Lomalla täytyy syödä sitä mitä mieli tekee, ilman rajoituksia. Silloin voi ilman omantunnon pistoja pistäytyä katukahvilaan ja tilata cappuccinot kakulla, siirtyä sitten ravintolaan lounaalle ja siitä taas jälkiruoalle viereiseen kahvilaan. Se on huono loma, joka ei vyötäröllä näy. Mutta mitä voi selittää nainen, joka ei virallisesti ole vielä lomalla, mutta kulkee lomalaisten mukana ja vaatii osansa jokaisesta kakkupalasta ja haluaa tunkea haarukkansa jokaiseen lautaseen?
Eilen(kin) me nimittäin herkuttelimme. Se oli äärimmäisen mukavaa sadepäivän ratoksi, mutta vielä mukavampaa auringon helliessä hennon lämpimillä säteillään. Aloitimme Kadiköyn kävelykatujen nurkasta istahtamalla katukahvilaan. Tilasimme kahvia juustokakulla ja suklaakakulla. Sade lorisi ja kahvi maistui. Niin ja se kakku. Ne kakut...
Muutaman vaatekauppahypistelyn jälkeen pääsimme varsinaiseen kohteeseemme, eli lounaalle Çiya- ravintolaan. Jo ulkoapäin saattoi päätellä sen olevan hyvä, sillä muiden ravintoloiden kalastellessa asiakkaita sisäänheittäjillään, Çiyan ei tarvinnut sellaiseen ryhtyä. Etualan pöydät olivat täydet. Sisälle kuitenkin mahtui ja sinne me päädyimme valitsemaan mezeitä ja pääruokia. Vieraat valitsivat mezeet ja minä pääruoat.
Otetaan yksi tuota, tuota, tuota ja tuota...
Viininlehtikääryleitä, semizotua ja kaikenlaista vihreää.
Latva-artisokkaa lampaalla.
Munakoisoa ja muita herkkuja
Oma herkkuni eli lautasen taka-alalla içliköfteä, nam.
Turhaan ei Çiyaa oltu kehuttu. Miljöö ei ollut mitenkään ihmeellinen, mutta ruoka oli hyvää ja erityispisteet saattoi antaa mukavista tarjoiluastioista. Jokainen maku oli hyvä maku. Olimme kaikki maistamassa ensimmäistä kertaa latva-artisokkaa ja se oli erityisesti vieraiden mieleen. Minun herkkuni oli tuon içliköften lisäksi semizotu ja pienet jauhelihalla täytetyt munakoisot.
Lopettelimme ruokailua mahat pinkeänä. Limsani juonti teki jo tiukkaa, mutta se ei estänyt ajatuksiamme virtaamasta ikkunan takana näkyvään Ottoman Cafeeseen ja kadulla ohittamiimme baklavoihin. Päätimme siis käydä juomassa turkkilaiset kahvit hetijälkiruoaksi ja hakea baklavat kotiin odottamaan sitä hetkeä, kun vatsoissamme olisi hieman tilaa.
Yksi loman kohokohdista vieraillemme ovat olleet Turkin hedelmät. Koukkasimme siis kotimatkalla lähibasaarillamme täydentämässä hedelmävarastoja. Tiistain ostokset oli näet jo syöty. Heti ensimmäiseksi saimme esityksen latva-artisokan kuorinnasta. Valmistusohjeita voi kuulema myyjän mukaan etsiä internetistä.
Yksi hunajameloni, kiitos.
Tipu sai jäädä vaikka olikin ihana.
Neljä kiloa tomaatteja keittoa varten.
Rypäleitä, kirsikoita, aprikooseja....
Tällainen hedelmälautanen siitä basaarikierroksesta sitten syntyi. Huomatkaa keltaiset kirsikat, jotka olivat aika namia myös.
Kotona pistettiin nessut tulolle ja kaivettiin baklavat kassista maisteluun. Lapset (ja vähän aikuisetkin) herkuttelivat myös koulun loppumisen kunniaksi hedelmiä suklaafonduulla. Ja ilman suklaafonduuta. Tomaattikeitotkin keiteltiin ja vielä mahtui nekin lomavatsaan ja einiinlomavatsaan. Ensi viikolla on ehdottomasti tulossa lenkkipostauksia tai muuten....
21 kommenttia :
Nam :-)
Ihana hedelmälautanen! Tuosta voisi maalata jo kivan asetelmankin ;) Ja keltaisia kirsikoita... En ole ennemmin nähnyt saati kuullut :o
Ihania hedelmiä ja vihanneksia, kyllä teidän kelpaa;)
Kiitos tästä upeasta postauksesta, ja oikein hyvää viikonloppua, Mine!
♥♥
Oi mitä herkkuja! Ihan on vesi kielellä:)
Hyvää viikonloppua!
Tuo kuulostaa juuri siltä mistä sanotaan : ihanaa elämää!
Ei sitä tarvitse selitellä :D
Tarvii vaan nautiskella !
