"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

466. tarina (Istanbul - mitä löytyy Gezi-puiston takaa?) + Edit

"Miten yhden puiston kaatamisesta voi seurata tällainen meteli?" on moni saattanut kysyä kuluneiden päivien aikana. Minusta oikea kysymys on "Mitä löytyy Gezi-puiston takaa?" Rauhallisesti alkanut mielenosoitus vaihtui yleismielenosoitukseksi nykyistä valtapuoluetta ja etenkin päministeri Erdoğania vastaan poliisien kovien otteiden, mutta myös pinnan alla pitkään velloneen kiukun takia. Pääministerin ylimieliseksi koettu kommentointi ei ole asiaa ainakaan auttanut. Nykyisen tilanteen taustalla ei siis tietenkään ole pelkkä Gezi-puisto vaan monia pieniä asioita, joita ajattelin vielä yrittää avata tilannetta selvittääkseni.

Reilu vuosi sitten oli tapetilla turkkilainen koulu-uudistus 4+4+4, jonka myötä erotettaisiin tähän asti pakollinen alakoulu (4v) keskikoulusta (4v).  Perustopetusta seuraisi lukio tai ammatillinen opetus (4v). Uuden koulusysteemin mukaan vanhemmat voisivat ottaa lapsensa pois perusopetuksesta ja siirtää hänet 11-vuotiaana haluamaansa kouluun. Arvostelijat ovat olleet erityisen huolestuneita tämän merkityksestä syrjäkylien tyttöjen elämään. On myös kysytty, että kuinka moni 11-vuotias on valmis tekemään koko elämäänsä vaikuttavia uravalintoja sen ikäisenä?

Suurimman riidan koulukysymyksessä aiheutti hallituksen koulu-uudistuksen siivellä ajama uskonnollisten koulujen aseman vahvistaminen ja laajentaminen. Imam hatip-koulujen lukiotason rinnalle haluttiin aukaista keskikoulutaso. Pääministeri ei kouluasiassa peitellyt tarkoituksiaan vaan julisti avoimesti: "Haluan kasvattaa nuorison uskontoon." Tähän soveltuu hyvin AKP:n voittokulun myötä julkisten koulujen rinnalle noussut uskonnollinen vaihtoehto, Imam hatip-koulu, jossa 40 tuntisesta kouluviikosta jopa 10 tuntia käytetään islamin opetukseen. Koulujen saadessa rahoituksen yksityisiltä säätiöiltä, niillä on julkisia kouluja paremmat resurssit käytössä, mikä luonnollisesti herättää närää niissä vanhemmissa, jotka eivät halua laittaa lastaan uskonnolliseen kouluun.  Kuinka siis taata riittävä hyvä opetus myös niille lapsille ja vanhemmille, jotka haluavat kasvattaa lapsensa sekularistiseen Turkkiin tai vaikkapa kristinuskoon?

Tämän vuoden toukokuussa liberaalimpaa kansanosaa ärsytettiin muutoksilla Turkin alkoholilainsäädännössä. Pääministerillä oli "huoli kansalaisten terveydestä", joten hän näki hyväksi holhota kansaa tässä alkoholiasiassa.  Lakimuutoksen myötä kauppaan tulevat aikarajoitukset, jolloin alkoholituotteita myydään. Alkoholin myynti ja tarjoilu myös tullaan kieltämään alle 100 metrin päässä mm. kouluista, oppilaitoksista ja moskeijoista. Ravintoloihin lakimuutokset koskisivat lähinnä ulkotilojen osalta, eli ulkotarjoilua vähennettäisiin taas entisestään. (Näitä tarjoilupaikkojahan on AKP:n valta-ajalla vähennetty jo aikaisemminkin.) Lisäksi alkoholin mainonta kiellettäisiin kokonaan. Pääministerin mukaan asia on niin yksinkertainen, että "Jokainen joka nauttii alkoholia on alkoholisti." Tämä siis maassa, jossa alkoholin kulutus henkilöä kohden on noin 1,5 litraa/vuosi.

