kasa hiuksia kähertäviä, kukkamekkoisia ja kikattavia tyttöjä. Esikoinen oli luokkatovereineen saapunut meille valmistautumaan illan juhlallisuuksia varten. Koulun lukiolaiset olivat varanneet Kücük Çamlıcan mäellä olevan talon ja kaunokaiset olivat matkalla sinne. Koska tarjolla ei ollut kurpitsakärrejä, sai äiti lähteä kuskiksi. Tytöt jäivät juhlimaan pienelle kukkulalle, me taas lähdimme vieraiden kanssa maistelemaan Kumpiria ja Gözlemeä sille isommalle.






Säät olivat koko vieraiden lomaviikon vaihtelevia. Ilma ei ollut normaalin helteinen, vaan lämmin, mutta oikukas. Toisinaan satoi hetken, sitten taas paistoi. Iltahetki oli kuiva ja valo mitä kaunein. Kelpasi siellä istua ja maistella. Liikaa ei ruokaa annettu, sillä illaksi oltiin vielä menossa kotiin savustamaan kaloja.













Kuten kuvista näkyy, tämä kukkula on uskonnollisten istanbulilaisten mieleen. Itse ihailin huivien värejä ilta-auringon leikitellessä niiden pinnoilla. Etenkin tuo alla oleva ryhmä oikein kutitti kamerasormea. Liekö siinä oli joku naisten koraanikurssi kesäretkellä? 




Oikeasti vieraamme ovat siis jo poistuneet maasta ja tänään odotan seuraavia yövieraita. Minulla on kuitenkin näitä tarinoita vielä tästä vierailusta muutamia kertomatta, joten laittelen ne ensin, ennen siirtymistä seuraaviin. Lenkkiposteja saa näköjään vielä odottaa, sen verran on ohjelmoidut päivät loppuviikolle asti....

5 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos postauksesta, Mine!
Turkkilainen nainen peittää siis aikana ulkona päänsä huivilla?
Meillä kuljetaan avopäin jopa talvipakkasella;)

Hyvää viikon jatkoa sinulle ja vieraillesi, Mine!

♥.♥

Jael kirjoitti...

Teilläpä on vieraita yhtenään;D
Hienot maisemat tuossa ruokapaikassa ja hienot kuvat.Otatko muuten nuo kaikki henkilökuvat kaukaa vai läheltä;tiedän että aiemminkin tätä on kysytty mutta kysytkö aina jos voi kuvata?

Tiina kirjoitti...

Luinpa tuossa juuri eilisen postauksesi.
Käytiin iltapäivällä Taksimilla, muuta ei näkynyt kuin toimittajaryhmiä kameroineen ja liuta poliiseja ja liuta poliiseja ja... Täydellisen rauhallista. Istiklalin sivukaduilla putsattiin seinäkirjoituksia.
Täytynee illemmalla käydä sillan (Eminonun) päässä katselemassa, kuinka tänään. Ja nyt takaisin ulos!
Huomisiin!

Anonyymi kirjoitti...

Minä puolestani ihailin tuota pellavapäistä kuopustanne, kerrassaan suloinen tapaus. Kolmen pojan - nyt jo nuorten miesten - joukkoon olisi suonut meilläkin yhden prinsessan. Onneksi olkoon! T. Anisi

Mine kirjoitti...

Aili: Osa peittää, osa ei. Kaupunginosasta riippuu kummat ovat enemmistönä.

Jael: Vieraat ei tullutkaan, sillä jäivät rajalle:(. Kuvaan kaukaa kyllä ilman lupaakin, sillä se on ymmärtääkseni julkisilla paikoilla sallittua. Jos joku huomaa ja kieltää kuvaamasta, en tietenkään kuvaa. Aika moni täällä on mielellään kuvissa, onneksi.

Tiina: Tilanne todella vaihtelee, ja nopeasti. Eli kannattaa olla varovainen. Huomiseen:).

Anisi: Onhan ne prinsessat kivoja, kuten prinssitkin:).