Just tulin syömästä herkullista illallista vatsa täynnä, mutta silti herahti vesi kielelle heti, kun näin nämä kuvat. Ja erityisesti nuo hedelmät :) Nam!! Nauti ihmeessä!!
Minulla on muuten muutama latva-artisokan ohjetta ruokablogissani-..mutten ole niihin mitenkään kauheasti ihastunut..
Nami,tuli nälkä!
Niinpä niin, maistuisivat nuokin herkut, turkkilaista keittiötä ei turhaan kiitellä. Mutta hyvältä ovat maistuneet myös muurikanpohjaletut ja liha-vihannesvartaat ilta-auringon laskiessa kosken kohinaa kuunnellessa. Mitä nyt hyttyset nautintoa häirinneet.
Ollapa kyläpaikka kuin vieraillasi, kyllä heidän kelpaa. Paikallinen suomea puhuva opas kaiken hyvän päälle. T. Anisi
Kiitos kun sain edes katsella noita herkkuja;)! Muuten, Minen Suomessa asuville, blogia lukijoillle tiedoksi: zeminotu löytyy Suomesessa ja sen on hyvää! Tein eilen salaattia siitä. Mitä se on? Joo, se on saviheinää perunapellossa. Hyvänmakuista ja terveellistä!! Afyet olsun, hyvää ruokahalua
Hyvää pyhää toivoo Sylvi mummo
Kirsikan blogin painonpudotus haasteeseen vastanneena olen koko viikon tuskaillut painoni kanssa. Nyt varmaan lihoin 1-2kg pelkästään istumalla koneen ääressä ja virtuaalisesti kanssanne herkutellen... t: Tiina
Mukavaa, että teillä on ollut mieluisia vieraita !
Voihan baklava. Siinä on kyllä herkku niin mun mieleen. :-)
Kyllä sitä ehtii nipistämään syömisistä myöhemminkin. Vieraiden aikana ei saa. :-)
No ompas herkkuja! En kyllä ymmärtänyt puoliakaan mitä ne olivat, mutta herkullisen näköisiä kuvia ainakin :)
Katselin tarkemmin noita herkkuja ja içliköfte vaikutti niin tutulta että piti tarkistaa ja olihan se samaa mitä täällä tunnen kibbenä tai kubbena.Tosin en syö niitä enään koska niissä on lihaa....Kun asuin täällä ensimmäistä kertaa naapurini opetti minulle ihan kädestä pitäen miten tehdään niitä tehdään mutten ole sen jälkeen niitä tehnyt,vaikka ihan hyvin voi sisälle laittaa myös kasvistäytteen,vaikka sienistä.
Kiitos kaikille kanssaherkuttelijoille:D. Tiina: Minä olen takuulla saanut kaikki menetetyt takaisin ja bonuksetkin päälle:(. Jael: Haluaisin oppia tekemään noita icliköftejä ennen Suomeen muuttoa ja ystävä on luvannutkin pitää vielä kokkikoulua... Satu: Olen samaan mieltä, mutta "ongelma" on se, että meillä on aika tiheästi vieraita...
Mika ihme minua vaivaa tuon Turkin kanssa? Tassa samalla aloin katsoa TVkaistalta uusintana Lahdin Turkkiin sarjaa ja heti tuli melkein kyyneleet silmiin. Ei edes Suomeen ole tallaisia voimakkaita tunteita.
Aivan ihana hedelmätarjotin!!!!
Nautin aina Turkissa käydessäni TOMAATEISTA; ne ovat niin erimakuisia kuin Suomessa kasvihuoneessa kasvaneet.
Vaikka niiden ulkomuoto ei läpäisisi kaupan ja EU:n seulaa Suomessa, niin niiden maku korvaa kaiken....ihanan pehmeä ja raikas maku, nam!!
Tuohon semi-juttuun pitää tutustua paremmin, kun elo-syyskuun vaihteessa tulemme sinne Turkkiin. Se vaikuttaa vähän samalta kuin Kreikan tsatsiki, onko totta?
Terkut Ullalta
Oh nam!
Anu: Kyllä sitä voi tulla tiukat siteet johonkin maahan, joka ei edes ole oma:).
Ulla: Semizotussa on vihannesportulakkaa, joka syödään valkosipuliyugurtin kanssa. Se on hyvin tavallinen meze, joten maistakaapa.
Helmi-Maaria: Niinpä...
Kivahan se on hyvin syödä, loman ihan keskeisiä juttuja... Savolaiset lupsakkuudessaan sanoo että "liian paljon hyvvee on ihanoo..."
-Sami-: Kyllä ne savolaiset tietää:). Minusta syöminen on ihan arjenkin suurimpia iloja, saati sitten loman tai juhlan:D.
Anisi: Kaivoin taas kommenttisi roskapostin joukosta, en ymmärrä, että miksi ne menevät sinne? Hyvältä kuulostaa teidänkin ateriat, mutta hyttysiä en kaipaa, en sitten yhtään.
Lähetä kommentti