Kysymys kuuluu: Onko se oikeasti niin vaarallista, jos turkkilainen juo sen rakilasillisensa tai oluensa ulkona? Tai olisiko se nyt niin välttämätöntä lopettaa satoja pikkukauppoja, jotka sitkuttelevat koulujen ja moskeijoiden kulmilla ja saavat tarpeelliset tulonlähteensä muutamasta aikuiselle myydystä viinipullosta?

Ankaran metrossa henkilökunta närkästyi nuoren parin turvallisuuskameraan tallentuneesta suudelmasta. Päätettiin, että on tarpeellista ohjeistaa kansaa elämään ja käyttäytymään moraalisesti oikein. Pääministerin mukaan "hän koki julkisen huomauttamisen asiasta luonnollisena" eli sellaiselle olevan tarvetta kansan keskuudessa. Mellakoiva osa kansaa on hämmästynyt. Kuuluuko valtaapitävälle puolueelle laatia käyttäytymissäännöt suutelemista, kädestä pitämistä tai esim. halaamista varten? 

Istanbuliin nousee kolmas silta, juuri siihen kohtaan, jossa Bosborinsalmi kohtaa Mustanmeren. Silta on itsessäänkin kiistelty aihe, mutta erityisen tyrmistyksen herätti sen nimeäminen "Yavuz Sultan Selim-sillaksi."Nimen julkistamista seurasi voimakas protesti maan 25 miljoonan alevimuslimin joukossa.  Kyseinen sulttaani Yavus Selim tapatti aikanaan jopa 80 000 alevia. Miksi ihmeessä sellaisen sulttaanin nimeä halutaan kunnioittaa, on taas yksi vastausta vaativat kysymys nykyisen valtapuolueen riveissä.

Gezi-puisto on siis se korsi joka katkaisi kamelin selän. Kun asioita päätetään ilman kansalta kysymistä, mielipiteen sanomisen mahdollisuutta ja aina konservatiivisen kansanosan mukaan, jää lähes puolet kansasta siihen tunteeseen, että heitä ei kuunnella eikä heidän mielipiteillään ole mitään arvoa. Pääministeri on varmasti oikeassa siinä, että hän ja puolue on toiminut laillisesti. Heilä on ehkä edelleenkin yli puolen kasan tuki. Hallitus, pääministeri ja presidentti ovat silti koko kansan johtajia, eivätkä vain niiden, jotka heidät ovat siihen paikalle valinneet.

Hyvin tämän toisen puolen tunnelmia kirjaa Ahmet Hakan Hürriyet-lehdessä. Tuoden esille Gezi-puiston takaanta löytyvän pettymyksen, vihan ja surun, mm. näin sanoen: "Jätä minut rauhaan. Älä tee kunniallisia tai kunniattomia lausuntoja siitä kuinka istun puistossa, käyttäydyn metrossa, kuinka elän, puhun, pukeudun, ajattelen, kuinka syön ja juon. Älä väheksy minua... Puhu yläpuoleltani...Niin kuin mekin kunnioitamme sinun tapaasi elää, niin kunnioita sinäkin meidän tapaamme."

Tuossa viimeisessä on minusta avain tähän mellakkaan ja Turkin tulevaisuuteen.

Edit: Koska tilanne ei koskaan ole vain yksipuolinen, on myös syytä katsoa vähän asian toista puolta. Tilannettahan voi katsella myös toisesta näkökulmasta. Vaikka monelle mielenosoittajalle riittäisi, että hallitus kuulisi heitä, on mielenosoittajien joukko varsin kirjava. Näkyvimmin esillä ovat erilaiset vasemmistolaiset ryhmittymät, joilla on pitkät perinteet ja rautainen kokemus valtaapitävien kritisoinnista ja mielenosoittamisesta. Erilaiset vasemmistolaisten järjestöjen tunnukset hallitsevatkin näkymää Taksim-aukiolla. Myös Istiklal-kadun varrelle kirjoitettujen tekstien ja mielenosoittajien Facebook-päivitysten lukeminen antaa radikaalimman kuvan tilanteesta. Pääministerin syyttäminen murhaajaksi, hänen eronsa vaatiminen ja vallankumouksen julistaminen kertoo myös muusta, kun dialogin tarpeesta.

