"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

476. tarina (Kıyıköy - mielenkiinto on molemminpuoleista)

Lauantaina jätimme Istanbulin taaksemme ja ajoimme Kıyıköyhin euroopan puoleiselle Mustallemerelle. Tämän pienen kalastajakylän Lonely Planet rankkaa Thrace&Marmara-alueen kohokohtiin, joten se on ollut jo pitkään omalla vierailu listallani. Vieraat olivat nyt hyvä syy lähteä tälle kokopäiväretkelle.

Navigaattori ilmoitti matkaa olevan meiltä kylään 170 km ja matka-ajaksi 2 h 20 minuuttia. Istanbulin päässä oli hieman ruuhkaa, joka hidastutti alkuun matkan tekoa. Puolivälissä pysähdyttiin vielä jäätelöille, joten kaikkiaan meiltä taisi mennä kolme tuntia ennenkuin olimme katsomassa näitä maisemia kalaravintolan ulkoterassilla.




Kylä oli ehdottomasti matkan arvoinen. Tässä ensimmäisessä postauksessa keskityn 2500 asukkaan kylään ja seuraavassa sen kummallakin puolella oleviin rantoihin, luostarin raunioon ja jokiin. Mutta ihan ensin täytyy tietenkin syödä, että jaksaa. Pöytään tilattiin siis perunoita, salaattia, mezeitä, lihapullia ja kalaa.





Jättäkääpäs mullekin jotakin, kaverit.


Turismi ei ole saapunut Kıyıköyhin. Kylällä oli muutama motelli ja jokunen ravintola, mutta ne eivät olleet pilanneet autenttista ilmapiiriä. Jos kylä onkin istanbulilaisten pakopaikka, ei täällä tuijotuksen määrästä päätellen ole montaa ulkomaalaista näkynyt. Mielenkiinto on siis molemminpuolista. Me tuijotamme, pysähtelemme ja ihailemme kaikkea kylällä. Kyläläiset tuijottavat, pysähtyvät ja hämmästelevät ohikulkevaa seuruettamme.



Kylän tapana oli näköjään pitää oven edessä pitsiverhoa.







Kävelemme päätien päähän ja käännymme toista tietä takaisinpäin. Tuo ylläoleva koirulainen istuu teehuoneen nurkalla ja me kaikki kuvaamme sitä istuvien miesten iltapäiväviihdykkeeksi. Ukkonen jyrisee ja pilvet lisääntyvät kylän päällä. Vielä tekisi mieli kurkistaa tuon nurkan taakse ja katsoa mitä löytyy seuraavan talon takaanta.









Kesäsade ripsuttelee, on aika hypätä autoon ja katsoa, että mitä kylän reunamilta löytyy. Kolmonen on malttamaton. Häntä polttelee takapaksissa oleva virveli. "Mennään jo kalaan!"

13 kommenttia :

pikkujutut kirjoitti...

Ihana kylä ja rauha maassa.

Anonyymi kirjoitti...

Uskomatonta tuo etelän kesäpäivän kirkkaus, joka näkyy niin selvästi kuvissakin. Väriä ja valoa. Anisi

Nina kirjoitti...

Onpa todella kaunista:) Sulla on hieno silmä kuvaamiseen,löydät sekä kauniit että erinlaiset kuvakulmat. Ei onnistuisi minulta.
Kuinka paljon Turkin eri murteet vaihtelee toisistaan, onko jonkun paikan murre niin vaikeata että on vaikeuksia ymmärtää?
Tuli vain mieleen kun matkustelette ympäri ämpäri Turkkia.

Jael kirjoitti...

Ihastuttava paikka!Tuollaiset paikat joita turismi ei vielä ole pilannut ovat aarteita:)

Tiina kirjoitti...

Mielenkiintoinen tapa tuo pitsiverho oven edessä. Näytti sentään olevan myös perinteisesti sisällä ikkunan edessä :)

Suurkiitos mukavasta (live) reissusta!

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Justiinsa. Oikea lintukoto.

Anisi: Olikin hienot valot, kun keräsi juuri sadettakin päälle.

Nina: Kyllä turkkia ymmärtää joka puolella Turkkia. Kieliongelmia tulee sitten siellä, missä puhutaan myös kurdia, arabiaa ja muita vähemmistöjen kieliä.

Jael: Niitä täältä onneksi löytyy tuolta Mustaltamereltä, idästä jne.

Tiina: Ole hyvä vain:).

Aili-mummo kirjoitti...

Ihanaa että löydät aina uusia ja mielenkiintoisia paikkoja!

Kiitos tästä mukavasta postauksesta, ja oikein hyvää juhannusta sinulle ja perheellesi, Mine!

♥♥

Anonyymi kirjoitti...

Luulin jo hurmaantuneeni tästä paikasta, mutta sitten eteeni tuli tuo koirakuva ja kaikki muu katosi... IHANA KOIRA ! Niin mainion söpö ! (Muistuttaa kovasti erästä toista koiraa, joka nukkuu yöt vieressäni -- Miehen ja minun välissä...)t: Tiina

Mine kirjoitti...

Aili: Vielä on tosiaan muutama juttu jäljellä, jossa haluan käydä ennen poismuuttoa. Tämä oli niistä yksi.

Tiina: Hän olikin aivan ihastuttava ja osasi vielä tuon poseeraamisen jalon taidon:).

Saga kirjoitti...

Viehättäviä kuvia. Tottahan toki kalalle on päästävä, minäkin usein oikein riennän kalastamaan virveli keikkuen, olen ihan hurahtanut siihen :)

Mine kirjoitti...

Saga: Minä en ole itse hurahtanut, mutta on mukavaa, että poikia kiinnostaa. Etenkin kolmonen jaksaa sitä lajia vaikka kuinka.

Anonyymi kirjoitti...

Ja pakko vielä kommentoida, vaikka olenkin sen ehkä joskus jo kertonutkin, että täällä asustaa JALO-koira ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: On varmasti jalo luonne:).