Vastustaminen ja kritisoiminen on helppoa, mutta rakentaminen vaikeaa. Mitä AKP:n vallasta luopuminen oikeasti merkitsisi, on hyvä kysymys. Kaupunkien keskustoissa mieltään osoittava nuoriso ja sekavat vasemmistolaisryhmät eivät ehkä kykenisi organisoimaan sellaista poliittista voimaa, joka täyttäisi syntyvän valtatyhjiön. Egyptissä tyhjiön täytti Muslimiveljeskunta. Turkissa sen täyttäisi todennäköisesti armeija ja Ataturkkiläiset voimat eli nationalismi. Olisiko se Turkki tolerantimpi kuin tämä nykyinen, sitä voi miettiä historiankin valossa? 

23 kommenttia :

Petra kirjoitti...

Tuo Hakanin kolumni oli hyva. Kylla on taas erikoista touhua, PM ei ole mailla halmeilla ja kierrellen kaarrellen (vakisin?) jonkunlaisen anteeksipyynnön esittaa varaPM, luulen etta paapamppu pyörtaa taman puheet palatessaan ellei ole kokenut valaistumista matkallaan....suuremman luokan asennevammainen sanoisin.

Jael kirjoitti...

Google on niin huono kääntämään suomea ettei sitä kolumnia oikein päässyt lukemaan.Mutta eikös Huriyet ole Erdoganin puolella......

Leena Lumi kirjoitti...

Ikihippinä totean ehdottomasti:" Make love not war!"

Ihmettelen pääministerin ylimielisyyttä ja tuo viimeinen sitaatti oli todella tyhjentävän hyvä.

Pepi kirjoitti...

Tänään kuuntelin radiosta, että siellä varapääministeri nyt pyytelee anteeksi ja selittelee kun pääministeri itse on Marokossa.
Aika itsevaltaiselta touhulta tuntuu sen perusteella mitä olen kuunnellut ja lukenut.

Saa nähdä mihin suuntaan mennään, tunteet kun tuntuvat kuohahtavan vähän toiseen malliin kuin täkäläisillä "jäämiehillä".

Anonyymi kirjoitti...

Erodogan sakotti Hurriyetin omistajaa Dogan Medyaa pari vuotta sitten miljardeja dollareita, kyse ei todellakaan ole ystavyydesta.

Altanin kolumni oli spot on.

"anonyymi".

mizyéna kirjoitti...

Outoa, että pakotettu sekulaarisuus on ihan ookoo ja kansa hyväksyy sen mutta jos ihmiset äänestävät uskonnollisuuden puolesta niin siitä nostetaan mekkalat.

Petra kirjoitti...

Valtapuolueenkin mielesta Turkki on demokratia, jonka piirteita ovat mm. oikeus kokoontumiseen ja vapaaseen sanaan, demokratiassa valta jakaantuu eika ole yhden puolueen hallussa, median ja tuomioistuinten tulisi olla riippumattomia, tamahan ei tapahdu Turkissa, siksi kansa on kaduilla. Vsikka puolet kansasta on vapailla vaaleilla valinnut valtaa pitavan puolueen, ei se tarkoita sita etta vallanpitajat voivat kaantaa selkansa toiselle puolelle. En keksi yhteen menestynytta valtiota, jossa uskonnon sekoittamisella hallintoon olisi saatu jotain hyvaa aikaiseksi.

Mine kirjoitti...

Petra: Luulen, että on unohtunut se, että pääministerin ja presidentin ja hallituksen pitäsi olla koko kansalle näitä, ei vain sille osalle, joka on heidät paikalle valinnut.

Jael: Vastaus taisikin tulla tuolla myöhemmin:).

Leena: Niin se on, hyvä sitaatti myös Suomeen, jossa valtasuhde on toisinpäin, eli liberaalit kurmottaa konservatiiveja.

Pepi: Pääosassa kadulla siis osoittaa mieltään nuoriso. Nuoruuden innolla. Turkissahan nuorten osuus kansassa on todella suuri. Olisi siis erittäin tärkeää kuunnella mitä heillä on sanottavaa.

Kiitos kommentista "Anonyymi":).

Mizyena: Tulisiko siis mielestäsi jokaisessa maassa, jossa asuu muslimeja olla islamilainen hallitus? Kuten Suomessa? Eikö muslimi voi elää ja antaa muidenkin elää, niin että kansalaisille annetaan mahdollisuus itse päättää mihin he uskovat, kuinka he haluavat kasvattaa lapsensa, suutelevatko he puistossa jne? Nyt tämä porukka pyytää: Niin kuin mekin kunnioitamme sinun tapaasi elää, niin kunnioita sinäkin meidän tapaamme." Onko toisen porukan pakko olla toisen niskan päällä ja pakottaa toiset omaan ajatusmalliinsa. Konservatiivien Turkissa ja liberaalien Suomessa? Minusta pakko ei rakenna mitään.

Petra: Näin on, minusta on selvää, että tarvitaan useampi kuin yksi puolue päättämään näin suuren ja monimuotoisen kansan asioista. Vaikka sanon edelleen, että AKP on mielestäni tehnyt myös paljon hyvää mm. Turkin taloudelle. Harmistun siis aina, kun kuulen sellaista haukkumista, jossa "kaikki on ihan pielessä." Kaikki ei ole pielessä, mutta siellä missä ollaan menty metsään, olisi nyt aika nostaa ajoneuvo taas tielle ja miettiä, että kuinka se pysyisi sillä tiellä ja kulkisi oikeaan suuntaan. Yhdessä.

Anonyymi kirjoitti...

Demokraattisen yhteiskunnan peruslähtökohtiin ei kuulu Mizyenan käyttämä näkemys pakottamisesta. Siitä seuraa vain sortoa, milloin minkin arvomaailman suhteen. Kiitos MIne kommentistasi, siihen voi yhtyä. Kiitos myös taustoja valittavissa faktoista. Tuo koulutuksen muutos varsinkin pisti mietteliääksi, ei ole Suomen tiedotusvälineissä ollut esillä. Eletään ihmisiksi. Anisi

Aili-mummo kirjoitti...

Jos demokratiasta puhutaan, ei valta voi millään olla yhden puolueen vallassa!

Mutta Turkkihan EI OLE demokratia!

Rauhaisaa viikon jatkoa sinulle & perheellesi, Mine!

mizyéna kirjoitti...

Ongelma on ihmiset itse. On unohtunut se seikka, että joku on tämän maailman ja meidät luonut ja Hän on se kuka pelisäännöt määrää eikä niin, että eletään miten halutaan. Lait ovat olleet aina olemassa, samat kaikille. Ei niitä tarvitse politiikalla tai äänestyksillä tapella. Ihminen on niin kiittämätön.

Satu kirjoitti...

Tämän luettuani en oikeastaan enää ihmettele mellakoita. En voi sietää minkäänlaatuista holhoamista maan poliittisen johdon, virkavallan tms. puolelta, ja tulee mieleen noita alkoholin myyntiin ja suutelemiseen liittyviä asioita lukiessa se, mitä tuollaisia lukiessa tulee yleensäkin mieleen: aika hyvin ovat asiat, jos maan johdolla ei ole tuon suurempia ongelmia mietittäväksi!

Mine kirjoitti...

Anisi: Kompromisseja täytyy aina elämässä tehdä, sillä kaikille ei voida olla mieliksi. Mutta silloin pitää muistaa myös vastavuoroisuus. Ei voi olettaa, että aina samat joustaa?

Aili: En minäkään ymmärrä, että kuinka se voisi näin toimia, että yhdet määrää ja muut tottelee:).

Mizyena: Ihminen tulkitsee Jumalan lakeja omasta Pyhästä Kirjastaan ja taustastaan käsin. Minun Jumalani ei käske minun pukeutua kaapuun, ei pahastu suukosta miehelleni pihatiellä, eikä pidä minua kadotettuna viinilasillisesta. Jos lait tehtäisiin minun Jumalani mukaan, ne näyttäisi erilaiselta kun sinun Jumalasi mukaan. Kenen Jumalaa valtion tulisi kuunnella vai tulisiko kenenkään? Siitäkin tässä nyt on kysymys.

Satu: Holhoamista varmasti myös tarvitaan, mutta missä ja minkä verran, on sitten jo toinen kysymys. AKP:n kannattajat ovat ilmiselvästi olleet tyytyväisiä holhoukseen ja pyytävät sitä lisää. Joillekin turva on siinä, että kaikki sanotetaan ulkoapäin ja sitten vain tottelee. Ongelma on siinä, että se ei riitä, että itse tottelee ja itse tulee holhotuksi, vaan muidenkin pitäisi totella ja tulla holhotuksi, tai muuten asiat on huonolla mallilla. Tämä ihan sama kuvio menee nyt Suomessa, mutta toisinpäin. Kaikkea pitää nyt suvaita, vaikka väkisin, tai muuten liberaaleja suututtaa. Konstit suuttumuksen esittämiseen on vain hieman erit, kun nyt täällä parasta-aikaa.

Anonyymi kirjoitti...

No siis eihan tassa ole kyse mistaan egyptin tyyppisesta tempauksesta vaan anteeksipyynnon vaatimisesta Erdoganilta. Turkin parlamentin koostumus ratkaistaan eduskuntavaaleissa mutta sita ennen mielenosoittajat haluavat etta Erdogan pyytaa anteeksi provokatiivista ja puolta kansaa halveksuvaa kielenkayttoa.
Itse olin Taksimissa eilen eika mielestani paikalla ollut mitenkaan erityisen vasemmistolaista porukkaa vaan myos lapsiperheita ja vanhuksia, nuorten mallityttojen lisaksi.
Anonyymi

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Nyt lähdenkin jännityksellä selaamaan nettiledet läpi, että tuliko sitä anteeksipyyntöä. Itse PM ei vielä ole paikalla, joten ehkä se on mahdollista? Minun kiertäessäni Takmissa maanantaina vasemmisto edusti hyvin banderolleissaan, mutta enemmistö oli tosiaan opiskelijoita yms. Olen hyvilläni siitä, että tässä kahakassa rikottiin raja-aitoja monessa kohtaan. Tutustuminen on aina hyväksi, sillä epäselvyys lisää ennakkoluuloja, puolin ja toisn.

mizyéna kirjoitti...

Mine, miksi neitsyt Mariakin kuvataan sitten aina kaavuissa ja hiukset peitettyinä? Muslimimaassa tietty Islamilaiset lait. Ja siis minä uskon vain yhteen Jumalaan mikä on sama sinulle kuin minullekkin. Uskon myös alkuperäiseen Raamattuun ja Jeesukseen.

Mine kirjoitti...

Mizyena: Muslimimaassa on islamilaiset lait, mutta Turkki on omasta halustaan sekulaarimaa, jollaisena osa kansasta haluaa sen pysyvänkin Osa taas ehkä ei, siitähän tässä taas keskustellaan, välillä kovin kovaäänisesti.

Neitsyt Maria on aikansa ja sen ajan pukeutumisen lapsi, mutta kuvitukset taas taiteilijan näkemyksiä asiasta.

Jumala on yksi, mutta ohjekirjamme hänestä kovin erilaiset.

mizyéna kirjoitti...

Jostainhan se näkemys hänen pukeutumiseen on tullut. Samoin kuin Jeesuksenkin pukeutumiseen. Miksi papeilla ja nunneillakin on kaavut? Miksi nunnatkin peittävät hiuksensa? Kyllä sille kaikelle on vastaus ja tarkoitus. Ja tietääkseni te(kään) ette ole saaneet uutta kirjaa ja ohjeistusta mikä kumoaisi vanhat eli vanhat tavat ovat edelleen voimassa :)

Oletko muuten lukenut Koraania?

Mine kirjoitti...

Mizyena: Raamattu kehoittaa peittämään pään rukoillessa. Siitä voisi päätellä, että päätä ei muuten peitetty?

mizyéna kirjoitti...

Jos pitää nykypäivän Raamattua oikeana lähteenä niin kyllä. Mutta Jumalalta on muitakin kirjoja ja lähteitä mitkä kertoo muuta.

En ole muuuten koskaan nähnyt kristityn peittävän päätään rukoillessa.

Mine kirjoitti...

Mizyena: Täällä se on ihan tavallista vanhoissa kirkoissa. Huivit ovat takaosassa, jos ei satu olemaan omaa mukana.

Anonyymi kirjoitti...

Venajalla ja Karjalassa 90% naisista peittaa paansa kirkossa. Anonyymi

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Minusta se olisi hyvä tapa myös meille luterilaisille.